Anopin kanssa mahdoton keskustella

Ei pystykään keskustelemaan mitenkään, koska draamakuningatar anoppi ei pysty katsomaan peiliin ja näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa.

Otan osaa, tiedätkö onko anoppi aina ollut tuollainen, vai muuttunut vanhemmiten?

Jos anoppi on omalla toiminnallaan aiheuttanut lapselle vakavan allergisen reaktion ja hän ei tämänkään jälkeen ymmärrä allergisen reaktion vaarallisuutta, niin jotain on pielessä. Onko hänellä vain matala älykkyys vai onko jotain alkavaa muistisairautta mahdollisesti, sitä voitte miettiä. Tosin oli kummin vain, niin lopputulos on sama, lasta ei voi hänelle hoitoon antaa, reagoi anoppi asiaan sitten miten vain.

Keskustelu tosiaan on ihan mahdotonta, jos yrittää pyytää anoppia rauhoittumaan ja puhumaan asiasta, huuto ja itku vain yltyy. 

Anoppi on aina kuulemma ollut tällainen, viime vuosina ehkä hiukan pahentunut, todennäköisesti vaihdevuodet iskeneet, mutta ei se kyllä minun mielestäni ole mikään syy tällaiselle käytökselle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos anoppi on omalla toiminnallaan aiheuttanut lapselle vakavan allergisen reaktion ja hän ei tämänkään jälkeen ymmärrä allergisen reaktion vaarallisuutta, niin jotain on pielessä. Onko hänellä vain matala älykkyys vai onko jotain alkavaa muistisairautta mahdollisesti, sitä voitte miettiä. Tosin oli kummin vain, niin lopputulos on sama, lasta ei voi hänelle hoitoon antaa, reagoi anoppi asiaan sitten miten vain.

Tämän jälkeen anoppi ei olekaan lasta hoitoon saanut, ennen tuota oli yhden kerran ollut ja sen jälkeen lapsi oli kauhean itkuinen ja pelokas. Lapsi ei itse osannut kertoa syytä mutta anoppia tenttaamalla saatiin tietää, että on antanut katsoa pelottavia ohjelmia (esim. Joosef-unten kuningas vai mikä se nyt oli, lapsi oli 2v) ja vienyt jonnekin tilalle ja väkisin vienyt isojen eläinten lähelle. Lapsi pelkäsi isoja eläimiä silloin, joten hänen annettiin katsella kauempaa tällaisia eläimiä, esim. hevosia. Nykyään uskaltaa kyllä mennä lähellekin. 

Näistä yritettiin anopin kanssa puhua, mutta ei siitä mitään tullut. Anopilla tuskin on muistisairautta, on vasta hiukan reilu 50v. On aina ollut tällainen.

Hän ei ole edes tavannut lasta nyt hetkeen, kun lapsi huutaa aina anopista puhuttaessa "ei mummia, ei mummia!", selkeästi pelkää. Anopin mielestä silti minä olen syypää tähän asiaan.

Ap

Ihan kuin minun äitini.

Helv*tin vaikeaa.

Hän onneksi myöntää virheensä usein n. 2 viikkoa jäljessä ja pyytelee anteeksi....

Mm. Tavara mikä hävinnyt ja katosi löytyi. En ollutkaan ottanut sitä tai heittänyt roskiin. Näin on käynyt sata kertaa.

Miksi sen kanssa pitäisi keskustella? On selkeästi vaaraksi lapselle, joten tehtävänänne on ainastaan pitää hänet poissa lapsen lähettyviltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos anoppi on omalla toiminnallaan aiheuttanut lapselle vakavan allergisen reaktion ja hän ei tämänkään jälkeen ymmärrä allergisen reaktion vaarallisuutta, niin jotain on pielessä. Onko hänellä vain matala älykkyys vai onko jotain alkavaa muistisairautta mahdollisesti, sitä voitte miettiä. Tosin oli kummin vain, niin lopputulos on sama, lasta ei voi hänelle hoitoon antaa, reagoi anoppi asiaan sitten miten vain.

Tämän jälkeen anoppi ei olekaan lasta hoitoon saanut, ennen tuota oli yhden kerran ollut ja sen jälkeen lapsi oli kauhean itkuinen ja pelokas. Lapsi ei itse osannut kertoa syytä mutta anoppia tenttaamalla saatiin tietää, että on antanut katsoa pelottavia ohjelmia (esim. Joosef-unten kuningas vai mikä se nyt oli, lapsi oli 2v) ja vienyt jonnekin tilalle ja väkisin vienyt isojen eläinten lähelle. Lapsi pelkäsi isoja eläimiä silloin, joten hänen annettiin katsella kauempaa tällaisia eläimiä, esim. hevosia. Nykyään uskaltaa kyllä mennä lähellekin. 

Näistä yritettiin anopin kanssa puhua, mutta ei siitä mitään tullut. Anopilla tuskin on muistisairautta, on vasta hiukan reilu 50v. On aina ollut tällainen.

Hän ei ole edes tavannut lasta nyt hetkeen, kun lapsi huutaa aina anopista puhuttaessa "ei mummia, ei mummia!", selkeästi pelkää. Anopin mielestä silti minä olen syypää tähän asiaan.

Ap

Anteeksi ap, mutta pieni herättelyn paikka: ette kai ihan tosissanne vielä ole antamassa lasta (koskaan) hänelle hoitoon?

Mitä väliä sillä ettei anopin kanssa pysty kommunikoimaan, kun pointti on, ettei hänen kanssa tarvitse kommunikoida. En ikinä antaisi lastani sellaiselle hoitoon, johon luottamus ei pelaa 100% ja kommunikointi ole avointa.

