Lue keskustelun säännöt.
Mieheni tapa priorisoida asiat raivostuttaa
Tuskastunut_2019
27.04.2019 |
Olemme lapseton pariskunta, melkein 30 -vuotiaita molemmat. Opiskelen ja käyn vuorotyössä, mies käy päivätyössä. Käyn siis käytännössä nukkumassa, suihkussa ja juomassa aamukahvin kotonamme viitenä päivänä viikossa.
Asumme kerrostalossa vuokralla (säästämme omaan asuntoon), joten kotitöitäkään ei ole kummemmin, kahden aikuisen sotkut. Paitsi että miehellä jää kaikki asiat levälleen roskista, tiskeistä ja käytetyistä boksereista alkaen. Muistaa ja jaksaa kyllä tehdä mieluisia asioita, mutta ikävä kyllä projekteihin tarvittujen asioiden kierrätys/palautus paikoilleen/hävitys unohtuu. Tämä ei ole mitenkään uutta, mutta tänään rasahti rusinat ja pahasti: miten ihmeessä tuo otus kehtaa karata omiin projekteihinsa, kun yhteisen kodin perusasiat eivät tänäänkään ole kunnossa?!
Olin töissä tänään. Kun tulin kotiin, mies oli kyllä käynyt kaupassa ostamassa pakastimen täyteen tarjouslihaa ja päättänyt aloittaa auton sisätilojen siivousprojektin. Mahtava homma huomata kotiin tullessaan, että tiskikoneesta on napsittu käyttöön puhtaita astioita tarpeen mukaan, keittiön tasot ovat täynnä kissanruokapussiroskaa, kahvitahroja, likaisia astioita ja tyhjiä elintarvikepakkauksia. Mies ei ole tehnyt mitään ruokaa, joten nälkäisenä täytyisi aloittaa ruoan laitto siivoamalla keittiö ja inventoimalla jääkaappi sekä pakastin siltä varalta, että ruoaksi pystyy laittamaan jotain muutakin kuin paistettua jauhelihaa.
Mies on jo pari kertaa käynyt kotona ja kertonut että jääkaapissa on ruoanlaittovälineet, sekä kysynyt minulta että milloin ruoka on valmis kun hän on todella nälkäinen ja auton siivouksessa menee vielä aikaa.
Tekee mieli ampua singolla tuo auto taivaan tuuliin. Pyykkikorissa ja ympäri lattioita on koko viikon pyykit, jokainen taso ympäri huoneistoa sisältää epämääräistä roskaa, tiskiä ja tavaraa. Tekee mieli karata ravintolaan syömään ja jättää tuo ukko ihmettelemään yksinään että missä hänen ruoka on.
Tärkein kysymys: mitä te olette tehneet tilanteissa, joissa on toistuvaa että puoliso karkaa omien projektien pariin kun koti on arjen jäljiltä ihan kaaoksessa ja "tulee takaisin" kun kaikki välttämättömyydet on hoidettu kuntoon? Välttämättömyyksillä tarkoitan siis esimerkiksi valmistettua ruokaa, keittiötä jossa on hygieenista laittaa ruokaa, jätteet on lajiteltu ja viety roska-astoihin, pyykit on pesty yms.
Kommentit (19)
Mä en ymmärrä tälläistä naisia... mitä se hyödyttää jurputtaa ja uhota täällä.
Anna ukon pakkojen olla. Lähde vaikka ulos kävelee.
Ihme innitustä, mies luulee, että tykkäät huushollata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi viikkolukujärjestys: kumpi käy kaupassa ja mitä sieltä tuo, kumpi laittaa ruokaa ja milloin sen pitää olla valmista, kumpi huolehtii vaatteista (vaatehuollossa on todella monta vaihetta!), entä kuka, mitä, miten ja milloin siivoaa. Tämä kaikki sovitetaan kummankin aikatauluihin, kumpikin saa silloin levättyä ja tehdä mieluisia asioitaan, eikä toisaalta voi laistaa yhteisistä töistä, saati syyllistää niistä muita.
Ihan keskustelemalla asioista on pärjätty.
Älkää vaan edes harkitko mitään lapsentekoprojektia!
Eikö sulla oo mitään välipalaa siellä? Syöt jotain valmista ja kun mies tulee ihmettelemään missä ruoka on niin sanot, että teet sen sitten kun mies ehtii siivota keittiön.
Ehkä jatkossa teet pakkaseen ruoka-annoksia itsellesi valmiiksi niin et ole riippuvainen miehen aikatauluista. Ja jos mies haluaa sinun tekevän ruoan niin sitten hänen on löydettävä aikaa siivoukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro mitä toivot ja haluat. Jos ei puhumalla mene perille, niin sopivassa tilanteessa räjähtäminen voi auttaa. Jos sekään ei auta, niin tee samoin kuin mies: kerrot että on kova nälkä ja valitat kun mies ei ole tehnyt ruokaa valmiiksi ja häivyt jonnekin kunnes taas tulet kyselemään ruokaa, toistat tätä kunnes mies tajuaa, että pitäisi laittaa ruokaa.
