Miten opin kestämään häviämisen parisuhteessa?

Mistä asioista sait lapsena kiitosta ja hyväksyntää?

Pitikö sinun kilpailla kotona sisarusten kanssa hyväksynnästä?

Uskoisin, että kun parisuhteessa toinen on oikein tärkeä, tulee riittämättömyyden tunteita. Uskoisin myös, että noita tunteita tulee muodossa tai toisessa kaikille (esimerkiksi itsellä irrationaalinen menettämisen pelko). Mutta hyvä ymmärtää, että ne on omien korvien välissä ja on huono, jos niistä tulee suhteelle rasitteita. Esimerkiksi kun itse koin riittämättömyyttä yhdessä asiassa, sen lopputulos oli se, että stressasin turhaan. Kumppanille olisi ollut parempi siinä tilanteessa sellainen, joka hyväksyy itsensä, nauttii elämästä ja voi siten huomioida hänetkin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista sait lapsena kiitosta ja hyväksyntää?

Pitikö sinun kilpailla kotona sisarusten kanssa hyväksynnästä?

Uskoisin, että kun parisuhteessa toinen on oikein tärkeä, tulee riittämättömyyden tunteita. Uskoisin myös, että noita tunteita tulee muodossa tai toisessa kaikille (esimerkiksi itsellä irrationaalinen menettämisen pelko). Mutta hyvä ymmärtää, että ne on omien korvien välissä ja on huono, jos niistä tulee suhteelle rasitteita. Esimerkiksi kun itse koin riittämättömyyttä yhdessä asiassa, sen lopputulos oli se, että stressasin turhaan. Kumppanille olisi ollut parempi siinä tilanteessa sellainen, joka hyväksyy itsensä, nauttii elämästä ja voi siten huomioida hänetkin.

En saanut kiitos ja hyväksyntää mistään, siskoni oli parempi ja sain sen kuulla. Voitin hänet ainoastaan ulkonäössä. Sieltä tämä vertailu ja riittämättömyyden tunnekin tulee. En tiedä miten päästä eroon näistä.

Et rakasta itseäsi. Googlaa vaikka "opi rakastamaan itseäsi".

Minulla on samoja tuntemuksia... Mutta osittain miehessänikin on kyllä vikaa tämän asian tiimoilta. Kun tapasimme, niin hän ei oikein ollut varma minun suhteeni ja pistettiin hetkeksi suhde mietintätauolle. Sitten hän yllättäen otti yhteyttä parin kuukauden päästä ja sille tielle sitten jäätiin... Olin niin ihastunut häneen...

Nyt jälkeenpäin on tullut ilmi asioita, että hänellä on tuon tauon aikana ollut säpinää yhden toisen naisen kanssa ja hän siis piti tätä toista naista jotenkin parempana, kuin minua, kun hänen kanssa halusi säätää... Mies valehteli aluksi, että tämä nainen oli vaan joku epätoivoinen roikkuja, että minut hän halusi vain ja ainoastaan, mutta sain sitten tietää, että mies oli se, joka tämän naisen perässä roikkui ja naista ei kiinnostanut!

Minulla on siis sellainen olo tämän 2 vuoden jälkeen, että minä olin varalla ja hän tyytyi minuun, kun ei tuota toista saanut. Olen jotenkin järkyttynyt ja vertailen itseäni tähän toiseen, että miksi minä en riittänyt, että olinko rumempi, kamalampi tms.

Exä oli kai samanlainen. Raivostui, jos oli sairaana, raha-asiat eivät olleet kohdallaan pennilleen tai ei muuten ollut täydellinen. Uskonnollisen propagandan saastuttama, naisen täytyy palvella miestä vaikken ole milloinkaan moista vaatinut. Minä en halua palvelijaa vaan naisen. Muutoin Jeesuksen opetukset eivät arjessa näkyneet, kuin että olkaa täydelliset ja nainen on alamainen.

Surkeaa seksiä, koska pelkäsi kosketusta. Silti en halunnut erot. Alamaisuus ei näkynyt seksissä muuten.

Itse en koskaan vaatinut mitään täydellisyyttä. Lapsuuden traumat ne kokoajan vaamivat taustalla. Erosi sitten minusta ja hankin naisen, jolla ei ole täydellisyysmaniaa. Kaikille paras vaihtoehto.

