Saavatko muut komentaa lastasi?

Saa komentaa aiheesta, oikeastaan kuka vaan. Yleensähän se vaan säästää omaa vaivaa, jos ei tarvitse yksin katsoa lasten perään. Jos ollaan kylässä, niin toivonkin isäntäperheen kertovan "säännöt", vaikka jos joillain leluilla ei saa ollenkaan leikkiä tai mitä nyt sääntöjä ihmisillä kodeissaan on. Tietysti, jos ne säännöt ovat mahdottomasti tiukempia tai liian vaikeaselkoisia, niin ei tulla uudestaan ja lähdetään pian...

"Komennuksia" tyyliin "ota vaan lisää keksiä, ei äiti näe"  en hyväksy, mutta ne ovat yleensä höllennyksiä. Siitä en myös tykkää, jos joku alkaa meillä läsnäollessani kieltämään lapselta jotain, joka on meillä sallittua, vaikkapa sohvalla seisomisen. Sitten jos joku on meillä lapsenvahtina, hän tekee omalla tavallaan.

Joo, saa komentaa. Tietenkin on eri asia, jos komentaa kun on meillä kylässä (meillä esimerkiksi lapset saavat pomppia sohvalla, se on sitä silmällä pitäen ostettu, ja moni vieras on kieltänyt lapsiani pomppimasta sillä), mutta en silloinkaan siis siitä pahastu, se on vaan vähän omituista.

Saa, jos on oikeasti aihetta. Eli jos lapsi on tehnyt oikeasti jotain typeää tai vaarallista. 

Kyllä saa, jos on aihetta, enkä oo näkemässä, ehtiväinen poika on ja utelias kaikkea koskettamaan...

kunhan antavat kirjallisen selvityksen

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 16:02"]

Miten suhtaudut jos joku muu komentaa lastasi? Ja onko väliä kuka komentaa, joku vieras vai sukulainen?

[/quote]

Jos tilanne vaatii komentamista, niin tietysti saa komentaa.

Aiheetta komentaja tai tyhjästä nipottaja joutuu turhaan komentaessaa itse komennettavaksi.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 17:12"]

Kyllä saa, jos on aihetta, enkä oo näkemässä, ehtiväinen poika on ja utelias kaikkea koskettamaan...

[/quote]

Minusta raja menee tuossa että olenko itse paikalla vai en. Jos lapsi on jonku muun valvonnassa, niin tietysti hän saa komentaa lasta aiheelliseksi katsomallaan tavalla. Tai jos lapsi tekee tyhmyyksiä vaikka koulumatkalla, niin kyllä se on hyvä että kuka tahansa järkevä aikuinen puuttuu tekemiseen. Itse olen esimerkiksi keskeyttänyt lumipesun ja läksyttänyt tätä päällekäynyttä poikaa.

Mutta jos minä olen tilanteessa läsnä, niin se on minun tehtäväni huolehtia että lapsi käyttäytyy tilanteen vaatimalla tavalla. Jos joku näkee tarpeelliseski komentaa lastani minun valvonnassa, niin silloin meillä on luultavasti näkemysero sopivasta käytöksestä.

Eilen komensin lastasi, olimme kaupassa ja siellä oli esillä eräs harvinainen eläin.  Lapsesi alkoi paukuttaa pleksiä nyrkillään saadakseen eläimen huomion osakseen, kielsin sitten lastasi samantien. Lapsesi katsoi minua hölmistyneenä, mutta onneksi lopetti sen hakkaamisen.

Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi, en tiedä olitko lähellä, en ruvennut sen kummemmin katselemaan ympärilleni, ajattelin eläimen hermoja, en sinun.

Totta kai saa, ja pitääkin, jos aihetta on. Oppiipahan muksut ettei saa elää kuin pellossa vaikka äidin selkä välillä vähän kääntyisikin, eikä kaikkia sääntöjä ole keksitty siksi koska "äiti näin sanoo".

