( = MARRASMURUT KE, TO, PE = )

Painoin entteriä hieman liian aikaisin :)

Onko kukaan huomannut että olisi jo alkanut se vessassa ramppaaminen.. En ole vielä työpaikalla kertonut raskaudesta sen edellisen keskenmenon takia niin siellä kaikki sanomassa että nyt lääkäriin, sulla on pissatulehdus tai jotai, saan oikeasti käydä vessassa noi 30min välein.. Nukkuessa helpottaa mutta herään viimeistää seitsemältä kun on kamala vessähätä, ja minä kun tulen töistä tuossa viiden aikaan aamulla niin kyllä ottaa pattiin herätä ja nousta niin aikaisin. sen jälkeen kun ei enää uni tule vaan otan sitten ennen työvuoroa päikkärit.



Hoksasin myös että täällä on paljon yötyötä tekeviä, kaikille hatunnosto ja tietysti muillekkin. Ootteko huomannu että yövuorojen jälkeen ei tahdo oikein palautua ja minulla seisomatyössä ainakin jalat puutuu niin että kihelmöi.. oisko tukisukista apua, kokemuksia?



Ajattelin kertoa töissä kahdenviikonpäästä laittamalla ultrakuvan meen työpaikan seinään niin samalla tajuaa työtoverit kuin asiakkaatkin:)

Vatsani ei juuri kasvanut, olen ainoastaan lihonnut sillä tavalla tasaisesti ://

No mutta kaikille hyvät päivän jatkot ;D

Poika yski koko yön ja oli aamulla aivan rättipoikkiväsynyt, yski edelleen ja masukin kuulemma kipeä (tietysti vatsalihakset hellinä kovasta yskimisestä). Joten jäimme kotiin vielä täksi päiväksi, vaikka töihin olisin mieluummin mennyt.



Nyt poika leikkii tyytyväisenä yskien välillä ja lounaskeitto kiehuu hellalla... Pitäisi varmaan tänään sitten tehdä kaikki viikon siivoushommat, ettei mene päivä ihan harakoille. Jospa ilmat vähän loppuviikkoa kohti paranisi niin pääsisi pihatöihin!



Joku kyseli pissahädästä... Mulla on tuo vaiva alkanut nyt toden teolla, yöllä pitää kahdesti mennä vessaan (toki menee siinä samalla kun pissatan yövaipasta luopunutta esikoista) ja päivälläkin vähän väliä. Pian alkaa ne ihanat ajat kun kaikki ostosreissut ja kaupungilla kiertelyt pitää suunnitella sen mukaan, missä on vessa ja mieluusti siisti sellainen. Muistan esikoisen odotusajalta sen, että jouduttiin joskus automatkoilla tehdä " pieniä" koukkaisuja, kun en suostunut siihen matkan varrella olevaan huoltamoon tarpeitani tekemään ;)



Mutta eipä tässä kai tänään muuta... Tervetuloa eiliselle uudelle marraskuiselle, nimimerkki totta kai unohtui tässä kirjoittaessa... Niin ja liikkeitä ei edelleenkään tunnu!



Marrastoive rv 17+3

Meikäläisellä tuntuu olevan niin paljon kiirettä, ettei muka ole ehtinyt taas kirjoitella mitään moneen päivään.. Nyt on sitten pakko edes muutama sana saada rustattua! :)



Eipä tunnu liikkeitä täälläkään!! :( Välillä olen oikein yrittäny rauhottua makailemaan sohvalla, josko tuntuis jotain " hipaisuja" mutta ei. Pari kertaa viime viikolla tuntui sellainen muljahdus jota epäilin vaavin kuperkeikaksi, mutta muuten ei ole tyyppi ilmoitellut olemassaolostaan. Olis kyllä jo kiva tuntea päivittäiset potkut!! :)



Perjantaina kävin neuvolassa, vahvat sydänäänet sieltä kuului! <3 Mulla on paino laskenu, EDELLEEN.. No, mulla oli kyllä liikakiloja tuossa alkuvuodesta aika reippaasti, ni ei tässä ny vielä olla kuihtumassa vaikka 5kg onkin lähteny. Oksentelu ei ole vieläkään aivan täysin loppunu, mutta kylläpä on ihanaa ettei oksu yllätä ku ehkä kerran viikossa! On meinaan ISO muutos siihen, kun muutaman viikkoa halattiin wc-pönttöä päivittäin ja useamman kerran per päivä..



