Oletko koskaan pettynyt puolison uravalintoihin?

Voi ettien että. Niin se varmaan sitten on.

Juu, en tykkää kun se on insinööri. Olis ollu roskakuskina ittekkin tyytyväisempi.

Miehellä on taustalla asioita, jotka haittaavat etenemistä nykyisellä uralla. On turhautunut ja ihan liian kyvykäs niihin hommiin, jossa nyt on. Haluaisin, että hän pohtisi uudelleenkouluttautumista jollekin muulle alalle. Tässä vaiheessa eli asuntolainallisena lapsiperheenä investoinnin vaan pitäisi olla järkevä, eli sen pitäisi olla sitten ala, joka työllistää ja on hänelle sopiva niin, että viihtyisi myös eikä koulutus saisi kestää kovin montaa vuotta tai sitä pitäisi pystyä tekemään osa-aikaisesti työn ohella.  

Mun miehellä on tietty koulutus. Mutta tehnyt muita hommia yli 10 vuotta. Työ on erittäin fyysistä jne. Arvostan suuresti häntä ja että jaksaa tehdä tuollaista "likaista hommaa" mutta tottakai mies itse on välillä vähän pettynyt nykytyöhönsä ja se on aihettanut ikävän noidankehän eli ei halua mennä aikaisin nukkumaan kun joutuu taas töihin takaisin mutta tarvitsi sitä unta koska työ on niin raskasta ja muutenkin. Perjantaisin mies "hoipertelee" töistä kotiin eli on kuin zombie kun kaikki mehut on viikolla imetty töissä. Työnantaja on luotettava ja töitä on riittänyt vaikka välillä on lomautusuhkaa jne. Palkka on aika pieni suhteessa homman raskauteen eikä mies ole koskaan käynyt pyytämässä lisää palkkaa vaikka noista ammattimiehistä on huutava pula eli varmasti saisi vähän lisää palkkaa jos pyytäisi. On liian nöyrä ja vaatimaton. 

Eli en ole pettynyt ja arvostan miestäni suuresti, mutta ihmettelen miten hänen fysiikkansa kestää tuollaista rääkkiä 65 vuotiaaksi?!!

En ole ollut pettynyt mieheni uraVALINTOIHIN. Minun puolestani saa valita mitä vaan, niin minäkin olen saanut.

Olen joskus pelännyt valintojen seurauksia ja joskus olen pettynyt hänen kanssaan, kun hän on itse pettynyt jonkun homman etenemiseen tai tuloksiin. Mutta itse valintoihin en ole pettynyt

En pettynyt, mutta yritin kyllä kannustaa eksääni opiskelemaan. Tämä siksi, että hän oli käynyt amiksen ja oli ns. tavallinen duunari, mutta rahkeita ja kiinnostusta olisi riittänyt vaikka mihin. Aika usein, etenkin pikku humalassa hän jutteli salaisesta toiveestaan opiskella yliopistossa. Yritin sanoa että sinä kyllä voit hyvin hakea yliopistoon ja melko suurella todennäköisyydellä sinne pääsisitkin. Minusta hänessä meni hirvittävä määrä potentiaalia "hukkaan", sillä hän oli pohdiskeleva ja älykäs tutkijaluonne joka ei edes erityisesti viihtynyt siinä duunarihommassaan.

Ei lähtenyt opiskelemaan, ei taida opiskella vieläkään. Suhde kaatui ihan muihin asioihin.

Tavallaan, kun hänellä olisi potentiaalia niin paljon enempään mitä nyt pääsee antamaan.

Hän haki kokeilumielessä yhtä työpaikkaa, mutta vaikka olisi sen saanut jäi vanhaan paikkaan, johon liittyy kaikenlaista ikävää taustaa ja ei oikein enää viihdy firmassa eikä työnimikkeessään. Sillä hetkellä häneltä puuttui rohkeus jättää vanhat työkaverit taakse ja kokeilla uutta.