Mitä luulet sulle tapahtuvan, jos et syö lääkettä, jonka lääkäri "määrää"

Riippuu ihan siitä, mihin vaivaan lääkäri on lääkkeen määrännyt. Jos en syö antibioottia, huonolla tuurilla infektio vain leviää ja päädyn teho-osastolle tai sairaus kroonistuu ja pahimmillaan pääsen hengestäni tai minulta joudutaan amputoimaan raajoja. Jos en syö verenpaine- tai kolesterolilääkettä, altistan itseni ennenaikaiselle kuolemalle sydän- ja verisuonitauteihin. Jos en syö kipulääkettä, kärsin kivuista. Jos en syö e-pillereitä, on riski raskaaksi tulemiselle suurempi kuin niitä syöden. Jos en syö mielenterveyslääkkeitä, saatan sairauteni seurauksena aiheuttaa psysyvää vahinkoa, vaikeuksia ja jopa hengen menetyksen itselleni, läheisilleni ja täysin sivullisellekin. Jos ei syö epilepsialääkettä, voin kuolla epilepsiakohtaukseen. Jos en syö muistilääkettä, dementoidun nopeammin. Jos en syö....

Riippuu aika lailla siitä, mihin se lääke on määrätty. Esim tulehdukset voivat parantua ilman lääkettäkin, mutta usein hitaammin ja joskus ne eivät parane. Kivut voivst parantua, mutta ne voivat myös johtaa asentovirheisiin ja pysyviin kulumiin ja lisääntyviin kipuihin. Ja jotkut taudit tapaavat ilman lääkitystä.

Minä keskustelen lääkärin kanssa siitä, mikä on minulle paras ja sopivin hoito. Uskon hänen asiantuntemukseensa ja hän minun.

Se mitä tapahtuu riippuu tietysti lääkkeestä! Jos et ota antibioottia tulehdukseen, siitä seuraa tulehduksen paheneminen. Jos et ota nesteenpoistolääkeettä, siitä seuraa turvotusten lisääntyminen (ja sydänvaivojen paheneminen jos lääkitys on siitä syystä), jos et ota insuliinia vaikka sulla on todettu diabetes, seuraa verensokerin liiallinen kohoaminen, jos et ota psykoosin estolääkettä, olet ennenpitkää psykoosissa, jos et ota marevania, voi tulla veritulppa jne.

No minä ainakin joudun syömään sellaisia lääkkeitä joita ilman en pysyisi hengissä. Valinta ei ole vaikea.

Jos en halua lääkkeitä ja hoitoa, niin en mene lääkäriin. Jos haluan, niin menen. Minä olen pärjännyt näillä eväillä 40 vuotta.

On mennyt aika lailla usko koko lääketieteeseen ja myöa lääkäreihin. Tuijotetaan hoitosuositusta ja farmaca fennicaa ja määrätään sen tehtaan lääkkeitä, jotka lääkäriä lahjoo ja syöttää ja juottaa. Ei kuunnella yhtään potilasta vaikka potilas on ainoa joka osaa omasta olostaan kertoa

Riippuu lääkkeestä, mutta jos tämän hetkisiä mietin niin voin vastata lyhyesti, että kuolen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mihin vaivaan lääkäri on lääkkeen määrännyt. Jos en syö antibioottia, huonolla tuurilla infektio vain leviää ja päädyn teho-osastolle tai sairaus kroonistuu ja pahimmillaan pääsen hengestäni tai minulta joudutaan amputoimaan raajoja. Jos en syö verenpaine- tai kolesterolilääkettä, altistan itseni ennenaikaiselle kuolemalle sydän- ja verisuonitauteihin. Jos en syö kipulääkettä, kärsin kivuista. Jos en syö e-pillereitä, on riski raskaaksi tulemiselle suurempi kuin niitä syöden. Jos en syö mielenterveyslääkkeitä, saatan sairauteni seurauksena aiheuttaa psysyvää vahinkoa, vaikeuksia ja jopa hengen menetyksen itselleni, läheisilleni ja täysin sivullisellekin. Jos ei syö epilepsialääkettä, voin kuolla epilepsiakohtaukseen. Jos en syö muistilääkettä, dementoidun nopeammin. Jos en syö....