Ainiin, oli mukava iltapäivä perjantaina, kun mies tuli töistä jo puolen päivän aikaan, ja pääsin käymään yksinäni neuvolassa, ja sen jälkeen parturissa! Ai mitä hemmottelua kun sai pitkien hiusten latvat tasoitettua (oli jo hirmuisen takkuuntuvat) ja muutamia raitojakin laitettiin! Kallista hupia tuo parturissa käyminen on, mutta kyllä nyt kerran vuodessa täytyy itelle sen verran luksusta sallia! :)



Äh, kylläpä tuo esikoinen jaksaa tänään kiukutella! Tänään ei olis saanu vaihtaa päivävaatteitakaan (yleensä hoituu täysin ilman riitaa) ja puurokin taisi olla vääränlaista. Ja nyt yrittää koko ajan tehdä kaikkea kiellettyä..



Täytyy siis äipän jättää tietokoneen ääressä istuminen tältä(kin) päivältä ja ruvetaan valmistautumaan tuonne sateeseen lähtöön. Miun siskoni on tulossa tänään junalla meille pariksi päiväksi, tuossa tunnin päästä pitäis lähteä asemalle vastaan.



Mukavaa viikkoa vaan kaikille! Sateesta huolimatta!! :)



---zelena rv 17+0

piiitkästä aikaa moikka kaikille!! Kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, mutta lueskelen juttujanne lähes päivittäin. =)

Väsyttääkö ketään muuta vielä?? Itselläni on sellaisia päiviä, että koko päivä menisi nukkuessa ellei esikoinen pitäisi hereillä. hb:n meinasin mittauttaa seuraavalla neuvola käynnillä. Viime raskaudessa jouduin syömään rautaa vasta lopussa.

Liikkeitä en ole vielä tuntenut, mutta maha on kasvanut jo niin, ettei voi erehtyä. Toisaalta painoa ei kuitenkaan ole tullut kuin pari kiloa.

Ultrassa oltiin tosiaan alkuviikosta ja siellä pikkuinen heilutteli käsiä ja jalkoja =) Ihanaa oli nähdä hänet!!



Pahoinvointi alkaa väistytä, eli ai ihan joka päiväistä enää. Oksentanut en ole pitkään aikaan. Jäätelöä syön iltaisin se helpottaa ja jotenkin estää pahoinvoinnin.

Hei mitäs mielihaluja on ilmennyt?? Itselläni kurkkusalaatti!! pakko laittaa joka ruokaan NAM!!! Tosi kiva juttu siis koska turvotusta lisää mukavasti ;)

Niin ja mitä ruokia ette pysty syömään? ainut mikä ei uppoa on kahvi, kaikki muut menee.

ovatko kaikki marrasmurut muuten töissä? Itse hoidan esikkoa kotona.



eipä tässä ihmemmpiä, taidan jatkaa surffailua..



-tahmasormi ja pikkuinen rv 13+4 -

Kiitos tervetulotoivotuksista!



Np-ultra on nyt ohi ja kaikki hyvin. Vähän oli jännitystä, kun kätilö varmensi olenko ollut ultrassa aikaisemmin? Mikäs tuolla sikiön takana näkyy? Ettei vain olis toinenkin sikiö? Verenkiertoa ainakin näkyy!... No se selventyi sitten istukan osaksi ja lääkärikin kävi kurkkaamassa ja kertoi sen olevan istukan laskimon laajentuma = suonikohju. Mitään sille ei tarvitse/voikkaan tehdä. Katsotaan vaan sitten vielä rakenne ultrassa sitä uudestaan. Eli kaikki hyvin. Luulin hetken jo, että meille on tulossa kaksoset! On se ihmeellistä miten siellä liikkui pieni jo niin ihana vauva vaikka mahaa ei ole juuri ollenkaan.. sniik



Luulin jo pahoinvoinnin helpottaneen, mutta tänään on tullut oksennus jo kaksi kertaa :(



Swehinako oli poikansa kanssa menossa leikkaukseen? Toivottavasti kaikki menee hyvin! Jaksamista :)



no nyt ei muuta tulekkaan mieleen, heippa!



