Lue keskustelun säännöt.
Olen aina se ulkojäsen ystäväporukoissa
12.08.2019 |
Kuulun useampiin ystävä/Kaveriporukoihin, mm töiden, harrastusten, lasten kavereiden vanhempien, naapureiden, opiskelukavereiden jne kautta. Tai siis varsinaisesti en kuulu mihinkään, sillä minua kutsutaan äärettömän harvoin mukaan, vain silloin kun on ns yleiset juhlat, joihin kutsutaan kaikki. Olen itse ollut aktiivinen ja pyytänyt ihmisiä vaikka mihin, mutta he eivät pyydä minua minnekään. Kuulen muualta tai näen somen kautta, että 2-5 hengen porukoilla on käyty milloin missäkin. Myös niissä paikoissa, joihin minä olen heitä pyytänyt, esim konserteissa.
En ole kenenkään kanssa riidoissa vaan ystävällisissä väleissä. Aika montaa olen eri tavoin myös auttanut, kun he ovat olleet sairaita, pulassa tai muuten avun tarpeessa. Ainut asia, mihin nämä ihmiset vastaavat myöntävästi, on minun esittämä kutsu kotiini juhliin tai syömään. En enää kehtaa heille laittaa niitäkään kutsuja, kun ovat olleet kotonani monta kertaa vuodessa, enkä minä ole saanut heidän koteihinsa kutsua, paria poikkeusta lukuunottamatta. Yhden harrastuskaverin olen tuntenut jo lähes 15 vuotta, ja hän on istunut iltaa kotonani varmaankin kerran vuodessa ja muutenkin käynyt luonani. En tiedä, millainen koti hänellä on, kun ei ole kutsuttu.
Pitäisikö lopettaa yrittäminen?
Kommentit (9)
Mä olen poistanut elämästäni kaikki ne, jotka eivät ikinä pyydä mua minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se haittaa. Roiku mukana ja hankki uusia oikeita ystäviä.
Minullakin oli ystävä joka aina mielellään tuli luokseni kahville ja syömään.
Milloinkaan ei kutsunut kotiinsa syömään. Tarvitsemmeko tuollaisia ystäviä?
Emme tarvitse!
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos edes alkaisit yrittää, etkä vain olisi porukan passiivijäsen joka ei tee mitään oma-aloitteisesti vaan aina odottaa kutsua?
Et tainnut lukea aloittajan tekstiä ollenkaan? Hänhän kirjoitti, että pyytää ihmisiä mukaansa ja kutsuu kotiinsa.
Mietin, ketkä ovat sellaisia ihmisiä, joita en pyydä mukaani esim leffaan tai teatteriin. He ovat sellaisia, joita en koe kovin läheisiksi syystä tai toisesta. Mitä jos yrittäisit syventää ystävyyttä yhden tai kahden ihmisen kanssa, sen sijaan että yrität olla mahdollisimman monen kanssa tekemisissä?
Toisaalta sinulla on se paras paikka, et varmaankaan joudu mukaan mihinkään naisten draamoihin ja tappeluihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, ketkä ovat sellaisia ihmisiä, joita en pyydä mukaani esim leffaan tai teatteriin. He ovat sellaisia, joita en koe kovin läheisiksi syystä tai toisesta. Mitä jos yrittäisit syventää ystävyyttä yhden tai kahden ihmisen kanssa, sen sijaan että yrität olla mahdollisimman monen kanssa tekemisissä?
Meinasin tulla ehdottamaan samaa. Aloittajan kuvaamat 2-5 hengen porukat ovat todennäköisesti ystäviä keskenään ja mahdollisesti aika läheisiäkin sellaisia, kun taas ap on ilmeisesti enemmän kaveri kuin ystävä näiden kanssa.
Koin olevani aika läheinen parin ystävän vai pitäisikö nyt sanoa tuttavan kanssa. Toista olin auttanut kun hän oli sairaana ja olin tukena sen jälkeenkin. Toinen taas kertoi huoliansa minulle, myös sellaisia huolia, joita ei kerrota, ellei luoteta toiseen ja olla jollain ystävän tasolla. Molemmat kaikkosivat saatuaan asiansa kuntoon vanhan ystäväporukkansa luo.
Mutta kai se molemminpuolinen ystävyys joskus löytyy, täytyy vain jaksaa etsiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koin olevani aika läheinen parin ystävän vai pitäisikö nyt sanoa tuttavan kanssa. Toista olin auttanut kun hän oli sairaana ja olin tukena sen jälkeenkin. Toinen taas kertoi huoliansa minulle, myös sellaisia huolia, joita ei kerrota, ellei luoteta toiseen ja olla jollain ystävän tasolla. Molemmat kaikkosivat saatuaan asiansa kuntoon vanhan ystäväporukkansa luo.
Mutta kai se molemminpuolinen ystävyys joskus löytyy, täytyy vain jaksaa etsiä. Ap
Oma kokemus ei läheskään aina ole sama kuin toisen kokemus. Jotkut ihmiset ovat hyvinkin avoimia kertomaan henkilökohtaisista asioistaan muille ja tämä voi johtaa harhaan ystävyyden tasosta, jos itse kertoisi vain luotettaville ystävilleen.
Ystävyys on aina kahden ihmisen välinen suhde, ei suinkaan suurempaan porukkaan kuuluminen. Isommissa porukoissa on ihan normaalia, että osa porukan jäsenistä voi olla ystäviä keskenään ja osa korkeintaan kavereita. Kuulun kahdeksan hengen työporukkaan, mutta vain kahden työkaverini kanssa olen myös ystävä. Heitä tapaan ja heihin pidän yhteyttä myös vapaa-ajallani. Muita tapaan vain töissä sekä sellaisissa tilaisuuksissa, joihin on tarkoitus osallistua koko työporukan (esim firman pikkujoulut).
Jos haluat ystäviä, unohda aluksi porukat. Porukkaan kuuluminen kun ei tee sinusta ystävää kenenkään kanssa. Olet vain osa jotain ryhmää, joka on syntynyt syystä X. Tutustu ihmisiin yksilöinä ja jos kiinnostus kaveruuteen on molemminpuolinen, voitte jatkaa suhteenne syventämistä ystävyydeksi.
Mitä jos edes alkaisit yrittää, etkä vain olisi porukan passiivijäsen joka ei tee mitään oma-aloitteisesti vaan aina odottaa kutsua?