Inhoan miestäni, mutta meillä kaksi pientä lasta, silti ero?

Jätä se sika!

Oletko kertonut hänelle suoraan, miltä sinusta tuntuu? Eivät useat tahallaan halua pahoittaa toisen ihmisen mieltä, mutta voivat tulla sokeaksi oman toimintansa seurauksille.

Itse olisin jo lähtenyt lasten kanssa suhteesta.

Avaa suusi ja puhu sille ukolle. Jos se ei vain tajua itse miten käyttäytyy? Jos ei ala tapahtua niin eroa.

Yksi elämä, miksi kitua

Meillä ihan sama tilanne. Mies ei tee mitään kotitöitä: ei siivoa, ei tiskaa, ei laita ruokaa. Joka asiassa yrittää luistella, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Kaupassa ei käy. Lapsenvahdiksi häntä en mielellään jätä. Roskapussin hän vie, että naapurit näkevät, kuinka hän tekee kotitöitä! Sanoo siis itse näin. Kulissit täytyy olla kunnossa. Mies on siivonnut viimeksi 2 vuotta sitten ja meillä on siis useampi alle kouluikäinen lapsi. Ruokaa ei ole laittanut koskaan. Tiskasi viimeksi ehkä 10 vuotta sitten. Lakanoiden vaihdosta ei ole kuullutkaan. Omat pyykkinsä hän pesee, mutta ei mun tai lasten vaatteita. Niihin ei koske ollenkaan. Ei myöskään tee mitään ns. perinteisiä miestentöitä, vaan kaikki työt ovat hänestä naistentöitä. Mä käyn töissä ja herään aamuisin klo 6 siivoamaan kotiamme. Olen yliopiston käynyt, hyväpalkkaisessa duunissa ja mallin mitoissa, mutta silti ukko arvostelee päivittäin ulkonäköäni, vaatteitani jne. Samoin lapsiamme hän haukkuu rumiksi ja jälkeenjääneiksi, lasten ärrävian takia. Mua oikeasti suututtaa. Meidän lapsemme ovat fiksuja, hoikkia ja urheilullisia. Todella kauniit kasvot, taitavia piirtäjiä, laulajia ja hyviä tarinan kertojia. Vanhin lapsemme on 5v ja hän osaa jo vähän lukea sekä laskea sataan. Mutta kun on ärrävika, niin jälkeenjäänyt on. Mun on ihan turha selittää, että äännevirheet ovat melko tavallista vielä päiväkoti-ikäisillä. Nyt mietin lähinnä, että kuinka kauan jaksan vielä ukkoa katsella. Tämä haukkuminen on uusi piirre, ollut ehkä puoli vuotta. Mä vielä jotenkin kestän sen, että mies haukkuu mun ulkonäköä, koska tiedän olevani hyvännäköinen, mutta yhteisten lastemme haukkumista en kuuntele.

Jättäkää ne ukot jos tuollalailla käyttäytyvät!

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan sama tilanne. Mies ei tee mitään kotitöitä: ei siivoa, ei tiskaa, ei laita ruokaa. Joka asiassa yrittää luistella, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Kaupassa ei käy. Lapsenvahdiksi häntä en mielellään jätä. Roskapussin hän vie, että naapurit näkevät, kuinka hän tekee kotitöitä! Sanoo siis itse näin. Kulissit täytyy olla kunnossa. Mies on siivonnut viimeksi 2 vuotta sitten ja meillä on siis useampi alle kouluikäinen lapsi. Ruokaa ei ole laittanut koskaan. Tiskasi viimeksi ehkä 10 vuotta sitten. Lakanoiden vaihdosta ei ole kuullutkaan. Omat pyykkinsä hän pesee, mutta ei mun tai lasten vaatteita. Niihin ei koske ollenkaan. Ei myöskään tee mitään ns. perinteisiä miestentöitä, vaan kaikki työt ovat hänestä naistentöitä. Mä käyn töissä ja herään aamuisin klo 6 siivoamaan kotiamme. Olen yliopiston käynyt, hyväpalkkaisessa duunissa ja mallin mitoissa, mutta silti ukko arvostelee päivittäin ulkonäköäni, vaatteitani jne. Samoin lapsiamme hän haukkuu rumiksi ja jälkeenjääneiksi, lasten ärrävian takia. Mua oikeasti suututtaa. Meidän lapsemme ovat fiksuja, hoikkia ja urheilullisia. Todella kauniit kasvot, taitavia piirtäjiä, laulajia ja hyviä tarinan kertojia. Vanhin lapsemme on 5v ja hän osaa jo vähän lukea sekä laskea sataan. Mutta kun on ärrävika, niin jälkeenjäänyt on. Mun on ihan turha selittää, että äännevirheet ovat melko tavallista vielä päiväkoti-ikäisillä. Nyt mietin lähinnä, että kuinka kauan jaksan vielä ukkoa katsella. Tämä haukkuminen on uusi piirre, ollut ehkä puoli vuotta. Mä vielä jotenkin kestän sen, että mies haukkuu mun ulkonäköä, koska tiedän olevani hyvännäköinen, mutta yhteisten lastemme haukkumista en kuuntele.