Ennyt voi muuta neuvoa antaa kuin että yritä kasvaa elämässä.

Tuollaiset tuntemukset tulee yleensä lapsuudesta tai sitten mies käyttäytyy jotenkin niin, ettet koe itseäsi hänen elämänsä naiseksi. Esim. seksi ei miehelle maistu oman kumppaninsa kanssa, mutta pornoa kyllä katsoo, niin kuka vaan tuntisi olonsa ei-halutuksi tai jos ei ikinä kehuta, mutta muistetaan kyllä huomautella negatiivisista asioista.

Lapsuudessa, jos on kokenut jatkuvasti kilpailua ja häviämistä vaikka omille sisaruksilleen ilman kannustusta, niin toki se jättää arvet myös aikuisuuteen.

Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Arvasin. Aloita lopettamalla se. Ihan oikeasti, hormonit voivat tehdä ihmisestä juuri tuollaisen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samoja tuntemuksia... Mutta osittain miehessänikin on kyllä vikaa tämän asian tiimoilta. Kun tapasimme, niin hän ei oikein ollut varma minun suhteeni ja pistettiin hetkeksi suhde mietintätauolle. Sitten hän yllättäen otti yhteyttä parin kuukauden päästä ja sille tielle sitten jäätiin... Olin niin ihastunut häneen...

Nyt jälkeenpäin on tullut ilmi asioita, että hänellä on tuon tauon aikana ollut säpinää yhden toisen naisen kanssa ja hän siis piti tätä toista naista jotenkin parempana, kuin minua, kun hänen kanssa halusi säätää... Mies valehteli aluksi, että tämä nainen oli vaan joku epätoivoinen roikkuja, että minut hän halusi vain ja ainoastaan, mutta sain sitten tietää, että mies oli se, joka tämän naisen perässä roikkui ja naista ei kiinnostanut!

Minulla on siis sellainen olo tämän 2 vuoden jälkeen, että minä olin varalla ja hän tyytyi minuun, kun ei tuota toista saanut. Olen jotenkin järkyttynyt ja vertailen itseäni tähän toiseen, että miksi minä en riittänyt, että olinko rumempi, kamalampi tms.

Mies kuitenkin halusi sinut. Hän olisi varmasti siirtänyt katseensa ihan uusiin naisiin, jos ei olisi sinua kohtaan tuntenut mitään. Varmasti tuntuu kurjalta ja tuollainen valehtelu ja vähättely rikkoo luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samoja tuntemuksia... Mutta osittain miehessänikin on kyllä vikaa tämän asian tiimoilta. Kun tapasimme, niin hän ei oikein ollut varma minun suhteeni ja pistettiin hetkeksi suhde mietintätauolle. Sitten hän yllättäen otti yhteyttä parin kuukauden päästä ja sille tielle sitten jäätiin... Olin niin ihastunut häneen...

Nyt jälkeenpäin on tullut ilmi asioita, että hänellä on tuon tauon aikana ollut säpinää yhden toisen naisen kanssa ja hän siis piti tätä toista naista jotenkin parempana, kuin minua, kun hänen kanssa halusi säätää... Mies valehteli aluksi, että tämä nainen oli vaan joku epätoivoinen roikkuja, että minut hän halusi vain ja ainoastaan, mutta sain sitten tietää, että mies oli se, joka tämän naisen perässä roikkui ja naista ei kiinnostanut!

Minulla on siis sellainen olo tämän 2 vuoden jälkeen, että minä olin varalla ja hän tyytyi minuun, kun ei tuota toista saanut. Olen jotenkin järkyttynyt ja vertailen itseäni tähän toiseen, että miksi minä en riittänyt, että olinko rumempi, kamalampi tms.

Nämä on niitä asioita, joita kannattaa miettiä, kun lähtee sinne toiselle yritykselle... Toki on normaalia, että aluksi ihmiset voivat empiä toistensa suhteen ja voi olla toisiakin tapailukumppaneita, jos ei olla erikseen sovittu, että ei tapailla muita ja ne tunteet sitten vaan herää yhtäkkiä ja tulee ahaa-elämys, että kyllä se vaan oli sellainen nainen/mies, jonka haluan.

Kuitenkin tuo miehesi valehtelu on kummallista. Toki varmasti halusi säästää sinun tunteitasi, mutta ikävää, että näin myöhään vasta se totuus tuli ilmi.