Siis musta on nurinkurista että vielä mietit, miten anopin kanssa saataisiin keskusteluyhteys, kun sinun pitäisi miettiä, kuinka et enää koskaan altista lastasi hänen "hoidolleen". Ihan sama vaikka ette puhuisi enää ikinä.

Anoppi tosiaan ei myönnä virheitään, on sitä mieltä, että minä olen aiheuttanut lapselle allergian ja olen paaponut niin, että 2v ahdistuu tuollaisista elokuvista. 

Anopin kanssa on yritetty puhua asiasta, että ymmärtäisi tehneensä väärin ja siksi, että syyttää minua näistä asioista. Emme annakaan hänen tavata enää lasta, koska on selvästi vaaraksi hänelle.

Emme aio enää koskaan antaa lasta hänelle hoitoon, edes hätätapauksissa. Ainoastaan olemme yrittäneet saada hänet käsittämään mitä on tehnyt, että voisi mahdollisesti joskus tavata lasta, tiukassa valvonnassamme tottakai, jos lapsi siihen joskus vielä vanhempana kykenee. Nyt lapsi pelkää mummiaan, on tietysti yhdistänyt häneen ahdistuneen olon ja pahat allergiaoireet ja sairaalareissun. 

Anoppi ei enää koskaan lasta saa hoitoon, se on varma. Minä en anopin kanssa edes yrittänyt enää puhua, mutta mies yrittää saada hänet ymmärtämään hänen tehneen väärin, ei minun.

Ap

sekopää anoppi, käyttäytyy kuin lapsi

Jos miehesi haluaa välttämättä hakata päätään seinään, niin siitä vaan. Sinun on turha miettiä anopin käytöstä, pysyt vaan lapsen kanssa kaukana. Itse suljin omat vanhempani elämästämme, kun äiti päätti siedättää (???) keliaakikkolastani ruisleivällä, eikä ymmärtänyt lainkaan miksi suutuin. Ei olla oltu tekemisissä melkein kymmeneen vuoteen, joskus alkuaikoina kuulin äidin valittaneen käytöksestäni sukulaisille, mutta ei kuulemma enää.

Anoppi käyttäytyy kyllä kuin lapsi, tulee mieleen vain uhmaikäinen. Tällainen hän silti on ollut aina, kuulemma jo silloin kuin mieheni oli lapsi. 

Lasta hän ei tosiaan saa tavata tällä hetkellä, sitten voidaan harkita jos lapsi joskus ilmaisee sitä tahtovansa. 

Anoppi mustamaalaa minua kaikille mahdollisille sukulaisille, mutta onneksi he kuitenkin ymmärtävät asian vakavuuden ja anopin teot, eivätkä liity minun mollaukseeni. 

Ymmärrän kyllä, miksi mieheni tahtoisi asioista anopin kanssa puhua, hänestä tuntuu pahalta kun anoppi syyttää minua kaikesta, mutta tänään sanoi olevansa aivan loppu tuohon käytökseen. Harkitsee kokonaan välien poikki laittamista, kun kaikki asiat ovat yhtä vaikeita anopin kanssa.

Ap

Välit poikki, jos sitten oppii olemaan

Kyseessä on selvästi psyykkisesti tai neurologisesti (muistisairaudet jne.) sairas ihminen. Ette oikein voi tehdä mitään muuta kuin kehottaa menemään lääkärin puheille, sanokaa vaikka että se on aivan ehdoton edellytys jos haluaa viettää aikaa perheenne kanssa.

Mies nyt tosiaan miettii josko laittaisi kokonaan välit poikki, alkaa käymään niin raskaaksi hänelle tämä. Hän sitä on monesti puhunut, miten raskasta hänelle on, kun äitinsä aina syyttää minua kaikesta. Hulluin oli, kun syytti minua siitä, että kielsimme miehen kanssa antamasta 1kk ikäiselle vauvalle täytekakkua, se oli kuulemma vain minun mielivaltani takia, ettei mitään hyvää saa antaa.

Ap

Minä olen sitä mieltä ollut aina, että anopilla olisi mahdollisesti persoonallisuushäiriö, on niin paljon viitteitä siihen. Esim. haastaa herkästi riitaa kaikesta ja aina on riidoissa milloin kenenkin kanssa, kaverit katoavat todella nopeasti, suhteet ovat aina kaatuneet nopeasti jne. Muistisairaudesta en tiedä, kun on tosiaa vasta rahtusen yli 50v ja aina ollut tällainen. 

Lääkäriin ei suostu, mieheni on sitäkin hänelle sanonut, että pitäisi mennä, muttei hänessä mitään vikaa ole, minä vain olen aivopessyt mieheni äitiään vastaan. 

Mies saa tottakai olla tekemisissä jos tahtoo, mutta lasta en pakota mummiaan näkemään jos ei tahdo, aivan selvästi pelkää tätä. Emme voi edes puhua anopista jos lapsi kuulee, koska tulee huutamaan viereen "ei mummia, ei mummia!" kuten jo aiemmin kirjoitinkin. Sen jälkeen häntä pitää rauhoitella pitkään, ettei hänen tarvitse tavata mummiaan jos ei tahdo ja on kovin levoton pitkään tämän jälkeen.

Ap

Anoppihan on ihan sairas, ei tuollaista ihmistä kannata pitää elämässä, jos lapsikin häntä pelkää. Älkää vain pakottako lasta tapaamaan häntä!

Minä en anopin kanssa olekaan enää ollut tekemisissä hetkeen, mies tekee omat päätöksensä asian suhteen. Emme todellakaan pakota lasta mummiaan näkemään, ties mitä traumoja vielä aiheuttaa lapselle. Jos lapsi joskus ilmaisee halukkuutta tavata mummiaan, vasta silloin asiaa voidaan harkita.

Ap