Millaisissa tapauksissa ulkopuolisilla on pätevä syy ja oikeus tuomita toisten avioero? Antakaa konkreettisia esimerkkejä

Herkästi tulee tuomittua, jos kaikki näyttää olevan pariskunnalla hyvin. Tajuan kuitenkin, että enhän minä pinnan alle näe.

En puutu toisten suhteisiin ellei neuvoani kysytä.

No jos eron syy on hyvin heppoinen, sellainen jonka olisi voinut keskenään sopia, tuntuu että jotkut eroaa liian helposti. Tosin mun tuttavapiirissä ei erota juuri ollenkaan, joten vaikea sanoa miten yleistä se helposti eroaminen on.

Mutta jos luen vaikka täällä että joku sanoo että ottaa eron miehestään koska vaan jotenkin tuntuu siltä, vaikka periaatteessa kaikki on hyvin ja oikeestaan jotenkin rakastaakin miestä, mutta on vaan sellanen tunne että pitäis päästä pois avioliitosta. Niin siitä ajattelen että tuo voi olla kyllä sellanen juttu että jos eroaa että katuu katkerasti jälkikäteen.

Tosin sen takana että erotaan helposti on usein se että mennään naimisiin liian helposti, eli ei oikeasti edes rakasteta toisiaan tai se vain toinen rakastaa, toinen ajattelee jotain että "kun pitää" tai että en varmaan löydä parempaakaan.

Avoliitostahan ihmiset eroaa helpommin kuin avioliitosta, sekin kertoo siitä että avoliittoon mennään helpommin eli aletaan vaan asua yhdessä ja siitä voi sitten lähteäkin, kyllä se avioliitto vaan yleensä on merkki siitä sitoutumisesta.

Mun mielestä se ei ole tuomitsemista että sanoo että nykyään erotaan liian helposti, se on lähinnä toteamus ja ehkä ihmettelyä että miksi ovat edes menneet naimisiin alunperin jos "heti" erotaan esim. vuoden päästä kun on pidetty kalliit häät.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos luen vaikka täällä että joku sanoo että ottaa eron miehestään koska vaan jotenkin tuntuu siltä, vaikka periaatteessa kaikki on hyvin ja oikeestaan jotenkin rakastaakin miestä, mutta on vaan sellanen tunne että pitäis päästä pois avioliitosta. Niin siitä ajattelen että tuo voi olla kyllä sellanen juttu että jos eroaa että katuu katkerasti jälkikäteen.

.

Tässä voi olla kyse siitä, ettei osaa oikein vielä sanoittaa pahaa oloaan. Epämääräinen möykky on voinut muhia pitkään sisällä, mutta ei tiedä oikein mikä se on. Ajan kanssa asiat kyllä selkiintyvät mielessä ja sitten ne on helpompi pukea sanoiksikin. Tietenkin olisi hyvä tehdä mahdollisimman paljon tätä selvitystyötä ennen eropäätöstä, mutta toisaalta ymmärrys tilanteeseen kasvaa usein vasta eron jälkeen, kun asioihin on saanut etäisyyttä.

Yksittäisiin erotapauksiin en pysty ottamaan kantaa, mutta yleisellä tasolla eroaminen pitkästä liitosta (varsinkin jos on lapsia) ei ole mikään kevyt tai helppo päätös. Helpompaahan se olisi jäädä roikkumaan vanhaan kuin laittaa kaikki uusiksi.

Eroa en itse koskaan tuomitse, mutta erotavan saatan tuomita. Jos ulkopuolisia vedetään mukaan riitoihin (lapsia, sukulaisia, ystäviä...), olisi eroaviren parempi korjata käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Eroa en itse koskaan tuomitse, mutta erotavan saatan tuomita. Jos ulkopuolisia vedetään mukaan riitoihin (lapsia, sukulaisia, ystäviä...), olisi eroaviren parempi korjata käytöstään.

...tai sitten niiden sukulaisten olisi syytä katsoa peiliin. Kun me exäni kanssa erosimme, olimme koko ajan asiallisissa väleissä ja hoidimme lasten asiat hyvin. Sen sijaan sukulaiset riehuivat, varsinkin exän sukulaiset sättivät minua minkä ehtivät. Lisäksi eräs minun sukulaiseni riitautui erään exän sukulaisen kanssa! Oli kyllä naurettavaa ja hirveän kuluttavaa, kun itselläkin ihan riittävästi surua eron takia ja sitten piti vielä katsella sukulaisten lapsellista käytöstä.