Ei kai mies voi samaan aikaan siivota autoa ja kämppää? Kai sunkin pitäis jotain siellä sentään tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda yhteinen tulevaisuus asuntolainoineen! Sottapytty ei muuksi muutu, huomaat olevasi lopulta hermoraunio jonka harteilla on kaikki kotityöt.
En oikein tajua ongelmaa. Tyhjennä se kone ja siisti tasit. Tee ruokaa. Ei se nyt kovin kovaa invertaariota voi vaatia että löydät ruokaa kaapista
Ei myötätuntoa yhtään myöskään kahden ihmisen pyykeistä
T. Äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Normaalisti minä olen ollut se, joka on päivät kotona ja hoitanut sitten kaikki kotityöt. Mutta tänä vuonna olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ja yrittänyt vähän puhua, jos jaettaisiin kotitöitä. No, nyt viimeiset 4vk mies on ollut "vapaalla" ja minä olen tosiaan käynyt siellä työssä. Olettaisin, että edes jotain olisi tehty, kun olen tullut kotiin. Päinvastoin mies on ihmetellyt, kun on jotenkin normaalia sotkuisempaa. Pyysin tuossa torstaiaamuna, että voisiko mies tehdä asunnolle jotain. Tulin sitten kotiin. Verhot kiinni, sänky petaamatta, roskia ympäri kämppää, tiskit tiskaamatta, ei oltu imuroitu. Mutta mies oli "sankari". Oli tehnyt makaronimössön. Suutuin. Ekaa kertaa oikeasti suutuin. Että eikö sen päivän aikana olisi muuta saanut tehtyä. Häntä ei kuulemma niin haitannut se sotku loppusiltaan. Huusin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tuolle miehelle. En jaksa olla se, joka tekee kaiken..
Miksi ihmeessä olet sen tyypin kanssa, kun noin jo nyt ärsyttää. Tietysti teet siihen vielä pari mukulaa ja siivoat heidänkin sotkut. Riidat lisääntyy ja mies vaihtaa uuteen yhtä vähällä varustettuun tyyppiin.
Olisin lähtenyt jo ajat sitten.
Ukko ei tapojaan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu virsi, mutta ikä nuorempi aloittajalla kuin yleensä siivoushullun teksteissä. Mukaelma muuttuu, muttei kirjoittaja!
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Normaalisti minä olen ollut se, joka on päivät kotona ja hoitanut sitten kaikki kotityöt. Mutta tänä vuonna olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ja yrittänyt vähän puhua, jos jaettaisiin kotitöitä. No, nyt viimeiset 4vk mies on ollut "vapaalla" ja minä olen tosiaan käynyt siellä työssä. Olettaisin, että edes jotain olisi tehty, kun olen tullut kotiin. Päinvastoin mies on ihmetellyt, kun on jotenkin normaalia sotkuisempaa. Pyysin tuossa torstaiaamuna, että voisiko mies tehdä asunnolle jotain. Tulin sitten kotiin. Verhot kiinni, sänky petaamatta, roskia ympäri kämppää, tiskit tiskaamatta, ei oltu imuroitu. Mutta mies oli "sankari". Oli tehnyt makaronimössön. Suutuin. Ekaa kertaa oikeasti suutuin. Että eikö sen päivän aikana olisi muuta saanut tehtyä. Häntä ei kuulemma niin haitannut se sotku loppusiltaan. Huusin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tuolle miehelle. En jaksa olla se, joka tekee kaiken..
Misi sinä siellä urputat.Ei ole pakko asua sen tyypin kanssa, jos noin paljon korpeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä kirjoitusta.
Kun tulen töistä, teen itselleni ruokaa tai syön salaatin. En tarvitse siihen miestä. Miehelle en tee ruokaa, tehkööt omansa (siis tässä tilanteessa, kun hän on kotona ja minä tulen töistä, muuten teemme yhdessä).
Jos tiskikoneessa on puhtaita astioita ja muualla likaisia, niin pesen ja huuhtelen samantien käyttämäni lautasen ja aterimet. Ne voi laittaa astiankuivauskaappiin eikä tapahdu mitään kamalaa.
Miehen sotkut saavat olla juuri siinä missä ovat, en koske niihin. Tämä on yhteinen koti ja jos/kun hän haluaa tämän olevan siisti, hän siivoaa. En minä ole hänen äitinsä ja ihmeesti tuo on jo tajunnut, että minulle on turha sanoa, että siivoa. Totean, että se siivoaa, jota sotku häiritsee ja vaikka hänen kaverinsa ovat tulossa käymään, niin minä katson nyt netflixiä. Omat tavarani osaan pitää järjestyksessä ja jos siivotaan, se tehdään yhdessä etukäteen sovitusti.
Omat kämpät, mies hukkukoon omaan pascaansa jos ei osaa kerta siivota ja pyykätä. Ei yhteiselle asunnolle, mies tulee tuosta ainoastaan laiskistumaan.