äitikki rv13+3

jospa nyt ryhdistäytyisin kirjoittamaan minäkin kun olen saikulla kotona, kerran aikasemmin olen ainoastaan kirjottanut joten tuskimpa kukaan muistaakaan mutta lueskelen kyllä lähes päivittäin. nyt siis kotona pienessä flunssassa, tai oikeastaan kuumettakaan ei ole mutta kurkku ihan hitsin kipeenä ja puhetyöläisenä ei kyennyt menemään töihin. lisäksi valvoin ja pyörin sängyssä jostain syyystä yöllä monta tuntia. toisaalta vähän syyllinen olo lintsaanko mutta kukas masuvauvasta pitää huolen jos minä en huolehdi omasta terveydestäni nyt korostuneesti? Eiks ookkin ok? :)

tahmasormen (muistanko oikein ?) kanssa huomasin että samoilla vkoilla taidetaan mennä, 13+4. Mulla on paha olo helpottanut ja pahin väsymys, paitsi rasitus tuntuu kylllä edellleen heti normaalia enemmän väsymyksenä ja etovanaolona. ja vessassa olen ravannut alusta asti 1-3x/yö. ei kiva.

Ruuista kyseltiin, mulle on alkanut taas pikkuhiljaa maistumaan kahvi pieninä annnoksina. edelleenkään en juo päivittäin mutta satunnaisesti 1/2 kuppia on ihan hyvää, tee sen sijaan alkaa tökkkimään kun olen sitä tässä välissä kitannut kahvin sijaan. jostain syystä ei myöskään tee mieli kanaruokia jotka yleensä on oikeinkin mieluisia. Muuten taitaa maistua kaikki, entistäkin paremmalla ruokahalulla... ja sen kylllä huomaa 4 lisäkilosta... maha ei kyllä kauheesti erotu ku omaan silmään, sen verran pyöristyny joka suuntaan :( täytyy skarpata keskiraskaudessa kun on elämänsä voimissa.. heh, voi olla toiveajattelua mutta niin se meni esikoisen kanssa (s.-03).

Liikkeitä ei ole tääällä varmasti tunnettu. Koko raskausajan musta on tuntunut mahalla jotain tuntemuksia mutta eiköhän ne oo ollu ihan suolen temppuiluja. Muljauksen tapaista tuntemusta silloin tällöin, saa nähdä milloin voi luotettavasti erottaa mikä on mitäkin tunnetta. esikoisesta tais olla rv 18 joten muutama vko vielä ehkäpä.



taidan tästä vetäytyä vällyjen alle ja ottaa kirjan käteen ja kerrrankin huilia rauhassa.



Aura 13+4

Jospa välillä kirjoittaisikin pari riviä, luen pinoa päivittäin kyllä. Edelleen odottelen istukkatutkimuksen tuloksia, kohta luulisi tulevan tosin sanottiin että voi mennä neljäkin viikkoa, aika pitkä aika odottaa. Aina puhelimen soidessa päivällä säpsähtää, huonot uutiset kun soitetaan mutta hyvät tulevat postissa.

Pelätyt yövuorot edessä, tosin vain kaksi tällä kertaa saas nähdä. Seuraavaan listaan ei näköjään onneksi tullutkaan yhtään yötä, taisin pelastua sillä että tuuraan meidän sairaanhoitajaa hänen kesälomansa ajan. Heinäkuu onkin oma kesäloma ja sen jälkeen viikot onkin jo niin pitkällä että niihin vedoten voisi pyytää pelkkää päivää ja iltaa. Muuten ajattelin jaksaa työtäni tehdä ihan viime metreille, kuusi päivää jäi kesälomasta joten jos ne saisi äitiysloman alkuun mutta katsotaan nyt, paljoa nostettavia potilaita ei nyt tällä hetkellä ole muuten kyllä kumartelua, kyykistelyä ym. ja paikasta toiseen juoksemista : )

Siinähän se tärkein jo tulikin = ). Kohta meidän poppoo pakkautuu autoon ja lähtee köröttelemään Tampereelle...

EFFICA JA PYRY 17+1

Täällä äippä viettää yksin sairaslomapäivää - hoitotäti pyysi viemään tyttäret hoitoon edes yhdeksi päiväksi, että saan " oikeasti" levätä..



Pahaolo alkaa pikkuhiljaa helpottaa - toki väsymys tuntuu sitä pahentavan, joten katsotaan kuinka käy, kun ensi viikolla menen takaisin töihin.. Päivystämisen jouduin lopettamaan jo muutama viikko sitten, kun työvuoro saattoi venyä (tai minun tuurilla venyi lähes aina) yli 17 tuntiseksi, siinä ei enää yksi lepopäivä paljon auttanutkaan... Päivänkin juoksemisen jälkeen tietää töissä olleen..



