Miten päästä eroon huonommuuden tunteista?

Hyvä kysymys. Jos jollain on neuvoja niin kertokaa. Tuun varmaan kuolemaa tähän luuseriuteeni.

Luet paljon aiheesta.

Samalla harjoittelua joka päivä. Jatkuu elämän loppuun asti.

Perillä tavataan!

Ala tehdä hyviä tekoja. Ystävysty itsesi kanssa. Pyyteettömästi.

Teenkin hyviä tekoja. Ne eivät kyllä paina tässä vaa'assa ollenkaan, ikävä kyllä

Kannattaa opetella sietämään keskeneräisyyttä ja vajavaisuutta. Olet ihminen ja inhimillistä on epätäydellisyys. Olisit pelottava ystävä, jos olisit aina muita parempi.

Toinen juttu: keskity onnistumisiin ja hyviin puoliin. Hankalaa, mutta asennetta kannattaa opetella, koska se mihin keskityt lisääntyy elämässäsi.

Ja vielä: arvosi ei kasva tai vähene sen mukaan missä onnistut tai epäonnistut. Olet jo arvokas ja hyvä valmiiksi. Arvokas omana ainutlaatuisena itsenäsi.

Muut eivät näe sinua samalla tavalla epäonnistumisten kautta. Opettele sinäkin näkemään itsesi ulkoa.

Älä pelkää kateutta. Se on ihan normaali tunne. Anna sen tulla ja päästä se pois.

Olen armollinen itselleni ainahan joka työpaikassa on noita täydellisiä ihmisiä.Heistä en välitä ja kierrän kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen armollinen itselleni ainahan joka työpaikassa on noita täydellisiä ihmisiä.Heistä en välitä ja kierrän kaukaa.

Itse en tarkoittanut niitä täydellisiä ihmisiä vaan ihan normikavereita. Esim jos oma nuoreni ei halua harrastaa mitää ja esim jutellessani tuttujen kanssa tulee puhetta lasten harrastuksita ja toinen sanoo tilanteestani tietämättä, että lapsella tulee olla joku harrastus. Olen itse samaa mieltä, niin itselleni tulee huono fiilis.

Tai en uskalla ajaa autoa ja tuttu kertoo käyneensä vaikka ikeassa. Itseäni harmittaa kun en voi yuosta vain lähteä ikeaan hakemaan tarvitsemaani kahta jakkaraa kun ei ole sitä autoa.

No Ikea-ongelma on ihan itse keksimäsi. Kaikki muutkin autottomat hakevat julkisilla ne jakkaransa Ikeasta. :)

Jos lapsi ei halua harrastaa mitään niin tuskin se sinun vikasi on. Tuskin pakottaminenkaan auttaa, päinvastoin. Se ettei voi tai halua tehdä joitakin asioita mitä muut tekevät ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Jos autolla ajamisen pelko estää hankkimasta autoa, kannattaisiko yrittää selättää se pelko? Johtuuko se onnettomuuteen joutumisesta vai jostain muusta? Voisiko asiasta keskustella sen autoilevan ystävän kanssa jos hän osaisi auttaa sen pelon kanssa?

Mä sairastuin aika vakavasti 25-vuotiaana. Jäi kaikki kesken, muut valmistu ja sai perheen. Minä vielä 33 yritän tapella opintojani läpi. Taistella on oikeasti se sana mikä kuvaa sitä parhaiten. Ihmiset kysyy "miks et oo jo valmistunut?" jne. Mä en ainakaa halua edes mitää erikoista, olisin halunnut vaan normi elämän. En tunne mitään muuta kuin häpeää itsestäni.

Mulla on ainakin tapana syyllistää itseäni vähän kaikesta. Muille kuitenkin osaan olla armollinen.

Aatellaan nyt vaikka että mummo joutuu sairaalaan. Joka päivä joku perheestä käy siellä. Tulee päivä kun kukaan ei pääse, kaikilla on työ/harrastus/joku este. Syyllistän itseäni kun nyt se raukka on siellä yksin. En kuitenkaan syyllistä muuta perhettä samasta. Idioottimaista eikö?

