Muita 40v odottajia?

Minä olen!

Koetin tuossa luoda keskustelua niille, joilla laskettu aika olisi joulukuussa, mutta ei ainakaan vielä ottanut tulta alleen.

Minulla siis laskettu aika 18.12.2019. Olen 45 vuotias ja esikoisenkin sain 41 vuotiaana. Toista lasta on yritetty nyt kaksi vuotta ja takana 3 keskenmenoa. Nytkin tietysti lopputulos jännittää, mutta koetan joogata ja meditoida, että pysyisi stressitasot alhaalla.

Nyt on menossa rv 4+3 ja neuvola aika on toukokuussa.

Meinasitko käydä varhaisraskauden ultrassa? Ajattelin jättää väliin tällä kertaa, edellisellä kahdella kerralla oli huonoja uutisia, enkä haluaisi stressata tulosta.

Alaselkää on juilinut jo viikon, mutta pahoinvointia ei ole vielä näkynyt. Sitä odotellessa siis.

Heippa, minäkin 40 ja yllätysvauva tulossa, rv 8+2. Mulla jo kaksi reippaasti vanhempaa lasta.

Karmea pahoinvointi! Jännittävä yhdistelmä: nälättää ja yrjöttää 24/7. Edellisten kanssa sama juttu, pahoinvointia viikolle 16 asti.. saa nähdä miten nyt käy. Kesällä sitten olen energinen ja hehkeä juu.

Mä ajattelin käydä kaikissa ultrissa: mua stressaa enemmän tämä kaikki epätietoisuus. Neuvolassa oli onneksi mukava meininki ja todettiin, että 40 on uus 30 ja näillä mennään, vaikka riskit vähän kasvaa.

Kiva, että muitakin löytyy! Itsellä myös 2 lasta entuudestaan, alakouluikäisiä, ja nyt sitten toivottavasti iltatähti. Varhaisraskauden ultrassa käytiin viikolla 7 ja sydänäänet näkyivät, ja nyt viikon päästä olisi ensimmäinen neuvolan ultra. Jännittää vähän. Kun tein positiivisen raskaustestin olin joka päivä aivan varma että menee kesken, koska aina toitotetaan kuinka tämän ikäisenä on vaikea tulla raskaaksi ym. Nyt vasta  olen vähän rauhoittunut että ehkä sittenkin kaikki on ok :D

Täällä sama, oksettaa ja nälättää vuorotellen. Koko ajan pitäisi olla syömässä pieniä annoksia tai alan yökkimään, toisaalta jos syön yhtään milliäkään liikaa, alkaa myös oksettaa. Sama on ollut aiemmissa raskauksissa. Väsymys on myös kova, mutta ongelmana näin vanhempana on ollut nyt että en nuku niin hyvin eikä melatoniiniakaan voi napsia nyt raskaana kuten normaaliolotilassa. Myös olen nyt vanhempana huomannut, että pakko syödä yliterveellisesti, muuten tulee paha olo!

Hei, täällä uusi odottaja ilmoittautuu.

Laskettu aika 24.12. Nyt viikkoja on tasan viisi.

Tämä on jo viides raskaus ja lapsi, mutta pitkillä ikäeroilla. Nyt ensimmäinen ja varmaan ainokainen, lapsi uuden kumppanin kanssa, kun

Itselläni on ikää jo 42v. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia etenkin suht samanikäisten odottajien kanssa. Elämä on aika erilaista, kun 22-vuotiaana, kun odotin esikoista.

Moi,

Täällä myös yksi. Laskurilla laskettu aika 25.12. eli vasta 5. viikolla mennään. Katotaan siis miten käy!

Täällä myös yksi 40-vuotias odottaja, ensimmäinen raskaus kyseessä.

Totta puhuen olin vähän järkyttynyt, kun raskaustesti näytti plussaa. En ole nimittäin koskaan ollut varma, haluanko lapsia vai en. Pillerit jätin pois, koska tuntui, että kadun, jos en edes yritä. (Miehen suostumuksella tietysti.) 