Esikoista odottaessani olin töissä aivan loppuun asti. Nykyistä kuopusta odottaessani jouduin jäämään heinäkuun lopulla sairaslomalle supistelujen vuoksi (silloin -03 oli 3 viikkoa aivan älyttömät helteet) ja väsymys oli aivan valtava - ja olihan kotona pystyttävä hoitamaan vajaan puolentoista vuoden ikäistä neitoakin, ei voinut vain heittäytyä sohvalle... Saa nähdä kuinka nyt käy - laskettu aika on kolmisen viikkoa myöhemmin kuin kuopuksella, mut nyt on onneksi lomaa tuossa heinäkuussa.



Miun periaate on, että työpaikka ei kuitenkaan ajattele minua, niin miksi minunkaan tarvitsisi loppuunasti väkisin taistella työpaikan vuoksi... Eli jos yhtään tuntuu pahalta, niin saikulle vaan ;)



Odottelen tässä äitiä käymään, lupasin nimittäin ottaa niitten koiran mukaan, jos vaikka lähtis vähän pidemmälle lenkille koiran kanssa. Tosin viimeaikaisen vähän liikkumisen vuoksi oli yksi päivä etureidet ihan juntturassa, kun kävin pienellä lenkillä...



Mut nyt jos lähtis viel lukemaan kirjaa ennen lenkille lähtöä....



Mirpa rv14+0 (ja lenkille pääsyä odottava koiruus selän takana)

Minä en juuri olekaan ehtinyt tänne kirjotteleen tai oikeestaan pystyny, kun vaihdettiin netti liittymää. JOnka luvattiin alkavan toimimaan seuraavana päivä, no ei siinä mennytkään kuin kuukausi. Soittelin useasti tästä, välissä oli niin kamalaa palvelua että. Esim yksikin sanoin aettä: Pikku rouvan nyt täytyisi vielä vähän aikaa jaksaa odottaa. Vähän aikaa ootinkin.... otti niin päähän.

Ja sitten me lähettiinkin mummolaan jne. joten on vierähtäny aikaa kun koneelle pääsy. En ole sitten ehtiny täälä käydä lukemassakaan teidän juttuja, no on ainakin kaikilla viikot ehtiny vierähtää aika pitkälle.



Meillä oli ultra joskus pari-kolme viikkoa sitten kaikki oli hyvin. Kovin liikkuva kaveri siellä nöyttää olevan, kun ultrassa ja sydän äänia kuunnellessa on joka kerta ihan hirveesti paikkaa vaihellu. Mie kans olen pissalla ravannu alusta asti muutaman kerran yössä ja monesti sitten unen saaminnen on vaikeeta sen jälkeen ja vielä kun tuo meidän esikko on alkanu heröäileen jo viiden aikohin,niin aamut alkaa aika silmät ristissä. Voi kun sais pitemmän aikaa nukkua.



Minä en ole nyt töissä, kotona oon tuon tyttelin kanssa. Esikon oottaessa minäkin tein yö työtä, joka oli kyllä tosi raskasta. Jouduinkin jäämään jo kolme kuukautta aijemmin sairaslomalle, kun meni selkä. En paljon liikkunut lopussa, kun nous verenpaineet ja proteiinit. Pelottaa miten nyt käy, koska sitten en juuri jaksa touhuta tuon neitin kans enkä varmaan ees paljon ulkoillakaaan sillon saa. Viime ootuksen lopulla sain kaks kertaa päivässä käydä kävelemässä talon ympäri, että ei paljon saanu liikkua.



Phainvoinnista: Onneksi oksentelu mulla jo ohi. Mutta välillä tulee kyllä öklötys olo, mutta ei onneksi ole tarvinu oksennella. Ruokaa pitää vähän väliä laittaa jonkin verran suuhun, ettei huno olo yllätä. Kahvi mullakin pikkuhiljaa alkanu taas maistumaan. tosin korkeintaan kupin päivässä juon jos sitäkään. Kanakaan ei mulle maistu vaikka onpi herkkua, Eikä riista liha. Tuorekurkku on aivan ihanaa ja viili ja appelsiini mehu oli jokin aika sitten suurinta herkkua.



