Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, joiden mielestä jos et heti opi, et tule koskaan oppimaankaan
05.07.2019 |
Tunnetteko tällaisia ihmisiä, kenties omat vanhempasi? Omani olivat juuri tätä koulukuntaa, joiden mielestä jos matikka ei sujunut, ei se tulisi koskaan sujumaankaan. Tai että jos kerran kokeilee jotain harrastusta ja se vaatii jotakin, niin se harrastus ei sitten ole se oma juttu. Kun tein läksyjä ja matikan laskut meni osa väärin, isäni totesi että minulla ei ole matikkapäätä yhtään ja lääkäriksi minusta ei ole. Kun sain ajokortin (teoriakokeesta todella hyvät pisteet ja inssi kerralla läpi) ja kerran sammutin auton risteykseen, äitini totesi että aja sivuun, hän ajaa, minä en osaa. Ja se oli siinä. Äidin autolla ei enää ajettu.Ihan käsittämöntä kakkaa, mutta edelleen aikuisena huomaan, että jos joku asia ei meinaa sujua kuten pitää, alan ajatella että minusta ei ole tähän.
Ihan arkisia asioita: korjaan paidanhelmasta purkautunutta saumaa koneella enkä osaa ommella ihan suoraan. En ompele juuri koskaan, ja tiedän tämän, mutta silti tuntuu että pitäisi heti osata koko homma. Jos leivon, ja jokin juttu meinaa unohtua, sätin itseäni että tällainen minä olen. Jos en muistakaan heti, mitä tarkoitti joku englanninkielinen sana, ajattelen, että no joo ei minusta mitään kielineroa koskaan ajateltukaan tulevan.
Onko teillä muilla ollut tällaista, vai oliko minulla jotenkin poikkeuksellisen kylmä kasvuympäristö?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää alaspainamista. Jos ihminen ei opi, vika on silloin opettajassa. Tiedän. Tsemppiä, kyllä opitte!
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Eikö ketään kohtalotoveria?
Kyllä on. Omat appivanhemmat. Koskaan mitään ei voi harjoitella muutamia kertoja, vaan aina pitäisi sujua heti. Jos ei suju, keksitään tekosyy, miksei voi tehdä. Esimerkki: Anopillani on diabetes ja hän sai kunnalta käyttöön Libren (verensokerimittari, jolla ei tarvitse pistää). Kun ei heti osannut käyttää, keksi, että käsi on kipeä eikä siksi halua käyttää sitä. Sama homma tietokoneen kanssa. YRitti kerran. Ei onnistunut. Nyt on keksinyt erilaisia tekosyitä, miksei käytä.
Työkaverilla varmasti tuollainen tausta. Kun ei heti onnistu, ei voi edes yrittää ja harjoitella. Varmasti lytätty kotona. On se mentaliteetti, että "tee sä, en haluu edes yrittää". Epäonnistumisen pelko. Ja helposti stressaantuminen, kun vastaan tulee sellaista, mikä on uutta ja outoa.
Todellisuudessahan asiat menee sitten näin:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006116367.html
Eli ero työväenluokan ja keskiluokan välillä ei ole älykkyys vaan se, että keskiluokkaisia lapsia ei lytätä heti, kun opettelevat asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sellaisiakin ihmisiä varmasti on ketkä ei vaan opi.
Sellaisille on turha selittää jotain - Kyllä sinä Janne tän opit on vaan metodeista ja opettajasta kiinni. No ei ole.
Sylin tulee avauutua avo sylin otttaa oppi vastaan. Kunhan ei tapeta niiin se ritttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan kyllä tuota, että heti pitäisi tai olisi pitänyt osata. Ja jos heti osaa, olet supertaitava ja sinua kehutaan niin, että epäonnistuminen pelottaa. Jos epäonnistut, se on sitten ”kyllä me tiedetään ettet mitään osaa”.
Huomasin joskus lapsena jo, että joidenkin vanhemmat suhtautuivat paljon lungimmin epäonnistumisiin ja sai kokeilla. Ei ollut koko perheen häpeä.
