Loukkaantuminen osanotosta suruun on narsismia
Sattui sitten tällainen tapaus omalle kohdallenikin.
Olen jostain lukenut, ettei saisi sanoa "otan osaa". Sen sijaan kysyin, "mitä kuuluu?"
Tästä sitten loukkaantumaan, koska minun olisi pitänyt ymmärtää, mitä kuuluu eikä kysellä joutavia.
Ymmärrän tietenkin, että suuren surun keskellä ihminen käy herkillä, mutta pahoinpa pelkään, että kun joku yrittää myötäelää ja siitä otetaan nokkiinsa, niin vaikuttimena on myös tujaus narsismia.
Niin se ihmisen perusluonto aina tunkee jotenkin esiin.
Kommentit (7)
Samaa mieltä.
Muutamien luonnevikaisten ihmisten takia jengi ei uskalla kysyä tervepäisiltäkään surijoilta miten he jaksavat.
Sellainen ihminen joka ottaa surustaan kaiken ilon irti, eli hyvällä omalla tunnolla on inhottava muille, ei ansaitse mitään osanottoja.
Fakta on, että osa ihmisistä nauttii suuresti kun oma lapsi on sairastunut tai läheinen kuollut, saa paistatella huomion keskipisteenä ja olla kuningas/kuningatar.
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin eri mieltä, monta läheistäni menettäneenä. Viimeisimpänä aviomieheni. Jos otat osaa, minkä osan ajattelit ottaa? Kun et voi ottaa siitä surusta pätkääkään tai osaakaan pois!!!! Mitä kuuluu on oikeasti parempi ja kaikista paras, auttaa konkreettisesti.
Opettele nyt lukemaan senkin typerä marttyyri.
"Otan osaa" on yleinen, tavanomaiseen kohteliaisuuteen kuuluva fraasi. Ei sen ole tarkoituskaan "tarkoittaa" sen kummempaa. Siis ainoa keskustelu joka täytyy käydä:
"Otan osaa."
"Kiitos."
Ei muuta.
No "mitä kuuluu?" on vähän outo kysymys, jos tiedossasi on, että hän on juuri kokenut läheisen kuoleman.
"Miten voit?" olisi ehkä osuvampi. Silloin hän voi itse kertoa, missä jamassa tällä hetkellä on, jaksaako keskustella, vai onko mieluummin hiljaa ja omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin eri mieltä, monta läheistäni menettäneenä. Viimeisimpänä aviomieheni. Jos otat osaa, minkä osan ajattelit ottaa? Kun et voi ottaa siitä surusta pätkääkään tai osaakaan pois!!!! Mitä kuuluu on oikeasti parempi ja kaikista paras, auttaa konkreettisesti.
Eihän se sitä tarkoitakaan, että ottaisi osan surusta pois. Silloinhan se olisikin "otan osan". "otan osaa" tarkoittaa, että toinen ottaa osaa suruusi, myötäelää kanssasi vaikeana aikana.
Kun ihmisillä ei ole parempaakaan tekemistä, he keksivät ongelmia.
Treffailustakin on tullut omituista sääntöviidakkoa. Milloin saa olla seksiä, milloin ei. Saako soittaa? Kumpi soittaa? Milloin vain hengaillaan, milloin seurustellaan? Milloin on oikea aika kertoa seurustelusta julkisuuteen, ettei mokaa?
Sama juttu vastakkaisen sukupuolen lähestymisessä. Säännöstö on mutkikas.
Sama juttu sitten tässä surussa. Siitäkin on tullut performanssi, jossa on osattava oikeat askeleet ja vuorosanat, vaikka kukaan ei osaa kertoa, mitkä ne ovat.
Olen täysin eri mieltä, monta läheistäni menettäneenä. Viimeisimpänä aviomieheni. Jos otat osaa, minkä osan ajattelit ottaa? Kun et voi ottaa siitä surusta pätkääkään tai osaakaan pois!!!! Mitä kuuluu on oikeasti parempi ja kaikista paras, auttaa konkreettisesti.