No täytyypi nyt lopettaa esikko vaatii huomiota.



nuusku ja masukki rv 13+5

Siis se heinäkuu -03 ja ne helteet... Ja sairaslomaa... 3 viikkoa mulla, mutta aloitin sitten äitiysloman varhennettuna heti sairasloman päälle (määräaikainen työsuhde, jonka lopusta siis 3 viikkoa makasin kotona). Mulla oli silloin ihan älyttömän huono olo, verenpaine korkealla, leposyke 120, supisteli jatkuvasti ja hyvä jos sohvalta pääsin ylös. Vaikka teinkin vain toimistotyötä, niin ne helteet ja toimiston lämpötila (33) oli vähän liikaa. Mulla oli silloin la 2 viikkoa aikaisemmin kuin nyt, eli lokakuun puolivälissä!



Nyt on tosiaan mullakin heinäkuussa kesälomaa, tosin vaan 3 viikkoa. Ja voihan ne helteet iskeä elokuussakin. Mutta toivottavasti nyt saisi olla kesän paremmassa kunnossa! Ainkaan työhuoneen ei pitäisi olla yhtä lämmin kuin esikoiselta (siis eri työpaikka), sillä se on ns. paremmalla puolella auringonpaistetta ajatellen, eli talon pohjoispäädyssä ja ikkunat siis sinne pohjoiseen.



Eilen teihtiin esikoisen kanssa päikkäriennätykset, nukuttiin yhdessä 3 tuntia... Jäi aika paljon eiliselle suunniteltuja kotitöitä tekemättä. Nyt niitä sitten ollaan tehty, kohta pitäisi vähän leipoa ja keksiä illaksi jotain ruokaa. Onneksi lounaaksi jäi eilistä keittoa. Mies on siis tänään töissä ja pitää huomenna vapaata, minullakin siis huomenna lomapäivä! Kivaa :) Vaikka sää ei täällä kyllä ole aurinkoinen, taivas on tumma ja vähän väliä roiskii vettä. Joten ne mun haaveilemat pihatyöt jää kyllä tältä päivältä.



Painoa on mulle tullut ihan liikaa jo (4kg). En tiedä mistä johtuu, kun olevinaan olen ihan tavallisesti syönyt :(



Mutta nyt leipomaan!



Marrastoive rv 17+4

Tänään kotiuduttiin sairaalasta, pojan leikkaus onnistui mutta ei ihan odotetulla tavalla. Tilanne on nyt se että silmä on parempi mitä leikkaukseen mentäessä mutta vielä tarvitaan 2 leikkausta (vasen silmä leikataan vielä kerran ja sitten oikealle sama toiminpide) ennen kuin poika näkee tarpeeksi hyvin. Vasen silmä on nyt ilman mykiötä. Tekomykiötä ei voitu laittaa, koska silmän *mykiö*kapseli ei ollut kunnossa, sen sisälle ei saatu laitettua mitään joten koko mykiö kapseleineen poistettiin. Viikon päästä kontrolli, silloin poika saa väliaikaisesti piilolasit ja myöhemmin leikkauksen yhteydessä silmän värikalvon päälle asennettavan (pysyvän) linssin. Mukava lääkemäärä saatiin kotiin tuliaisiksi. Poikaa leikkaus ei masentanut yhtään, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut pojan mielestä. Silmä hieman turvonnut, punainen mutta se ei meidän ipanaa hirmuisesti näytä haittaavan. Hyvä niin. Poika sai erikoiskohtelua sairaalassa, valloitti koko osaston olemalla niin kilttiä että itsekin olin ihmeissäni että miten tämä näin helposti sujuu. Poika nukkui käytännössä melkein koko eilisen päivän leikkauksen jälkeen, sitten vielä koko yön. Itse en osannut nukkua sairaalassa kuiin koiranunta. Heräsin jokaiseen, pienimpääkin ääneen.

Nyt voi hetkellisesti huokaista, kunnes taas sama rumba alkaa.

Itku tuli mulla vasta sen jälkeen kun poika oli saatu vietyä leikkaussaliin. Jaksoin olla pojan edessä vahva. Yhden kerran yöllä tuli väsymysitkua ja pelkoitkua tulevasta mutta nyt itkut on taas hetkeksi itketty. Ei ole helppoa olla äiti, kaikesta väistämättä haluaisi syyttää itseään.



Oikein hävettää, mutta raskautta tässä ei olla nyt vähään aikaan paljoa ajateltu. Vauvan syntymään n. puoli vuotta, toivottavasti tarvittavat leikkaukset ehdittäisiin tehdä pojalle ennen vauvan syntymää. Käy muuten turhan rankaksi? Vauvan syntymä sektiolla, leikkausarpi ja pojan silmäleikkaukset yms.



