Mistä kavereita lapsille leikkiin eikä pelailuun?

Enpä tiedä, onko tuo niin viisas ratkaisu. Ymmärrän toki jos rahasta on tiukkaa, mutta muuten uusimpien pelien tiukka boikotointi voi lähinnä haitata lasta jos melkein kaikki muut pelaavat niitä.  Pelaamiselle voi asettaa rajat, esim. saa pelata vain tiettyinä päivinä tai tietyn aikaa joka päivä. Tai että kaverin ollessa kylässä, saa pelata vain vähän aikaa.

Monet  pelit ovat sosiaalisia, niissä keskustellaan toisten kanssa. Mun poika osaa pelien ansiosta hyvin englantia ja keskustelee ympäri maailmaa pelaavien lasten kanssa. Toki pitää pitää huolta siitä että lapset myös liikkuvat ja ovat ulkona. Mutta tiukkapipoisuus ja pelaamisen saatanallisena pitäminen johtaa helposti vain turhiin taisteluihin.

Suositelisitteko pelejä, joissa ei päätarkoituksena ole listiä ampumalla tai muilla keinoin? Mitä vuorovaikutustaitoja kehittäviä pelejä on ja minkä ikäsille?

ap

Meillä on monta eri pelikonsolia ja jokaisella lapsella ollut 7 vuotiaasta saakka nintendo. Silti mä olen noudattanut aina pelien ikärajoituksia. Silloin liian nuori ei voi pelata listimispelejä.

No meillä poika pelaa Minecraftia, siinä rakennetaan koko aika jotain, taloja ja kaupunkeja, toki siinäkin on taisteluja mutta grafiikka on varsin alkeellista, lähinnä lego-ukkomaista joten ei siitä kukaan painajaisia näe. Samalla chattaavat jotain siinä sivussa. Poikani on pelannut sitä 10-vuotiaasta.

Aiemmin poika pelasi Runescapea.

t.2

Meillä pelataan useita tunteja viikossa, mutta ei aivan joka päivä, eikä silloin kun kavereita on käymässä enempää kuin puoli tuntia. Tutuilla on pelit aina esim automatkoilla, odottaessa ym. Pelaavat kännyköilläänkin.

ap

No en tiedä. Yhdessähän noita pelejäkin pelaillaan. Meillä on tänään lapset sairaina kotona, ja yhdessä ovat pelanneet Wii Partya koko päivän. Koko ajan kuuluu selitys ja neuvottelu olohuoneesta, joten ei tuokaan täysin epäsosiaalista toimintaa ole. Välillä vetävät jotain pelejä ihan roolipelihengessä, eli kehittävät hahmolleen persoonan ja elämän, ja näyttelevät pelin alusta loppuun... Ei pelit mielikuvitusta tuhoa, antavat vaan sille uuden muodon.

Ja en tiedä mistä löytäisit lapsia, jotka eivät pidä pelaamisesta. Meidänkin taloyhtiössä on noin 15 alakouluikäistä lasta, ja kaikki pelaavat koneilla. Toki pelaavat myös ulkona ja leikkivät!

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 12:59"]

Meillä pelataan useita tunteja viikossa, mutta ei aivan joka päivä, eikä silloin kun kavereita on käymässä enempää kuin puoli tuntia. Tutuilla on pelit aina esim automatkoilla, odottaessa ym. Pelaavat kännyköilläänkin.

ap

[/quote]

No se on  nyt tätä aikaa. Toisaalta pelit kehittävätkin ihmistä. Jos 100 vuotta sitten olisi jollekin näytetty nykylasta joka osaa 3-vuotiaana pelata angry birdsiä, hän olisi pitänyt sitä varmaan aika ihmeellisenä.

Kyllähän aikuisetkin ottavat heti kännyn esiin jos joutuvat istumaan bussissa tai odottamaan jotain. Lukevat sitten uutisia tai pelaavat sanajahtia tms.

Pitää vaan tarjota lapsille sitten sitä muutakin ettei vallan pelien orjaksi ajaudu.