Se mulla tosin menee vähän yli ymmärryksen, kun sattuu tapauksia, jossa oma lapsi leikkii jossain yleisessä leikkitilassa yhteisillä leluilla ihan rauhassa ja joku toinen änkee siihen viereen leikkimään. Ei siinä mitään, mun muksut osaavat leikkiä ryhmässä ja pitävät myös ihan hienosti puolensakin jos joku yrittää käydä pomottamaan. Noh, tää toinen muksu sitten alkaa henkensä kaupalla hamstraamaan leluja, joilla oma lapseni paraikaa leikkii. Oma lapsi sitten ihan tyynen rauhallisesti ottaa leluja takaisin ja jatkaa leikkimistä. Tässä vaiheessa sen toisen lapsen äiti tulee torumaan omaa lastani siitä, että kun hänen Nico-Petterinsä leikki niillä leluilla, annatko takaisin. Ei ikinä oikein tiedä, pitäisikö näiden mammojen kohdalla itkeä vai nauraa...

Ei saa komentaa. Ojentaa ja ohjata saa, mutta heille ei tarvitse ainakaan huutaa tai rähjätä. En minäkään huuda. Uskovat ihan puhetta.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 17:40"]

Totta kai saa, ja pitääkin, jos aihetta on. Oppiipahan muksut ettei saa elää kuin pellossa vaikka äidin selkä välillä vähän kääntyisikin, eikä kaikkia sääntöjä ole keksitty siksi koska "äiti näin sanoo".

Se mulla tosin menee vähän yli ymmärryksen, kun sattuu tapauksia, jossa oma lapsi leikkii jossain yleisessä leikkitilassa yhteisillä leluilla ihan rauhassa ja joku toinen änkee siihen viereen leikkimään. Ei siinä mitään, mun muksut osaavat leikkiä ryhmässä ja pitävät myös ihan hienosti puolensakin jos joku yrittää käydä pomottamaan. Noh, tää toinen muksu sitten alkaa henkensä kaupalla hamstraamaan leluja, joilla oma lapseni paraikaa leikkii. Oma lapsi sitten ihan tyynen rauhallisesti ottaa leluja takaisin ja jatkaa leikkimistä. Tässä vaiheessa sen toisen lapsen äiti tulee torumaan omaa lastani siitä, että kun hänen Nico-Petterinsä leikki niillä leluilla, annatko takaisin. Ei ikinä oikein tiedä, pitäisikö näiden mammojen kohdalla itkeä vai nauraa...

[/quote]

Ja mitä vanhempi harppu se Nico-Mirandan äiti on , sitä kärkkäämmin se on puuttumassa muiden tekemisiin ja sitä vähämmän rajoittaa omaa kersaansa. Pitäisi määrätä laki että lapsen ja vanhemman ikäero ei saa olla yli 30 vuotta.

Ei saa komentaa. Olen täysin kyllästynyt näihin aikuisiin, jotka komentavat komentamisen ilosta. Jos lapseni seisoo katsomassa karkkeja 2 m päästä, on minusta täysin aiheetonta komentaa, että ei saa koskea. Lapsi katsoo, ei edes ojenna kättään, ja silti jonkun valopään on ihan pakko komentaa rauhassa, sivussa seisovaa lasta. Tai kun kirjastossa lapsi selailee kirjaa kauniisti, löytyy turhan usein joku äiti, joka tulee sanomaan, että ei saa repiä. Jos hänen 2v ikäisensä repii kirjoja, ei se tarkoita, että kaikki niin tekevät.

Joten ei, lastani ei saa komentaa. Minä teen sen ihan itse.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 17:40"]

Totta kai saa, ja pitääkin, jos aihetta on. Oppiipahan muksut ettei saa elää kuin pellossa vaikka äidin selkä välillä vähän kääntyisikin, eikä kaikkia sääntöjä ole keksitty siksi koska "äiti näin sanoo".