Siitä kaksiosaisesta listasta, kokeillaanko sitä yhden päivityksen verran jos ei miellytä tai ei toimi niin otetaan vanha tapa listassa uudelleen käyttöön.

Liitän tähän vielä tiistaisen keskustelun:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7363489&p=4&tmode=1&smode…



Swehina rv 15+4

Viime sunnuntainahan tunsin ekat liikkeet. Nyt on joka päivä tuntunut jotain molemmilta vauvoilta. Vasen edelleen voimakkaammin. Aika harvakseltaan niitä kuitenkin vielä tuntuu. Eilenkin oli mennyt puoli päivää, ettei mitään. Sitten täysin yhtäkkiä vasen mojautti sellaisen potkun yläviistoon, että kiljahdin ja menin kippuraan lähinnä pelästyksestä. Mahottomat voimat pienellä! Esikoisen potkut oli tuota luokkaa vasta monen viikon päästä siitä, kun alkoivat tuntumaan.



Tässä tulee vähän ikävä sitä alkuraskauden yökötystä. Ruoka on alkanut maistumaan vähän liiankin hyvin ja reidet levenee... Ja vielä, kun tiedän, että terveydenhoitajani on kamala huomauttelemaan painosta. Suklaata ei onneksi tee edelleenkään mieli, mutta muita karkkeja menisi vaikka miten.



Täytyy mennä laittaan esikoista nukkumaan, kun vaan tekee kiusaa tuossa...



Alia ja tiku+taku rv16+3

Kiirettä pitänyt tämä elämä. Usein olen kuitenkin käynyt lukemassa pinoja, en vain ole ehtinyt oikein itse kirjoittelemaan. Tuntuu, että töissä iskenyt niin hirmuiset kevätkiireet päälle, ettei tahdo paljoa muuta elämää nyt oikein ehtiäkään. Illatkin ovat usein niin lyhyitä, kun lasten kanssa muutaman tunnin touhuilen, ja sitten taas ajoissa heidät nukkumaan, että jaksavat aamulla päiväkotiin. Itse olen joutunut yleensä vielä sen jälkeen tekemään niitä työjuttuja... ARGH! Onneksi kesäloman alkuun enää pari viikkoa aikaa ja sitten saakin olla PIIIIITKÄLLÄ lomalla! :)



Ultrassa olen käynyt, viimeksi oli rakenneultra muutama päivä sitten. Kaikki hyvin, paitsi että istukka huonossa paikassa, kohdunsuun päällä. Toivottavasti siirtyy, niin pystyisi synnyttämään normaalisti. Jotenkin se sektio tuntuu niin isolta toimenpiteeltä. Minulla ainakin se käsitys, että toipuminen kestää kauan. Mitä mieltä te olette? Onko teillä sektio-kokemuksia? Minulla takana vain nuo kaksi tavallista alatie-synnytystä.



Vuodot onneksi loppuneet. Tosin joskus vieläkin tiputtelee, jos oikein miehen kanssa " hurjastellaan" . Harmillista siis, että kovin pajoa seksiä ei siis tällä hetkellä tämän mamman elämään mahdu:( ...Noh, jouluna sitten!



Mukavaa alkavaa kesää!



Yritän olla ahkerampi kirjoittaja, ainakin olen hengessä mukana!



-S (jolla menossa 18. raskausviikko!)

Jospas minäkin jotain kirjoittaisin. Listautunut oon jo ajat sitten, mutta kun jotenkin olin np-ultraan asti varma, että aika siirtyy joulukuulle, niin en oo sitten viittiny alkaa tänne kirjotella. Lukemassa oon kyllä käynyt päivittäin. Siis viime viikolla oli ultra ja sikiön koko vastas viikkoja eli pysyin vahvasti marraskuisissa, la 23.11. Uskon kuitenkin yli menevät, ehkä jopa joulukuulle saakka, mutta eletään nyt kuitenkin tuon marraskuun mukaan. Kaikki kolme edellistä lasta ovat menneet yli, viimeisin 10 päivää! Eihän sitä tiedä vaikka lapsi ottaisi ja yllättäisi ja tulisi ajallaaan. ;)



Raskausaika on mennyt ihan hyvin. Alun väsymys ja etominen on loppunut. Uusi vaiva on ainoastaan huimaaminen, jota on ollut jokaisessa raskaudessa. Nivusiin on alkanut ottaa, kiristelee ja suonikohjut yrittävät jo nyt alata kiusaamaan. Viime raskaudessa tulivat ensimmäistä kertaa ja lähtivät synnytyksessä. Toivottavasti eivät nyt kovin pahoiksi pääse, täytyy muistaa pitää ittensä liikkeellä ja siitä kyllä pitää huolen kuopus 1v4kk!



