Onko täällä yli 35v lapsettomia naisia?

Jaa'a.

On...tosin 2.7 on laskettu aika. Elämä on ollut onnellista, on matkusteltu ja harrastettu seksiä tosi paljon viimeisen kuuden vuoden aikana. Nyt nuo sitten loppuvat ja alkaa erilainen vaihe.

On on. Me kaikki ollaan päälle neljänkymmenen ja kysellään toisiltamme päivittäin neuvoa, että enhän vaan ole liian vanha ensisynnyttäjäksi. Tsemppaamme toisiamme kertomalla, että et tietenkään ole, meidän naapurikin sai ekan lapsensa 48 vuotiaana. Ollaan myös kaikki ylipainoisia ja vihataan hellettä.

Olin pitkään työtön, nyt osa-aikatöissä pari kertaa viikossa. Muun ajan roikun netissä, ketson tv:tä tai nukun. Aika lailla erakkona elän. 

On, 57 vuotta on ikää.

Kaikki on hyvin, naimisissa, töissä.

Olen 40 ja lapseton. En mistään erityisestä syystä, ei vain tullut koskaan fiilistä että alanpas lisääntyä vaikka naimisissakin on tullut oltua 10 vuotta. Nyt olen tyytyväinen, että se juna on omalla kohdallani mennyt.

Elämä on työntäyteistä ja hyvää. Sekä minulla että miehellä on vaativat mutta palkitsevat työt. Olen onnellinen, vaikka tokihan ne normaalit asiat kuten työn jatkuvuus, raha, terveys jne. välillä ahdistaa.

Mulla oli tuossa iässä jo lähes täysi-ikäinen lapsi ja tein uraa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 ja lapseton. En mistään erityisestä syystä, ei vain tullut koskaan fiilistä että alanpas lisääntyä vaikka naimisissakin on tullut oltua 10 vuotta. Nyt olen tyytyväinen, että se juna on omalla kohdallani mennyt.

Elämä on työntäyteistä ja hyvää. Sekä minulla että miehellä on vaativat mutta palkitsevat työt. Olen onnellinen, vaikka tokihan ne normaalit asiat kuten työn jatkuvuus, raha, terveys jne. välillä ahdistaa.

Voisin olla sinä. En minäkään koskaan erityisesti lapsia halunnut. Meillä on samoin kuin sinulla, mutta tulin raskaaksi 23v ja päätimme pitää lapsen. Ei se estänyt nuorena tehtynä mitenkään urakehitystä.

Täytin tänä vuonna 35 eli olen hiukkasen yli määrittämäsi rajan. Tällä hetkellä elämäni on hieman odotusvaiheessa. Olen vaihtamassa alaa ja odottelen tuloksia opiskelupaikan suhteen. Parisuhdetta ei ole koskaan ollut enkä sellaista osaa kaivatakaan. Ystävät ja sukulaiset riittävät minulle ihmissuhteiksi ja viihdyn hyvin yksinkin. Lapsettomuuteni on siis pitkälti oma valintani, joten en koe sen olevan onnellisuuttani vähentävä asia. Minulla on ihania ystävälapsia, joihin saan purettua hoivaviettiäni ihan tarpeeksi :)

Varmaan suurin riski urakehityksen kannalta on tehdä lapsia 30-40-vuotiaina.

Hyvää ja onnellista elämää, vaikka kirveleekin se tosiasia, että haaveeni äitiydestä ei tule koskaan toteutumaan. Mutta olen saanut käsiteltyä asian ja ymmärrän, että voin olla onnellinen olematta äiti. Pikkuhiljaa alan oikeasti ollakin onnellinen. 

On yli 5-kymppisiäkin lapsettomia täällä :) En lapsia ole halunnut eikä kaduta etten ole hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuossa iässä jo lähes täysi-ikäinen lapsi ja tein uraa.

Tätä ei taidettu aloituksessa kysyä.

Elämäni on tasaista ja rauhallista perusarkea. Olen kokenut niin isoja asioita aiemmin, että en kaipaa yhtään lisää mullistuksia, vaan tämä perusarki on minulle täydellistä. Ne isot asiat myös opettivat, että pitää olla kiitollinen ja onnellinen siitä mitä on, eikä tuhlata energiaa suremalla sitä mitä ei ole. 

Olen 43 v. vela. Elämä on mukavaa muuten, mutta työpaikkaan olen tympääntynyt. Pitäisi keksiä, miten jäljellä olevat 25 työvuotta käyttäisin. Uudelleenkouluttautuminen ja downshiftauskin olisivat mahdollisia. On helppo jäädä vanhoille urille, vaikka kyllästyttääkin. Asuntolaina on maksettu ja vähemmälläkin tulisi toimeen.