Hei, minulla on ollut tavoite elää elämäni ilman henkilöauton hankkimista vain itseäni varten

Tuo saattaa hyvinkin olla juuri noin. Arvostan sinua tässä asiassa. Minulla on ollut auto yli 20 vuotta ja ajelen enimmäkseen yksin nykyään. En voi sillä asialla ylpeillä. 

Meitä on niin monenlaisia. Minulla on ollut ajokortti ja auto vuodesta 1983 lähtien. Matkustajia ei kyydissäni ole oikeastaan koskaan. Pidän ajamisesta ja autoista. Ja näin jatkan, kunnes kupsahdan. :)

Hienoa sulle. Maaseudulla asia on vähän toinen jos lähimpään kauppaan on yli 20km eikä julkista liikennettä ole.

Mutta huvinvuoksi ajelu kyllä karsiintuu kun ei jaksa lapsia maitopurkin takia autoon pakata.

yli 40 vuotta ilman autoa,hyvin on pärjätty hyötyliikunnalla jalan tai pyöräillen,mikäkin kulkuneuvo välistä alla,mutta ei autoa. Auto ei ole autuus :)

Niinno, pyöräillen tai kävellen matkaan menee yleensä paljon enemmän aikaa kuin autolla ajaen menisi. Jäisi paremmin aikaa ja jaksamistakin jollekin urheiluharrastukselle. Esimerkiksi jos lähden kauppaan (3km) lasten (3v & 2v) kanssa kävellen, on se lähemmäs kolmen tunnin reissu, pyöräillen 2h ja autolla saattaa mennä vain 30min. No sinulla ei taida olla pikkulapsia venyttämässä aikatauluja, että sinänsä ymmärrettävää jos ruuhkavuosia elävä valitsee sen auton (kävi kaupassa sitten perheenä tai yksinään).

Meillä ei kyllä vielä ole autoa. Vanhempieni lomareissujen ajaksi jättävät autonsa meidän käyttöömme. Emme me sillä viimeksikään viikon aikana ajaneet kuin kerran kauppaan ja takaisin, oli kiva ostella ruokaa ja taloustavaraa (esim vaipat ja vessapaperit, pyykinpesuaineet) miettimättä mahtuuko ne pyörän kyytiin tai jaksaako kantaa. Syksystä alkaen saamme lapsemmekin lähimpään päiväkotiin ja matka lyhenee kymmenestä kilometristä puoleen kilsaan. Niin, kivaahan se on mutta mites mahtaa painolle käydä kun liikunta aika radikaalisti vähenee. Tai jaksaisiko sitä sitten ihan treenata kun lihakset saavat lepopäiviäkin. Mene ja tiedä.