Vanhemmilla lapsilla alkaa kohta kesäloma, odottavat jo kovasti. Vanhin lopettaa ekan luokan ja toinen eskarin. Ikäero meillä tulee näille tuleville nuorimmille sama kuin ensimmäisellä kaksikolla eli noin 1v10kk.



Kotona siis olen hoitovapaalla, tänään aion käydä töissä kertomassa uutisen, etten oo ihan hetkeen vielä palaamassa töihin. Vähän jännittää käydä, mutta toisaalta parempi yhtäjatkoa kuin olla hetki töissä ja taas jäädä pois.



Tässä varmaan tärkeimmät meidän perheestä. Koitan oppia tuntemaan teitä tässä matkan varrella niin osaan paremmin kommentoida muiden kirjotuksia.



_äippä_ ja masu rv 14+1

Pitkästä aikaa minäkin kirjoittelen..Tällä viikolla oli eka lääkärineuvola missä kaikki kunnossa. Hyvin kuului sydänäänet. Muuten vointi ennallaan eli yhä vähän huonoa oloa ruokailun jälkeen ja ajoittaista päänsärkyä. Ja ihan kun jo tuntisin pientä piperrystä masussa. Tämä on jo kolmas eli liikkeet varmaan tulee tunnistettua aikaisemmin. Inhottavin " vaiva" alkaa olla vessassa juoksu.. Kova hädän tunne ja tuleekin vain pikku liru..No, se taitaa olla yleistä monellakin odottajalla.



Sitten Sisellille kommenttia; mulle on tehty kaksi sektiota; eka perätilan takia sovitusti ja toinen syntyi kiireellisellä sektiolla kun vauvan sydänäänet hidastui. Molemmat meni minulla hyvin ja toipuminenkin sujui mielestäni ihan mukavasti. Tietty se haava (bikinirajassa mulla) on arka ja kipeä jonkun aikaa ja sairaalassa joutuu olemaan pidempään (esikoisen kanssa olin 5vrk ja tokan kanssa 4vrk leikkauksen jälkeen). Ja raskaan nostamista joutuu välttämään vähän aikaa, tietysti vauvaa saa käsitellä normaalisti. Leikkauksen jälkeisenä päivänä vaan reippaasti ylös, vaikka se eka ylösnousu tiukka tekee. Se vaan nopeuttaa toipumista. Tietysti lepo myös tärkeää. Tämä kolmas onkin sitten automaattisesti sektio. Jos se sinullekin tulee niin pyydä etukäteen tarkkaa tietoa asioista mitkä sinua mahdollisesti vaivaa. Sektiohan tehdään puudutuksessa ja sain vauvan heti hetkeksi viereen ja kun masu oli kursittu kiinni ja minut siirretty heräämöön vauva tuotiin heti viereen. Ja tuon tokan sektion kohdalla kun isi ei kerinnyt paikalle niin hoitajat olivat ottaneet kuvia ensi hetkistä muistoksi. Isä siis pääsee halutessaan mukaan leikkausaliin. Kysy lisää jos haluat. Toivottavasti edes vähän selvensi asiaa. Tosin eri ihmisillä erilaisia kokemuksia,toipuminen yksillöllistä jne mutta minulla siis kokemus ihan positiivinen...



Harmi vaan kun ulkona taas sataa vettä. Aamusella kerettiin olemaan vähän aikaa ulkona. Isäntä saanut pikku hiljaa leikkimökin valmiiksi ja tytöt innoissaan odottavat että myös liesi valmistuisi. Kova sana neideille on myös mullassa möyriminen. Yksi päivä laajensin vähän kukkapenkkiä ja kaikki kastemadot mitä löytyi piti kerätä ämpäriin ja niitä sitten ihmeteltiin kovasti.



Mukavaa viikonloppua kaikille!!



t. Vilma rv 15+6

Alkaa olla melko " raskas" olo.. Ja maha on todella iso mun mielestä. En tiedä sitten, vaikuttaa varmaan se, että tämä on jo kolmas raskaus, joten maha venyy ja paukkuu helpommin ;)! Ja onhan tuota rasvakerrostakin hieman tuossa edessä lisäämässä mahan muotoja..