😮 tarinankerrontataidot on ainakin opittu sulta 😉

6/ "...omat pyykkinsä pesee..". Mitä on tapahtunut? On varmaan syy tuohon nykyiseen tilanteeseen.

Mä toivoisin, että olisi vain tarinaa, mutta on ihan totista totta. Ei mies ennen lapsiakaan mikään erityisen ahkera ollut, mutta osallistui viikkosiivouksiin. Sitten saimme lapsia. Olin kotiäitinä useamman vuoden ja silloin ajattelin, että hoidan kodin ja lapset, niin mies saa keskittyä töihinsä. Nyt kun lapset ovat vähän isompia, palasin itse töihin. Mies ei jotenkin edelleenkään ymmärrä, että mä en työpäivän päälle millään ehdi yksin hoitaa kaikkea siivoomista, pyykkäämistä, ruuanlaittoa ja lastenhoitoa. Odottaa edelleen palvelua ja nyt mä olen sitten typerä, ruma akka. Näin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan sama tilanne. Mies ei tee mitään kotitöitä: ei siivoa, ei tiskaa, ei laita ruokaa. Joka asiassa yrittää luistella, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Kaupassa ei käy. Lapsenvahdiksi häntä en mielellään jätä. Roskapussin hän vie, että naapurit näkevät, kuinka hän tekee kotitöitä! Sanoo siis itse näin. Kulissit täytyy olla kunnossa. Mies on siivonnut viimeksi 2 vuotta sitten ja meillä on siis useampi alle kouluikäinen lapsi. Ruokaa ei ole laittanut koskaan. Tiskasi viimeksi ehkä 10 vuotta sitten. Lakanoiden vaihdosta ei ole kuullutkaan. Omat pyykkinsä hän pesee, mutta ei mun tai lasten vaatteita. Niihin ei koske ollenkaan. Ei myöskään tee mitään ns. perinteisiä miestentöitä, vaan kaikki työt ovat hänestä naistentöitä. Mä käyn töissä ja herään aamuisin klo 6 siivoamaan kotiamme. Olen yliopiston käynyt, hyväpalkkaisessa duunissa ja mallin mitoissa, mutta silti ukko arvostelee päivittäin ulkonäköäni, vaatteitani jne. Samoin lapsiamme hän haukkuu rumiksi ja jälkeenjääneiksi, lasten ärrävian takia. Mua oikeasti suututtaa. Meidän lapsemme ovat fiksuja, hoikkia ja urheilullisia. Todella kauniit kasvot, taitavia piirtäjiä, laulajia ja hyviä tarinan kertojia. Vanhin lapsemme on 5v ja hän osaa jo vähän lukea sekä laskea sataan. Mutta kun on ärrävika, niin jälkeenjäänyt on. Mun on ihan turha selittää, että äännevirheet ovat melko tavallista vielä päiväkoti-ikäisillä. Nyt mietin lähinnä, että kuinka kauan jaksan vielä ukkoa katsella. Tämä haukkuminen on uusi piirre, ollut ehkä puoli vuotta. Mä vielä jotenkin kestän sen, että mies haukkuu mun ulkonäköä, koska tiedän olevani hyvännäköinen, mutta yhteisten lastemme haukkumista en kuuntele.

Eroa! Lapsilla on kohta yhtä huono itsetunto kuin isällään.

Minkälaisia näin vetelät miehet sitten ovat alussa olleet kun ovat kelpuutettu perheen isäksi ja aviomiehiksi. Onko se ollut sokeaa raukkauden alkuhuumaa. Voisiko siihen perhe-elämään ja koko ajan suorittamiseen kyllästyä kun työelämä on aika vaativaa niin ei sitten jakseta enään kotona suorittaa. Suhteessakin ihminen tarvitsee omaa aikaa ja välillä vetäytyä yksikseen ja tulee erilaisia elämänvaiheita, ikäkriisejä, vituttaa ihan kaikki, pakkopullaa eikä elämä olekkaan sellaista mitä on unelmissaan kuvitellut. 

Yllättikö arki taas yhden suomalaishu*sun?