Katson pätkän Minecraftia youtubesta lasteni kanssa. Grafiikka on tosiaankin alkeellista, eikä pelottavaa, mutta siltikin siinä oli pääroolissa zombien listiminen, joten en halua lapseni pelaavan tai keskustelevan tuosta pelistä  muiden pelaajien kanssa.

Meidän lapset 7 v ja 9 v.

ap

Pelaaminen, netissä roikkuminen, sosiaalinen media, digitaalisuus on vaan uuden sukupolven tapa olla olemassa. Me ei voida sitä koskaan ymmärtää, koska me ei olla synnytty suoraan digiaikaan. Se on vaan uusi tapa olla. Tietty olisi hyvä, että tekisi muutakin, liikkuisi ulkona, jne... Mutta liika digitoiminnna rajoittaminen on myös pahasta.

Tosin, sitähän ei vielä edes ihan tiedetä, miten tuo jatkuva online-oleminen vaikuttaa esim. aivoihin.

Yrittäkää etsiä samoin ajattelevia perheitä. Olisiko joku ns. vaihtoehtoporukka oikea ratkaisu? Taiteilijaperheet? Luomuekoperheet?

Minäkään en vastustaisi niitä pelejä niin jyrkästi. Liikaa pelaamista vastustan kyllä hyvinkin jyrkästi. Meillä ainakin homma menee niin, että pojat leikkivät sitten ulkona niitä pelejä osittain. Kehittelevät siis jostain pelistä oman pihaleikkiversionsa. Mun poika ja pari muuta poikaa lähistöltä myös lukevat paljon (seikkailukirjoja, fantasiaa) ja leikkivät pihalla niitä juttuja. Meillä ei siis ainakaan pelikonsolit ole hävittäneet normaalia leikkiä vaan pojat pelaavat, leikkivät ja ulkoilevat myös. Ja sitten niin minkä ikäinen lapsi sulla on. Minun omani pelaa star warsia jne, joissa kyllä taistellaan, mutta sellainen esim 10v poikien maailma on tai siis että ton ikäiset nyt vaan tykkää niistä taistelujutuista. Pelaavat porukalla ja leikkivät niitä sitten porukalla. Ja ihan on minusta ok poikia, hyväkäytöksisiä ja koulussakin pärjäävät ja eivät ole noista yksikään mitenkään aggressiivia. Jo valmiiksi agressiivisen lapsen tiettyjen pelien pelaamista kyllä rajoittaisin.

Minusta kannattaa etsiä pelejä, jotka te voitte hyväksyä. Xboxille on saatavana paljon sellaisia joissa liikutaan, esim. JustDancea tykkäävät pelata pojatkin ja siinä tulee aikuiselle ainakin hiki. Niissä on paljon myös seikkailupelejä, joissa toki taistellaan mutta pitää ratkaista ongelmia ja löytää reittejä jne. Tällainen on esimerkiksi Lego Lord Of The Rings. Jotkut lapset tykkäävät karaoke-peleistä kuten Singstar.

Meillä konsoli-ja tietsapelien vastapainoksi tykätään pelata korttia. Esim fusku on hauskaa ja helppoa, samoin pokeri. Koko perhe voi pelata yhdessä. Korttipelejä voi pelata välitunnillakin ja kavereiden kanssa (mikäli koululla ei ole jotain kieltoja)). Korttipakka maksaakin vain muutaman euron.

Se, että ostamme lapsellemme pelejä EI ole kilpavarustelua. Meillä lapset tykkäävät myös paljon ulkoillla ja leikkiä ulkona! Meidän 10 vuotias tykkää myös sitten olla esim. Youtubessa. Ja tietenkin pelata. Se nyt vain on tätäpäivää. Tietenkin vanhempina tarkkaillaan mitä pelataan, ja ollaan sovittu pelaamisessa "pelisäännöistä". Liikaa ei saa pelata, ja pelien pitää olla ikätasonmukaisia. Noudatetaan siis ikärajoja. Mutta poika haluaa synttärilahjaksi, tai hyvistä koenumeroista lahjaksi pelin. Ollaan suostuttu. Paljon myös ostetaan käytettynä pelejä.

