Onko joku vielä saanut suhteen toimimaan tällaisessa tilanteessa?

Ei pettämisestä, alkoholismia tms vaan se tavallinen erilleen kasvaminen. Paljon riitelyä pieneltä vaikuttavista asioista. Nyt pahinta on että mun mielestäni toinen haluaa tahallaan loukata huutamalla mulle rumasti lasten kuullen. Voin olla hiljaa, jolloin sitä riitaa ei tule mutta jos puoleni pidän alkaa tää lasten kuullen haukkuminen. Ei kuulemma tee sitätahallaan mutta ei osaa hillitä kieltään. Siis ei osaa? Aikuinen ihminen? Minä kuulemma syytän häntä kaikesta ja luulen olevani täydellinen. En syytä mistään muusta kuin siitä ettei hillitse riidassa kieltään. Mitään läheisyyttä ei ole ollut vuoteen, ei yhtään halausta ei mitään. Tästä eteenpäin onko mahdollista jatkaa? Odotan anteeksipyyntöä mutta sitä ei tule, koska olen kuulemma itsekin syypää. Olen ainoastaan sanonut mielipiteeni mutta se sitten kai ärsyttää. Ja ne jutut on pieniä. En haluaisi hajottaa perhettä mutta tunnen olevani ihan arvoton. Mies kysyy miksi sitten olemme yhdessä jos hän kerran on niin paha.Mun mielestä meillä olisi edellytyksiä,jos mies edes pahoittelisi riitelytapaansa ja yrittäisi muuttaa sitä, mutta hän ei ilmeisesti halua. Kun on niin väärin että kaikki on muka hänen vikaa.