Itkemiseni alkoi - poika lopettaa huomena peruskoulun
Mikä ihme minua vaivaa ja löytyykö kohtalotovereita? Tyttäreni pääsi muutamia vuosia sitten ysiltä ja hänen juhlissaan tunteeni yllättivät minut täysin. Itkin koko juhlan ja itku jatkoi kotona ja vielä seuraavana päivänäkin itkin. Nyt poikani lopettaa peruskoulun ja tänään ,kun hän toi koulusta ystävien tekemän muistelulapun, jossa ystävät olivat kirjoittaneet positiivisia kommentteja pojastani, niin aloin itkemään. Tiedän jo nyt että huomenakin itken ja varmaan taas koko viikonlopun.
Onko tämä jotain normaalia luopumisen tuskaa, kun lapset kasvavat, vai olenko sekoamassa? En ole koskaan ollut itkijä tyyppiä. En ole itkenyt tarhan juhlissa, ala-asteen loppuessa, enkä muissakaan jutuissa... Mutta nämä peruskoulun loppumiset ottavat koville.
Kommentit (7)
Mä taas olen itkenyt aiemmissa juhlissa, kun lapset ovat olleet pienempiä. Nyt lasten ollessa isompia ei jostain syystä niin itketä. Ja en osaa selittää tätä millään tavalla.
Juuri sitä luopumisen tuskaa / liikuttumista siitä, että lapset kasvavat ja lentävät kohta pesästä. Eilen tirautin pari kyyneltä, kun vauvani nukkui viimeiset päiväunet vaunukopassa ennen rattaisiin siirtymistä. Yksi vaihe elämässä ohi. 😭 Näitä itkuja taitaa olla vielä paljon luvassa.
Mä itkin ja olin melkein shokissa kun yläaste loppui. Ja surin sitä luomanipa jota olin muutamasti tavannut.
Mun piti lähteä matkalle että irrottaudun siitä arkiympyrästä.
Mulla on kiintymyssuhdevaurio lapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin ja olin melkein shokissa kun yläaste loppui. Ja surin sitä luomanipa jota olin muutamasti tavannut.
Mun piti lähteä matkalle että irrottaudun siitä arkiympyrästä.
Mulla on kiintymyssuhdevaurio lapsuudessa.
Siis surin luokanopea.
Ihan normaalia ap. Varataan molemmat vaan nenäliinat mukaan huomenna, jookos? Mullakin poika pääsee ysiltä.
Mistä te oikein luovutte, kun lapsenne pääsee peruskoulusta??? Ilmaisesta päivähoitopaikastako, vai mikä tässä on takana?
Mene töihin