Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni
02.08.2019 |
Joka päivä pelkkää turhanpäiväistä piiperrystä ja useimpina päivinä menee tunteja ettei ole edes mitään tekemistä. Ainoa hyvä asia on että joku maksaa tällaisesta turhuudesta palkkaa minulle. Muuten viettäisin aikani johonkin huomattavasti hyödyllisempään ja mieltä stimuloivampaan.
Kommentit (7)
Toi on psyykkisesti tosi kuluttavaa. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että kun käy kateeksi tuollainen työ! Itselläni taas älyllisesti supervaativa, omille kyvyilleni liiankin vaativa, työ, jossa olen koko ajan henkisen loppuunpalamisen rajoilla. Haaveilen työstä, jossa ei tarvisi kauheasti ajatella, ei olisi kiirettä jne.
En minä tuollaistakaan jaksaisi, ainakaan jos olisi jatkuva kiire. Vaihteleva ja sopivan haasteellinen työ, jolla on merkitystä, olisi mukava.
ap
Ap, täällä toinen. Olin aikaisemmin taas todella kuormittavassa työssä, missä vaadittiin koko ajan. Näistä kahdesta valitsen kuitenkin nykyisen (ja parempi palkkaisen). Keskityn olennaiseen, enkä ota enään stressiä. Annan kaiken mennä omalla painollaan. Merkityksellisin mitä on tapahtunut on se, että aikaisemmin minulla oli kohonnut vernpaine ja minulle harkittiin verenpainelääkitystä. Kun olin tässä työssä ollut sellainen puolisen vuotta, huomasin itsekin, että jotenkin rauhoittuneempi olo. Parasta oli se, että käydessäni lääkärissä, verenpaineeni oli tippunut rajusta niin, että oltiin selkeästi hyvällä puolella. Aikaisemmin 90/160, nyt 79/119. Kun on tätä luppoaikaa, niin käytän sitä muuhun hyödylliseen. Etuni ehkä on, että voin tulla ja mennä miten haluan, kunhan hommat on tehty. En siis laiskottele, vaan teen kaiken heti, enkä jää puhumaan p*skaa.
Mä en oikeastaan vihaa työtäni..vihaan työntekoa.
Ottasinkohan loparit.
Ei työtä tarvitse rakastaa. On ihan ok, ettei tykkää työstään tai että vihaa sitä, ainakin ajoittain.
Pitkäaikainen viha on tietty erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kun käy kateeksi tuollainen työ! Itselläni taas älyllisesti supervaativa, omille kyvyilleni liiankin vaativa, työ, jossa olen koko ajan henkisen loppuunpalamisen rajoilla. Haaveilen työstä, jossa ei tarvisi kauheasti ajatella, ei olisi kiirettä jne.