Minua vain pisti silmään se, kun moni kokee uhkana sen, että naapurin kakaralla on aina ne viimeisimmät pelit ja vehkeet. Ei se ole mitään kilpavarustelua esim. naapureiden kanssa, vaan ihan puhtaasti esim. rahakysymys. Meillä myös paljon isovanhemmat ostavat toiveiden mukaisesti lahjoja yms.

Vaikeaa auttaa...mutta tällaisia ketjuja lukiessa voin sittenkin olla onnellinen, että lapseni kasvavat muualla kuin Suomessa. Asumme Etelä-Euroopassa ja meilläpäin lapset viettävät vielä (onneksi) paljon aikaa yhdessä ilman pelejä ja konsoleja.

Vastoin yleisiä ennakkoluuloja nimenomaan hyvin toimeentulevissa ja korkeasti koulutetuissa perheissä lapset pelaavat selkeästi vähemmän kuin alemmissa sosiaaliluokissa.

Meille tämä ei ole rahakysymys muuten kuin että on tyhmää maksaa tyhjästä. Saman pelin uudet versiot esim ovat rahastusta. Köyhemmillä tuntuu toki olevan varaa.  Yritämme näyttää köyhiltä, vaikka emme olisikaan ja  jopa niin köyhiltä, että emme osta noita kaikkia.

ap

Onhan se luonnekysymyskin. Ei kaikki lapset tykkää samoista peleistä eikä muutenkaan suhtaudu pelaamiseen samalla tavalla. Aika typerää on myös väittää, että pelit ja muu harrastaminen olisivat joko-tai-valinta. Kyllä meidän lapset ainakin pystyvät sekä pelaamiseen että muihin harrastuksiin. Toki joskus on kausia, kun jotain pelia pelataan jatkuvasti, mutta kun tulee kyllästyminen, taas maistuu pihasähly tai lukeminen.

Ainoassa perheessä, jossa tiedän olevan suurempia rajoituksia pelaamisen suhteen, äiti on lto. Täysin ilman rajoituksia pelataan eräässä tuntemassani koodariperheessä. 

No hyviä "ei listimispelejä" erilaiset urheilupelit, tanssipelit, Singstar, esim. Little Big Planet (jossa itse rakennetaan ja suunnitellaan erilaisia pelihahmoja, joilla ajellaan erilaisissa pelimaailmoissa ja kerätään palkintoja), Wiille esim. Mariokart (mikroautoilupeli, erilaisia ratoja ja maailmoja, lapsille sopiva) ja Go Vacation (seikkailupeli), Mario olympialaispelit jne. XBox Kinectille paljon toiminnallisia pelejä, joissa itse hypitään, pompitaan, juostaan jne, laitetta ohjataan omalla keholla, ei pelikonsolilla. Esim. Kinect Sport 1 ja 2, Kinect Adventure, eläimenhoitopeli Kinectimals jne. Samoja tai samantyyppisiä pelejä löytyy kaikille konsolityypeille.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 13:24"]

Meille tämä ei ole rahakysymys muuten kuin että on tyhmää maksaa tyhjästä. Saman pelin uudet versiot esim ovat rahastusta. Köyhemmillä tuntuu toki olevan varaa.  Yritämme näyttää köyhiltä, vaikka emme olisikaan ja  jopa niin köyhiltä, että emme osta noita kaikkia.

ap

[/quote]

Ap kuulostat tosi ylimieliseltä! Onneksi et ole minun tuttavapiirissäni!!! Siis mitä se sinua kaivaa, jos naapurin mamman lapsella on pelit ja vehkeet??? Ja jos jotkut haluaa satsata peleihin ym. tilpehööriin, se on HEIDÄN asiansa. Vai ihan köyhältä yrität näyttää... Just joo, ja olet sitten joku miljoonikko??

Kieltämättä ap vaikuttaa hiukan ylimieliseltä, aivan niin kuin pelaamattomuus sinänsä olisi merkki perheen sivistyksestä ja gylddyyrisestä kompetenssista ;)

Minäkin yritän näyttää köyhemmältä kuin olen, mutta en ole vielä viitsinyt kieltää lapsilta kivoja pelejä sillä perusteella. Meillä pelataan joskus jopa erilaisia listimispelejä, ja äitikin tykkää!