Millainen on samojedi rotu?

Up

Rotuja ei ole, on vain yksi koiralaji maapallolla ja se on koiruus.

Jos sun täytyy kysellä asiaa täältä, niin ei taatusti ole sulle sopiva rotu.

Maailman paras koira. Viihtyy koira- ja ihmislaumassa, mutta ei yksin. Sopii vetokoiraksi, jopa agilityyn yms., mutta on hyvin omapäinen, eli kyllästyy ennen pitkää temppujen toistoihin ja ryhtyy keksimään omiaan. Leikkisä vanhanakin. Liity FB:n samojediryhmään, siellä on aina menossa jokin sammaria harkitsevan noviisin kyselyketju. :)

Aika itsenäinen ja ihmisille ystävällinen, mutta ei ole miellyttämisen halua niin kuin saksanpaimenkoiralla. Jaksaa lenkkeillä paljon niin kuin saksanpaimenkoirakin.

Kennelmies kirjoitti:

Jos sun täytyy kysellä asiaa täältä, niin ei taatusti ole sulle sopiva rotu.

Ap täs.

Varmaan ihan joka puolelta saa kysyä mitä vaan ja tälläsiä perus juttuja? Kyselin alussa vuosia sitten täältäkin sakemanneista ja kappas tuossanoin vieressä nukkumassa ja tää on just sopiva rotu minulle, kasvattajan mukaan kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

Maailman paras koira. Viihtyy koira- ja ihmislaumassa, mutta ei yksin. Sopii vetokoiraksi, jopa agilityyn yms., mutta on hyvin omapäinen, eli kyllästyy ennen pitkää temppujen toistoihin ja ryhtyy keksimään omiaan. Leikkisä vanhanakin. Liity FB:n samojediryhmään, siellä on aina menossa jokin sammaria harkitsevan noviisin kyselyketju. :)

Ap täs! Kiitos, pitääkin liittyä sinne ja kysästä😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman paras koira. Viihtyy koira- ja ihmislaumassa, mutta ei yksin. Sopii vetokoiraksi, jopa agilityyn yms., mutta on hyvin omapäinen, eli kyllästyy ennen pitkää temppujen toistoihin ja ryhtyy keksimään omiaan. Leikkisä vanhanakin. Liity FB:n samojediryhmään, siellä on aina menossa jokin sammaria harkitsevan noviisin kyselyketju. :)

Ap täs! Kiitos, pitääkin liittyä sinne ja kysästä😊

Suomen samojedistit on (muistaakseni) ryhmän nimi. Pentukuume on sitten taattu, kunhan näet kuvat.

Sammaria on joskus kuvailtu koiramaailman klovniksi. Jotkut sanovat, ettei koirilla ole huumorintajua, mutta jos on, se on kasautunut samojedeille. Tätä mieltä olen viiden samojedin kokemuksella ja sammarien parissa kasvaneena. :)

#4

Minun ensimmäinen koirani. Aivan ihastuttava, itsepäisyyttä kyllä vähän löytyy, pystykorvien tapaan. :) Muuten itse ystävällisyys.

Samojedi on kirjoitustaitoa arvostava koirarotu, jonka hankkimista kannattaa harkita kahteen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Samojedi on kirjoitustaitoa arvostava koirarotu, jonka hankkimista kannattaa harkita kahteen kertaan.

Sammareita on kaveri- ja lukukoirina, joten kyllä ne pärjäävät ja niiden kanssa pärjää, vaikkei osaisi lukea ja kirjoittaa ollenkaan.

Turkki on työläämpi kuin sakemannilla. Karva on pidempää ja sitä irtoaa paljon, varsinkin keväällä.

Kaikki koirat ovat laumaeläimiä, yksin viihtyviä koiria ei ole.

Ystävällinen, itsepäinen (eli koulutusta paljon), haukkuu paljon ja kovaa. Kuono aina siellä, missä tapahtuu. Turkki on työläs hoitaa ja pohjavillaa on kaikkialla. Ainakin meidän koiralla on kova vetovietti ja rakastaa lenkkeilyä.