Potkuja olen luullut tuntevani jo reilun viikon, ja pari päivää sitten varmistuin oiken tosissasi siitä. Oon kyllä aiemmissakin raskauksissa tuntenut liikkeet suhteellisen aikaisin että ei kai se sitten ihme olekaan. Rv on nyt 16+2.



Seuraava neuvolaan meno on maanantaina, jokohan sitä pääsee kelan papereita täyttämään.. :)



Mulla on sitten juhannusviikolla meno rakenneultraan, ja toivon jo kahden pojan äitinä että lääkäri näkee kumpi sieltä on tulossa :).. Kumpikin kelpaa mutta olisin kyllä tosi iloinen tytöstä! Meillä pojat toivoo tyttöä, ja oon kyllä yrittänyt selittää että sieltä tulee kumpi vaan, mutta saas nyt nähdä miten käy..



Hyvää viikonloppua kaikille!



-punalatva-

Täällä odottelen innokkaana liikkeitä alavatsan suunnalta, mutta näin ensikertalaisena on kamalan vaikea sanoa, mikä on lähtöisin vauvasta ja mikä suolistosta :) Muljahduksia ja pientä töpsötystä tuntuu joskus, mutta en voi sanoa, etteivät ne saattaisi yhtä hyvin olla lähtöisin suolistostakin. Täytyy vain luottaa siihen, että asia selviää tulevina viikoina :)



Joku kyseli ruokapakkomielteistä. Itse olen nykyään kykeneväinen syömään melkein mitä vaan. Ruuan valmistaminen sen sijaan ei innosta yhtään, ja kokolihaa ei tee mieli. Salaatteja voisin syödä vaikka kuinka (pupu tulossa?), Makeakaan ei tee yhtä hyvin kaupaansa kuin normaalisti. Painoa on tullut ihan kohtuudella, nyt noin 2 kg.



Taidan tästä painua nyt pesulle ja sitten nukumaan, että jaksan huomennakin nousta!



Viikonloppua!



Allu rv 15+5

Tänne ei kummempia kuulu. Rauhallista on kun tytöt nukkuu. Teitä tuntuu olevan niin paljon, että mitenköhän opin teidät tuntemaan? Nyt on sitten kerrottu molemmille siskoillekkin raskaudesta ja yllättyneitä olivat molemmat.. mutta positiivisesti, luulisin?



Meillä kun on kolme tyttöä ennestään, niin kaikki kelle olen raskaudesta kertonut ovat heti sanoneet; " jospa se olis nyt se poika" !

Ja kaikki siis melkein tismalleen samoilla sanoilla. Tiedän, että mies ainakin salaa poikaa toivoo. Olisi se minustakin ihan kiva, vaan tyttötkin on ihania :)



äitikki rv 13+5

Itsellä ensimmäinen synnytys päätyi sektioon 25 tunnin synnyttelyn jälkeen ;)



Pääsin kotiin kolmantena päivänä, eli ihan normaaliin tahtiin. Jo samana iltana olin pystyssä ja toivuin todella nopeasti. Ainoa mikä piti muistaa, oli se, ettei antanut rakon täyttyä liikaa, koska sen jälkeen vessassa käynti teki kipeää, koska haava joutui palaamaan normaaliin tilaan (toivottasti kässäsitte mitä tarkoitin). muutoin kipulääkkeenä oli seuraavasta aamusta asti kipulääke suunkautta ja se oli todella riittävää.



Toinen syntyi sitten alakautta (jälleen maratoni 19 tuntia) ja siitäkin toivuin todella nopeasti - eli jos minulta kysyttäisiin synnytystavoista, valitsisin luonnollisemman, mutta sektiotakaan ei tarvitse pelätä...



Minulla sektiossa tuotti ongelmia se, että tiesin mitä milloinkin tapahtuu, kun itse olen niissä mukana, mutta työkavereiden kanssa keskustelu sai ajatukset pois itse toiminnasta... Ja heräämössä en sitten saanut paljon levätä, kun onnittelijoita riitti ;)))



Jossain viestissä oli isän mukana olosta - sekin vähän riippuu sairaaloista, joissain saa olla suunnitelluissa sektioissa, kun taas joissakin ei. Valokuvaus ei meillä ainakaan ole mahdollista, koska kätilöillä ei ole aikaa - kiireellisissä sektioissa isä pääsee mukaan heti ovelta pesuille ja punnituksille...



Tässäpä tätä taas, nyt lukemaan kirjaa...



--MIrpa rv14+1--