Ok, olet juuri sellainen, joka syö kaikki tabut kun lääkäri "määrää" ilman omaa ajattelua lääkkeen tarpeellisuudesta. Näitähän riittää.

Migreeni kestää huomattavasti kauemmin.

Saan paniikkihäiriöitä, ahdistun ja masennun. Alan miettimään itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Saan paniikkihäiriöitä, ahdistun ja masennun. Alan miettimään itsemurhaa.

Enkä siis luule, vaan tiedän.

Kyllähän se lääkkeestä riippuu. Olen jättänyt syömättä useitakin hermokipuun määrättyjä lääkkeitä, joiden sivuvaikutukset olivat niin epämiellyttäviä, etten halunnut jatkaa.

Olen jättänyt myös antibioottikuurin syömättä, koska olo ehti alkaa kohentumaan ilmankin.

Joudun pakkohoitoon.

Lääketieteen tohtorin, professori Teppo Järvisen mukaan jopa puolet lääketieteellisistä hoidoista on turhia ja täten niistä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä.  Tästä tabusta ei mielellään tietenkään puhuta. Ihmisillä on usko lääketieteen lahjomattomuuteen, vaikka kyseessä on hyvin kaupallinen ala, jossa tutkimuksilla on myös merkittävä funktio myynnin edistämisessä. 

https://yle.fi/uutiset/3-10353375

Itse olen tullut siihen tulokseen, että erityisesti psykiatrian alan tutkimusjulkaisut antavat hyvinkin harhaisen kuvan erilaisten psyykenlääkkeiden tehosta. Psykiatrian hoitosuositukset pohjautuvat lyhyen aikavälin tutkimuksille, jossa ei tutkita itse sairauden "oireita" (koska varsinaista tunnettua sairautta ei ole taustalla, tutkitaan kyselylomakkeilla oikeasti oireiden sijasta vain käyttäytymistä, tulkintoja ja mielipiteitä) ja jossa lääkkeiden vieroitusoireet ovat suurimmassa osassa tutkimuksia merkittäviä tuloksiin vaikuttava tekijä, koska vieroitus plasebolle tehdään liian nopeasti. Lisäksi näissä tutkimuksissa ei kontrolloida plasebokontrollien pitävyyttä ja tutkimusaika on liian lyhyt. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30893683

Tästä syystä en ole syönyt psyykenlääkkeitä lääkärin kehotuksesta. He tapaavat potilaansa kerran kuukaudessa puolen tunnin ajan maksimissaan, ja heillä on vääristynyt kuva oman alansa tutkimusnäytöstä sekä ylipäätään hoitamiensa häiriöiden ennusteesta etenkin ilman lääkitystä pitkällä aikavälillä. Mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut elämässäni tämän ratkaisun johdosta.  En ole tappanut psykoosipäissäni ketään, kuten yleensä tavan tallukoita pelotellaan ja muutenkiin toimintakykyni on vain parantunut vuosien myötä. Syön vain lääkkeitä, joiden teho perustuu ymmärrykseen ongelman fysiobiologisesta pohjasta. Esimerkiksi antibiootteja syön silloin, kun se on välttämätöntä ja rokotukset tietenkin otan varsinkin, jos ne ovat olleet pitkän aikaa käytössä ja niiden riskit tunnetaan. Onneksi olen ollut koko elämäni perusterve, joten en ole tähän mennessä  juuri tarvinnut kallonkutistajia pahempia ammatiharjoittajia. 

Vierailija kirjoitti:

On mennyt aika lailla usko koko lääketieteeseen ja myöa lääkäreihin. Tuijotetaan hoitosuositusta ja farmaca fennicaa ja määrätään sen tehtaan lääkkeitä, jotka lääkäriä lahjoo ja syöttää ja juottaa. Ei kuunnella yhtään potilasta vaikka potilas on ainoa joka osaa omasta olostaan kertoa

Jep. Minulla on reuma ja olen selvittänyt paljon asioita siihen liittyen, lääkäri nauraa kun kerron aloittaneeni kasvisruokavalion ja syöväni kurkumaa jotka ihan todistetusti hillitsevät tulehdusta. Kuulemma vaan stytostaatit auttaa, ei mikään huuhaa hoito!

Kyllä hoito useimmissa vaivoissa on edistynyt huimasti.