Joo. Ovat ihmisiä joilla on jostain syystä joku erityiskyky muistaa asioita paremmin kuin normaalilla ihmisellä, heillä on esim. valokuvamuisti tai sitten ovat erityisen lahjakkaita jossakin ja oppivat nopeasti.
Nämä on päässeet oppimisasioissa niin helpolla, että eivät voi ymmärtää että jonkun pitää tehdä ihan töitäkin oppiakseen ja käyttää siihen oikeasti aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä ihan noin rajusti, mutta sinne päin. Isäni oli juuri tuollainen "Et sä osaa, anna mä teen." Nopeatempoinen mies, joka ei halunnut tuhlata aikaa opettamiseen tai opetteluun. Yleensä itsekin tekee mieluummin "vähän sinne päin", eikä mieti tai opettele etukäteen. Äiti varmaan ei ollut noin nopea, en oikein muista oliko kuvatunlaisia hetkiä. Mummoni (jonka kanssa olin paljon lapsuudessa) sen sijaan kärsivällisesti opetti, antoi opetella ja kehui edistymisestä.
Mieheni lapsuudenperheessä oli/on täysin päinvastaista kuin ap:n kuvaus. Sinnikkyyttä ja pitkäänkestävää opettelua erityisesti arvostetaan. Sama on tarttunut poikaani. On ihan älyttömän sinnikäs, kuten isänsäkin. Opettelee ihan mitä tahansa. Oli se sitten autonkorjaukseen, remontointiin, ohjelmointiin, uuden kielen oppimiseen, matematiikkaan tms. Saavat tästä nautintoa kovasti. Jos läksynä on jokin vaikea juttu, mitä ei etukäteen osaa (kuten sukan neulominen tai matikan pulmatehtävä), niin se tehdään erityisen huolella. Usko itseen on kova.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sellaisiakin ihmisiä varmasti on ketkä ei vaan opi.
Sellaisille on turha selittää jotain - Kyllä sinä Janne tän opit on vaan metodeista ja opettajasta kiinni. No ei ole.
Onhan se totta ettei kaikki kaikkea opi, esim. mulla on hahmotushäiriö ja juurijajuuri pääsin sen yläaste-geometrian läpi ja ammattikoulun siltä osin, niihinkin tarvitsin erityistukea, hankalaa oli.
Mutta ei se ulkopuolisen ihmisen tehtävä ole kertoa toiselle, että mihin tämä pystyy, se on jokaisen itse otettava selvää ja muiden tehtävä on vain kannustaa yrittämään. Kyllä sitä ajanmyötä oppii ne omat rajansa ilman että muut iskee maanrakoon ja määrittelee ulkopuolelta millainen sinä olet.
Jos ulkopuolinen menee päättämään mihin kukakin pystyy, niin pahimmillaan hän voi estä jonkun uuden kyvyn löytymisen ja vaikka elämänmittaisen innostuksen jotakin asiaa kohtaan, kenties pitkällekkin menestymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on vähän samantyylinen tausta, höystettynä nöyryytyksellä ja väkivallalla. Uusien asioiden kokeilu, opettelu on vielä aikuisenakin hirveetä tuskaa. Onneksi puoliso ymmärtää ja jaksaa tsempata, häntäkin on lytätty, mutta lievemmin enkä minä jatka mm. vanhempieni kaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka aina onnistuu ihan kaikessa ihan heti, ei koskaan haasta itseään tosissaan. Sanon tämän vain todetakseni, en arvostellakseni.
Vierailija kirjoitti:
Se joka aina onnistuu ihan kaikessa ihan heti, ei koskaan haasta itseään tosissaan. Sanon tämän vain todetakseni, en arvostellakseni.
Totta, se jää vieraaksi asiaksi, ja koska ei tarvitse olla sinnikäs.
No ohan tuo exän perheestä tuttua. Höystettynä vie maalaisuudella, jissa on jotain mysteeristä lisäosaamisarvoa, jota kaupunkilainen tietenkään ei koskaan voi tavoittaa.
Vaikkei edes asu oikealla maalla vaan pikkukaupungin laidalla.