Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteelta toivotaan että toinen toisi parhaimman itsestään esiin?
23.04.2019 |
Miksi parisuhteelta usein toivotaan että se toinen toisi esiin parhaimmat puolesi? Eikö se ole huijaamista ja esteenä omalle kasvulle jos esimerkiksi olet pikkumainen ja suutut helposti ja puolisosi taas tilanteen ollessa päällä tyytyy vain tyynnyttelemään ja pitämään matalaa profiilia, eikä pahimmassa tapauksessa edes koskaan sano suoraan asiasta. Tokihan tuossa vältytään konfliktilta, mutta eihän pidemmän päälle tuossa kumpikaan kasva ihmisenä paremmaksi jos mihinkään huonoihin puoliin toisessa ei reagoida.
Vai ajatteleeko ihmiset että parisuhteessa se toinen saa jotenkin itsensä kukoistamaan ja ne parhaat puolet vaan kasvaa ja kaikki huonot katoaa...
Kommentit (4)
Et hallitse suomen kieltä. Tuot minusta esiin nipon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä tarkoitetaan, että se toinen tukee sitä "kasvua". Jos vaikka haluat kokeilla uutta niin puoliso rohkaisee kokeilemaan eikä lyttää ideaa saman tien (tietyin poikkeuksin), tai jos tuskailet jonkin työtehtävän parissa niin puoliso tukee tekemistäsi ja rohkaisee. Jokaisella on niitä huonoja aikoja ja riitoja jotka saattaa mennä yli, mutta niistä on osattava pyytää anteeksi.
Mä tarkoitan tuolla esim sitä, että kun jotkut ihmiset ärsyttävät, mun mieheni ei ärsytä. Joidenkin ihmisten kanssa luontaista keskusteluyhteyttä on vaikea löytää, jolloin nimenomaan vetäydyn helposti ja olen hiljaa enkä jaksa lähteä väittelemään ja silloin tunnen itseni usein lannistuneeksi, välinpitämättömäksi ja ulkopuoliseksi. OIen luonnostani hyvällä tuulella ja avoimella mielellä mieheni kanssa, eikä minun tarvitse vältellä mitään konfikteja tai piilottaa mitään minnekään - tämä hyvä lopputulos kun on ihan henkilökemioista kiinni. Jutellaan, nauretaan, väitellään, pohdiskellaan hyvässä hengessä ja siten ollaan iloisia yhdessä. Ja jos on huono päivä, senkin voi helposti keskustella läpi ja me ollaan sitten yhdessä ongelmia vastaan, mutta meidän kahden välillä niitä ongelmia ei ole.
Mun mies osaa kannustaa, auttaa ja osoittaa rakkautta ja välittämistä juuri sellaisilla tavoilla kuin toivon, minkä johdosta minun ei tarvitse olla epävarma minusta eikä meistä, minkä takia minun ei tarvitse myöskään harrastaa mitään ihmeellistä testailukäytöstä, jota olen edellisissä parisuhteissa häpeäkseni huomannut tekeväni. Eksäni varmaan luonnehtisivat minua hulluksi, kun taas nykyiseni "ihanan normaaliksi". Ja kuitenkin olen ihan sama ihminen. Nykyinen vaan saa minusta automaattisesti esiin sen kivan ja tasapainoisen ihmisen.
Mieheni kanssa olen sellainen kuin haluaisinkin olla kaikkien kanssa, mutta kaikkien kanssa en siihen pysty.
Varmaan siksi että on keivempaa olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa tulee toimeen :D