Ja jos vielä teette lapsia, niin lopulta huomaat asuvasi lapsen ja miesvauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Normaalisti minä olen ollut se, joka on päivät kotona ja hoitanut sitten kaikki kotityöt. Mutta tänä vuonna olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ja yrittänyt vähän puhua, jos jaettaisiin kotitöitä. No, nyt viimeiset 4vk mies on ollut "vapaalla" ja minä olen tosiaan käynyt siellä työssä. Olettaisin, että edes jotain olisi tehty, kun olen tullut kotiin. Päinvastoin mies on ihmetellyt, kun on jotenkin normaalia sotkuisempaa. Pyysin tuossa torstaiaamuna, että voisiko mies tehdä asunnolle jotain. Tulin sitten kotiin. Verhot kiinni, sänky petaamatta, roskia ympäri kämppää, tiskit tiskaamatta, ei oltu imuroitu. Mutta mies oli "sankari". Oli tehnyt makaronimössön. Suutuin. Ekaa kertaa oikeasti suutuin. Että eikö sen päivän aikana olisi muuta saanut tehtyä. Häntä ei kuulemma niin haitannut se sotku loppusiltaan. Huusin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tuolle miehelle. En jaksa olla se, joka tekee kaiken..
Mitä ihmeen roskia tulee pöydille ja tasoille ja ympäri kämppää? Ei meilläkään mies mitenkään erikoisemmin kotitöihin osallistu, mutta ei se sentään jätä irtoroskia pitkin kämppää, enkä jätä minäkään. Roskikseen ne laitetaan. Aloittajakin puhui roskista tasoilla ja pöydillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Normaalisti minä olen ollut se, joka on päivät kotona ja hoitanut sitten kaikki kotityöt. Mutta tänä vuonna olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ja yrittänyt vähän puhua, jos jaettaisiin kotitöitä. No, nyt viimeiset 4vk mies on ollut "vapaalla" ja minä olen tosiaan käynyt siellä työssä. Olettaisin, että edes jotain olisi tehty, kun olen tullut kotiin. Päinvastoin mies on ihmetellyt, kun on jotenkin normaalia sotkuisempaa. Pyysin tuossa torstaiaamuna, että voisiko mies tehdä asunnolle jotain. Tulin sitten kotiin. Verhot kiinni, sänky petaamatta, roskia ympäri kämppää, tiskit tiskaamatta, ei oltu imuroitu. Mutta mies oli "sankari". Oli tehnyt makaronimössön. Suutuin. Ekaa kertaa oikeasti suutuin. Että eikö sen päivän aikana olisi muuta saanut tehtyä. Häntä ei kuulemma niin haitannut se sotku loppusiltaan. Huusin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tuolle miehelle. En jaksa olla se, joka tekee kaiken..
Misi sinä siellä urputat.Ei ole pakko asua sen tyypin kanssa, jos noin paljon korpeaa.
Ehkäpä rakastan häntä. Ja suutuksissani nyt väänsin, etteikö mies tekisi mitään. Olen kyllä nähnyt, että tekee. Tämä viimene 4vk on vaan ollut stressiä ja painetta täynnä. Että urputapa itsesi kauas tästä kesustelunhaarasta.;P
Ap täällä hei
Sain itseni ruokittua ja puhistua suurimman ärsyynnyksen pois. Sotkut on edelleen ympäriinsä, olkoot. Mies ratkaisi "ruokaongelman" hakemalla take-away -ruokaa.
Ilmaisin ongelman vähän huonosti: eniten ärsytti se, että mies ei välillä ikäänkuin tajua/välitä siitä, missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä niin että molemmilla on hyvä olla kotona. Jos mies on pitkin viikkoa sotkenut koko kämpän (sillä aikaa kun olen ollut töissä, yliopistolla tai nukkumassa), niin tottahan se ärsyttää alkaa raivata keittiötä, jota en ole sotkenut. Viikonloppuna tehdään yhdessä ruokaa, viikolla huolehditaan omat syömiset miten haluaa.
Monet kotityöt on meillä jaettu kyllä kiinnostuksen/osaamisen mukaan. Esimerkiksi minä huolehdin pyykkien viikkauksen ja kaappiin laiton, mutta mies osaa ja pystyy kyllä käynnistämään pyykkikoneen ja kuivurin. Pyykit eivät vain "osu" koriin, joten niitä saa keräillä jaloistaan pitkin viikkoa.
Kuten aloitusviestissä on sanottu, olin päivän töissä. Mies oli vapaalla. Mies olisi siis hyvin voinut siivota sotkemansa keittiön ensin ja mennä vasta sitten siivoamaan omaa autoaan, tai vaikka tehdä ruoankin. Tai minäkin olisin voinut siivota sen auton töiden jälkeen, kunhan olen ensin syönyt.
-ap
No i tollasta lässytystä viiti edes lukea.