Se mulla tosin menee vähän yli ymmärryksen, kun sattuu tapauksia, jossa oma lapsi leikkii jossain yleisessä leikkitilassa yhteisillä leluilla ihan rauhassa ja joku toinen änkee siihen viereen leikkimään. Ei siinä mitään, mun muksut osaavat leikkiä ryhmässä ja pitävät myös ihan hienosti puolensakin jos joku yrittää käydä pomottamaan. Noh, tää toinen muksu sitten alkaa henkensä kaupalla hamstraamaan leluja, joilla oma lapseni paraikaa leikkii. Oma lapsi sitten ihan tyynen rauhallisesti ottaa leluja takaisin ja jatkaa leikkimistä. Tässä vaiheessa sen toisen lapsen äiti tulee torumaan omaa lastani siitä, että kun hänen Nico-Petterinsä leikki niillä leluilla, annatko takaisin. Ei ikinä oikein tiedä, pitäisikö näiden mammojen kohdalla itkeä vai nauraa...

[/quote]

Ja mitä vanhempi harppu se Nico-Mirandan äiti on , sitä kärkkäämmin se on puuttumassa muiden tekemisiin ja sitä vähämmän rajoittaa omaa kersaansa. Pitäisi määrätä laki että lapsen ja vanhemman ikäero ei saa olla yli 30 vuotta.

[/quote]

Sain kuopuksen kun olin 39v ja meillä muuten on tosi tiukka kuri, että voit sitten tehdä noita omia oletuksiasi ihan perustuen muuhun kuin ikään. Voit jopa tulla tutustumaan meidän perheeseen ja kysyä lapsilta, kuinka ne joutuu elämään kurissa ja nuhteessa, juurikin siitä syystä kun niillä on niin vanha äiti!! Vanha,  jolla on aina hyvät perustelut valmiina. Jostakin syystä sitten ne lapset ovat omaksuneet ne samat ikävät vanhan äidin opit ja salaa kuuntelen kun ne opettaa kavereitaan noilla samoilla opeillaan :)

Koulussa he ovat kuin hanhiemoja, huolehtivat siitä, että kaikilla on asiat hyvin ja auttavat muita.

Aiheesta saa aina komentaa, mutta sellainen turha puuttuminen ja mussuttaminen raivostuttaa. Olimme ulkoilemassa poikani kanssa ja aurinko paistoi häntä kasvoihin, joten aivasti (kuten aina tekee, kun näin käy). Joku ohikulkeva eläkeläismamma tuli siihen selittämään pojalle "niin, olisit kuunnellut äitiäsi ja laittanut hatun päähäsi". Tilanteessa oli jotain hyvin ärsyttävää, poika katsoi naista ihmeissään ja minä purin kieltäni.

Saa komentaa, sekä vieraat että sukulaiset. Tietysti turhasta nipottaminen on aina typerää, teki sitä kuka tahansa. Mutta esim. jos vaikka puistossa poikani tönäisee toisen lapsen nurin ja satun itse olemaan kauempana muita lapsia vahtimassa, niin en pane ollenkaan pahakseni, vaikka joku heti sanoisi pojalleni, ettei noin saa tehdä, ennen kuin itse ehdin paikalle.

Saatte komentaa ja joskus se on oikein hyvä. Minä kun olen saattanut huomauttaa samasta asiasta jo 15 x, ilman tulosta, mutta kun vieras sanoo, asia meneekin heti perille!

Meillä onneksi on pari ystäväperhettä, joissa on samanikäisiä lapsia. Lapset sitten on yökylässä usein ristiin rastiin. Minä komennan heidän lapsia ja saan kuulla sitten kuinka meidän lapset ovat saaneet ojennusta joskus heillä. Aivan hyvä niin. Välillä puhisen puhelimessa ja kiitän siitä kun saan olla illan rauhassa, kun kersat on heillä. Ovat ihan ok muksuja, mutta ihan hyvä kun ovat välillä jaloista pois.

Kyllä omat lapset koettevat venyttää kotona rajojaan ihan toisella lailla, kuin jos vaikka kyseessä on kaverin isä.  Ei siellä sönkätä vastaan, vaan asiat menee heti perille, vaikka naama mutrussa ollaankin.

Ei saanut, enkä minäkään ole koskaan komentanut toisten lapsia.