Nuorimmaisellamme on epilepsia.

Pitäisikö ap:n mielestä jättää lapsen lääkkeet pois?

Kohtaukset ovat pitkittyvää sorttia, lääkitys estää ne täysin.

Vaimoni sai jalkaansa ruusun, olisiko pitänyt kieltäytyä antibioottitiputuksesta?

Mitä ap ehdottaa em. vaivoihin, jos lääkärirn määräämät lääkkeet ovat pahasta?

Turha kysymys, ei ap:n kaltaisten kanssa voi keskustella.

Syön kahta lääkettä munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Mieluummin olisin terve ja ilman lääkkeitä, mutta minkä tälle voi. Lääkkeillä ja terveistä elintavoista huolehtimalla voin yrittää hidastaa taudin etenemistä dialyysiin. Samasta syystä on joskus pakko syödä antibioottikuuri virtsatulehduksiin.

Migreenilääkkeitä ja jotain muuta lääkettä ilman selviäisin, mutta se rajoittaisi ja hankaloittaisi elämääni huomattavasti.

Riippuu lääkkeestä, esim. antibioottien syömättä jättäminen saattaa johtaa kuolemaan.

Lääkäri on määrännyt minulle lääkkeen MS-tautiin, ja syön sen säännöllisesti. Tilastojen mukaan lääke vähentää taudin pahenemisvaiheita ja hidastaa etenemistä. Pidän sitä riittävänä todisteena lääkkeen tehosta ja kannattavuudesta, vaikken tiedä, tekeekö se sen minun kohdallani. Minulla ei ole ollut pahenemisvaiheita eikä tautini ole edennyt magneettikuvien perusteella siitä lähtien, kun aloin käyttää lääkettä. Aloitin lääkkeen heti diagnoosin saatuani. En siis voi tietää, mitä näiden vuosien aikana mahdollisesti olisi tapahtunut, jos en olisi käyttänyt sitä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mihin vaivaan lääkäri on lääkkeen määrännyt. Jos en syö antibioottia, huonolla tuurilla infektio vain leviää ja päädyn teho-osastolle tai sairaus kroonistuu ja pahimmillaan pääsen hengestäni tai minulta joudutaan amputoimaan raajoja. Jos en syö verenpaine- tai kolesterolilääkettä, altistan itseni ennenaikaiselle kuolemalle sydän- ja verisuonitauteihin. Jos en syö kipulääkettä, kärsin kivuista. Jos en syö e-pillereitä, on riski raskaaksi tulemiselle suurempi kuin niitä syöden. Jos en syö mielenterveyslääkkeitä, saatan sairauteni seurauksena aiheuttaa psysyvää vahinkoa, vaikeuksia ja jopa hengen menetyksen itselleni, läheisilleni ja täysin sivullisellekin. Jos ei syö epilepsialääkettä, voin kuolla epilepsiakohtaukseen. Jos en syö muistilääkettä, dementoidun nopeammin. Jos en syö....

tuon takia työttömien ei tule itse alkaa arvioimaan sitä onko jokin lääke heille tarpeellinen, vaan lääkkeet tulee ottas ohjeen mukaisesti

No jaa, Venlafaxinin jos lopettaa seinään voi joutua psykoosiin. Tämä siis masennuslääke. En tiedä miten vaikuttaisi, jos hitaasti lopettaa.

Psyykenlääkettä jos en söisi, niin tehokkuus laskee ja voisi tulla harhakuvitelmia. Tietty ylihygieenisyys ilmenee myös, jos on jäänyt annoksia välistä.

Mutta periaatteessa voisin pikkuhiljaa vajota psykoosiin, eikä se ollut kovin kivaa aikaa. Mitä järkeä on olla tilassa, jossa ei ymmärrä todellisuutta?

Olen jo kymmenen vuotta menettänyt aikaa, kun olen kuvitellut olevani salaisessa nettiparisuhteessa miljonäärin kanssa. Tästä syystä en ole myöskään opiskellut tai ollut töissä. Mitäs sitä työskentelemään, kun miljonäärimies elättäisi tulevaisuudessa?

Karu havahtua tuollaisesta tilanteesta todellisuuteen: ei miesystävää, ei töitä, ei koulutusta.

Kaitpa tarvitsen koko ikäni psyykenlääkitystä.