Käytännössä tulin raskaaksi ensimmäisestä kierrosta, jona harrastimme seksiä ovulaatioviikolla (kännykän kuukautissovelluksen mukaan), vaikka pillereiden lopettamisesta onkin jo vuosi.

Moni kaverini on jo alle kolmekymppisenä joutunut lapsettomuushoitoihin tullakseen raskaaksi, joten tuntuu ihan uskomattomalta, että minä nelikymppinen endometrioosipotilas pamahdan paksuksi likipitäen kertalaakista. Aikamoista.

Että tässä sitä nyt totutellaan ajatukseen, että minusta tulee hyvin mahdollisesti äiti. Yhtä aikaa kauhistuttaa ja innostuttaa. Mutta olen ehdottomasti valmiimpi tähän kuin olisin ollut 10 tai 20 vuotta sitten.  

Moi,

Odottelen tässä milloin pahoinvointi iskee... muistaakseni viime kerralla (esikoinen syntyi 2016) viikon 5 lopulla hehkuttelin oireettomuutta ja hyvää vointia kunnes sitten parin päivän päästä iski se 24/7 kuvotus. Joka jatkuikin joku 1,5 kk... 😑

Miten muut siellä voi?

Minulla on ollut nyt parina päivänä pientä rusehtavaa vuotoa ja tietysti kauhea paniikki päällä, että tässäkö tämä nyt oli. Olen lukenut aivan liikaa tilastollisia faktoja siitä, miten pieni todennäköisyys minulla on saada lapsi, saati terve sellainen. Mies sanoi, että älä lue sellaisia äläkä stressaa, mutta en osaa.

Varasin ajan varhaisultraan jo ensi viikolle, vaikka se onkin vähän aikaista (rv 6). Ajattelen, että on parempi tietää heti, jos on ongelmia. Jos raskaus jatkuu normaalisti, todennäköisesti ramppaan ultrassa aika tiheään...

Hevosenikin kun oli tiineenä, ultrautin sitä monta ylimääräistä kertaa ja samalla lailla hysteerisenä tarkkailin kaikkia mahdollisia keskenmenon merkkejä! Toivottavasti oma raskauteni menee lopulta yhtä hyvin kuin sen. Hevosen synnytystä saattaa olla kuitenkin turha toivoa - lapsiveden meno, muutama ponnistus ja lapsi vartissa ulkona. :D  

 

Jännä juttu, että ennen positiivista raskaustestiä olin ajatellut, että en todennäköisesti halua lasta.  Nyt kun olen viikon tiennyt olevani raskaana, on tullut hirveä vauvakuume ja pelko siitä, että luomuna raskaaksi tuleminen oli ainoa ihme, joka meille suodaan.

Vertaistuki olisi hyvin tervetullutta!

Lisään vielä, että paniikkia lisää raskausoireiden puuttuminen melkein kokonaan. On vain pieniä tuntemuksia alavatsassa, sellaisia mitä normaalisti juuri ennen menkkoja, ja vatsaa turvottaa. 

K27920: Menkkamaiset alavatsatuntemukset ja turvotus oli minulla edellisessä ja nykyisessä just ne oireet tässä vaiheessa. Ei siis mitään niitä dramaattisia, mistä joskus lukee. Eli sen suhteen no hätä.

Ja tilastot on tilastoja, nämä hommat on kuitenkin yksilöllisiä. 39-vuotiaana sain parin kk:n yrittämisen jälkeen täysin superterveen tytön (sille ei ole tullut yhtään mun tai puolison ’vikoja’ / ’tauteja’) ja nyt meni ”kokonaiset” puoli vuotta yritystä tähän toiseen. Ikää siis jo yli 41. Ei ole siis ihan tilastojen mukaan menneet nämä kuviot...

Käy kuitenkin ihmeessä ultrassa, jos se rauhoittaa. Itsekin kävin esikoisen kohdalla todella usein. Ja enköhän tule tämänkin tapauksen kohdalla käymään, jos homma etenee maaliin saakka.

