Koko viikon ollut jotenkin...

yksinäinen olotila ja tunne, että olenko kuitenkin lopun elämän yksinäni? Ei kyse ole siitä etten viihtyisi ja pärjäisi yksinkin. Mutta voisi elo olla mukavaa jakaa toisenkin kanssa.

Mutta silloin kun ero tuli exästä ( hän halusi eron ), oli jo tunne vahvana: loppuviimein minä yksin jään. On tässä joitakin juttuja ollut eron jälkeen, mutta eivät ole pitkälle kestäneet. Ne kanssa vahvistaneet tuota ajatusta yksin jäämisestä. Ja sitten tulee se surullinen olotila & yksinäisyyden tunne.

Onneksi on sentään vielä lapset kotona. Heistä on iloa paljon. Ja pitävät arjessa kiinni. Ei voi jäädä liiaksi kiinni omiin ajatuksiin.