Vierailija kirjoitti:

Ystävällinen, itsepäinen (eli koulutusta paljon), haukkuu paljon ja kovaa. Kuono aina siellä, missä tapahtuu. Turkki on työläs hoitaa ja pohjavillaa on kaikkialla. Ainakin meidän koiralla on kova vetovietti ja rakastaa lenkkeilyä.

Yksi perheeni sammareista osannut haukkua ollenkaan. Muuten se sitten örisi ja jutteli kuten muutkin (sammarit juttelevat mielellään), ja ulvoi. Turkki on helpompi kuin uskoisi, jos vain jaksaa harjata riittävän säännöllisesti. Sammarin turkki on siitä jännä, että kun mutalammikossa uinut koira nukkuu pari tuntia ja ehtii kuivua, rapa jää siihen nukkumapaikan kohdalle, kun koira lähtee liikkeelle. Joskus pitää kyllä pestäkin, koska näillä tosiaan on kuono joka paikassa, myös autonkorjauspuuhissa ja grillin sisuksissa. Karvaa on joka paikassa, siitä ei pääse mihinkään.

Tuo haukkumaton sammari oli siitäkin erikoinen, ettei se ymmärtänyt vetämisestä mitään. Ravata se kyllä olisi jaksanut polkupyöränkin rinnalla vaikka kuinka pitkälle.

Jotkut urossammarit pyrkivät isottelemaan muille uroksille, mutta kaiken kaikkiaan rotu on ihastuttavan ihmis- ja eläinrakas. Kaikenikäiset ihmiset ovat niille ilon lähde, varsinkin lapset. Sammarit on jalostettu vetämään kuormaa, paimentamaan (!) ja lämmittämään ihmisiä öisin. Varsinkin jälkimmäiseen tehtävään ne sopivat erinomaisesti. Kannattaa tottua kahvipöydässäkin siihen, että siirtää sitä turkkia pois naamansa edestä, jos haluaa ottaa katsekontaktia pöytäseuraansa. ;)

Minulla on kokemusta samojedeista ja kultaisistanoutajista. Kumpikin on valloittava ja ystävällinen rotu, mutta sammarin motivaatio ei aina riitä tottelemiseen, vaikka palkkiokin olisi kuonon edessä. Kultsu taas on esimerkillinen palvelukoira. Sammarissa, arktisessa, primitiivisessä rodussa, on enemmän särmää. :)

Saksalaiset polttivat Lapin, joten samojedi (eli saamelainen) tuskin tulee toimeen hänen kanssaan; he ovat tosi pitkävihaisia.

Harkitse mieluummin esimerkiksi thaimaalaista narttua.

Vierailija kirjoitti:

Saksalaiset polttivat Lapin, joten samojedi (eli saamelainen) tuskin tulee toimeen hänen kanssaan; he ovat tosi pitkävihaisia.

Harkitse mieluummin esimerkiksi thaimaalaista narttua.

Samojedit ovat Siperiasta.

Sellainen jolla on aina Voima kanssaan.

Smojedi on hyvin ihmisrakas, viihtyy sisällä ja ulkona, mutta on laumakoira, loukkaantuu, jos jätetään liian kauaksi aikaa yhsinn. Tulee toimeen muiden eläinten kanssa, kunhan totutellaan. Pitää myös oman päänsä, jos joku asia ei millytä, samojedi osoittaa sen. Ihana koira, kuten kaikki eläimmet, pitää vain osoittaa, että kaikki ovat arvokkaita. Älä koskaan ota eläintä leluksi!

Vierailija kirjoitti:

Ystävällinen, itsepäinen (eli koulutusta paljon), haukkuu paljon ja kovaa. Kuono aina siellä, missä tapahtuu. Turkki on työläs hoitaa ja pohjavillaa on kaikkialla. Ainakin meidän koiralla on kova vetovietti ja rakastaa lenkkeilyä.

Sanoisin, että tämä hakkuminen on yksilöllistä. Minun samojedini haukkoi hyvin vähän ja lähinnä halutessaan leikkiä. Esimerkiksi ovikellon soittoon tai oikeastaan juuri mihinkään muuhunkaan ei reagoinut haukkumalla.