Kiitos rauhoittelusta! Voisin oikeastaan lisätä oirelistaan mielialavaihtelut, koska välillä olen ihan paniikissa ja tänään taas olo on ollut tyynempi kuin pitkiin aikoihin (siis ennen raskauttakaan).  :D

Näinhän se on, että jokainen raskaus on yksilöllinen - ja omassa tuttavapiirissäni on tosi monta nelikymppistä ensisynnyttäjää, joilla kaikilla on tuloksena ollut terve vauva (tietenkään en tiedä, kuinka moni on yrittänyt ja pettynyt). Jo tämä raskaaksi tuleminen oli vastoin todennäköisyyksiä, toivon että pysytään yhtä positiivisella linjalla loppuun asti.

Joka tapauksessa menen sinne ultraan, toivotaan että siitä jo jotain näkee!

Hei taas!

Mukavaa, että meitä nelikymppisiä odottajia on löytynyt.

Minullakin alkoi tuhruttelu rv 5+5. Tuhruttelu on todella tavallista ja syytä ei aina löydy. Jos ei ole kipuja eikä vuoto runsastu, niin en olisi huolissani. Enkä omalta kohdaltani olekaan. Tällä hetkellä ollaan raskausviikolla 6+2, oireena rintojen arkuus ja alavatsanippailut. Pahoinvointia odotellessa.

Minäkin muuten sain esikoiseni yli 40 vuotiaana. Ja terve tyttö tuli. Netissä on liikaa korostettu iän vaikutusta hedelmällisyyteen. Ikä on vain yksi tekijä, eikä edes suurin tekijä. Nelikymppiset ovat iät ja ajat tehneet lapsia. Mummonikin, kuuden lapsen äiti sai viimeisensä 47 vuotiaana. Minun käsittääkseni tärkein tekijä on äidin terveys. Ja tietenkin se, että ovuloi. On myös huomattu, että nisäkkäillä syntyy koko ajan uusia munasoluja luuytimestä. Miksi tämä ei pätisi myös ihmisiin, nisäkkäitä kun ollaan. Länsimainen lääketiede ei tiedä todellakaan kaikkea hedelmällisyydestä. Kannattaa siis olla terveen kriittinen netistä löytyvään tietoon oman mielenrauhansa vuoksi.

Viikolla kuusi ei välttämättä näy vielä alkion sydämensykettä. Ei siis kannata huolestua, jos näkyy vain pelkkä möykky.

Hei. Täällä olisi 37 vuotias jolla nyt ensimmäinen raskaus ja viikot 10+1. Sukulaisille ei olla vielä kerrottu koska haluan käydä 12 viikon ultrassa jotta tiedän että onhan siellä oikeasti jotain jota vauvaksi kutsua. Laskettu aika siis joulukuun 3 päivä.

Miten menee nelikymppisillä? Minulla näytti varhaisultrassa kaikki hyvältä, mutta juuri kun 9 viikkoa oli tulossa täyteen, alkoi verinen tiputtelu ja viikkoa myöhemmin keskenmeno. Että se siitä ainakin tällä erää. Aika näyttää, koemmeko vielä toisen ihmeraskautumisen vai oliko tämä nyt tässä.

Hei! Kiva kun meitä on näinkin paljon! Olen itse tässä kuussa 42-v täyttävä ja odotan kuudetta. Muut lapset jo isompia (10-16-v). Pitkä avioliitto päättyi reilu pari vuotta sitten ja tämä tulokas on uuden miesystäväni ensimmäinen lapsi ja meille ensimmäinen (ja varmasti ainut) yhteinen. Raskausviikkoja on nyt 25 ja risat ja poikaa odotellaan. Tämä raskaus on ollut hyvin erilainen tunnetasolla. Alun shokki, sitten paljon isoja asioita omassa elämässä (kuten irtisanominen yli 10-vuoden työsuhteesta keskiraskaudessa) ja koen että vauvaan en ole saanut sidottua kontaktia samoin kuin ennen odotusaikoina. Fyysisesti en valita. On toki raskaampaa olla raskaana nelikymppisenä kuin kolmikymppisenä, mutta lukuunottamatta järjettömiä suonikohjuja toisessa jalassa, olen päässyt aika vähällä ongelmien suhteen.