Tai oon vähän flunssainen ja väsynyt enkä yksinkertaisesti jaksa lähteä viemään koiraa pitkälle lenkille. Heti olen huono omistaja ja paska ihminen.

Ja helposti mietin mitä muut on minusta mieltä. "Nuokin pitää mua huonona ihmisenä". Ja se muuten vasta on typerää koska lopulta mua ei edes kauheesti kiinnosta vaikka joku vihais mua :D aivan sama. Jotenki tosi erikoista käytöstä.

Mä tiedän itse miten typerä olen, mutta tuntuu että en voi sille mitään. Yritän kyllä, mutta vaikeeta se on. Huono itsetunto ja joku alemmuuskompleksi vissii.

Vierailija kirjoitti:

Se ettei voi tai halua tehdä joitakin asioita mitä muut tekevät ei tee sinusta huonompaa ihmistä.

Järjellä ajateltuna ymmärrän tämän kyllä, muttei se vie pois sitä tosiasiaa, että minusta tuntuu siltä. Ja sen tunteen haluaisin pois.

Vierailija kirjoitti:

No Ikea-ongelma on ihan itse keksimäsi. Kaikki muutkin autottomat hakevat julkisilla ne jakkaransa Ikeasta. :)

Ikävä kyllä ovat niin painavat, ettei onnistu.

Ja tuo nyt vaan oli yksi esimerkki monista muista. Pääasiahan tässä oli se, että en uskalla ajaa autoa -> tunnen itseni huonommaksi kuin muut..

Vierailija kirjoitti:

Mä sairastuin aika vakavasti 25-vuotiaana. Jäi kaikki kesken, muut valmistu ja sai perheen. Minä vielä 33 yritän tapella opintojani läpi. Taistella on oikeasti se sana mikä kuvaa sitä parhaiten. Ihmiset kysyy "miks et oo jo valmistunut?" jne. Mä en ainakaa halua edes mitää erikoista, olisin halunnut vaan normi elämän. En tunne mitään muuta kuin häpeää itsestäni.

Ei tarvitse hävetä! Sun elämäsi kulkee eri tavalla kuin jonkun toisen, ei siinä ole mitään häpeämistä.

Ei ole pakko selitellä, miksi ei ole valmistunut, mutta jos haluat suoraan kysymykseen vastata jotain, niin voit sanoa, että oli terveyden kanssa ongelmia, niin keskityit paranemiseen ja opiskelu jäi sivuseikaksi. Jos taas ehdottomasti et halua kertoa terveysongelmistasi ja silti koet, että jotain pitää sanoa, niin voit ehkä löytää muitakin syitä tai jopa vähän venyttää totuutta. Vastausvaihtoehtoja voisi olla vaikka että pidin pari välivuotta, tai että en ollut ihan varma, olenko oikealla alalla ja harkitsin muita vaihtoehtoja, mutta jatkoin sitten kuitenkin opintoja, tai että taloudellisista syistä tein välillä enemmän töitä. Tai että en vain ollut kauhean motivoitunut opintoihin välillä.

Sitä paitsi 33 ei ole nykyään ikä eikä mikään opiskelijalle. Moni joutuu koulunpenkille vielä paljon myöhemmin, kun maailma ja osaamisen tarve muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei voi tai halua tehdä joitakin asioita mitä muut tekevät ei tee sinusta huonompaa ihmistä.

Järjellä ajateltuna ymmärrän tämän kyllä, muttei se vie pois sitä tosiasiaa, että minusta tuntuu siltä. Ja sen tunteen haluaisin pois.

Se on kuitenkin asia, joka on vain sinun korviesi välissä. Et ole kenenkään muun mielestä yhtään sen huonompi, vaikka et aja autoa. Jokaisella meistä on omat mörkömme.

Yritä muistaa, että osaat monia asioita paremmin kuin muut. Itse en osaa leipoa pullaa, enkä ryhtyisi siihen puuhaan millään. Veikkaan, että tämänkin viestin lukee moni, joka pyöräyttää lämpimäiset tuosta vaan, eikä ymmärrä sen olevan mikään erityinen taito.

Ikävä kyllä on myös ihmisiä, jotka nauramalla (toisille se on helppoa) ja ivaamalla saavat tuntemaan syyllisyyttä ja huonommutta.

Esim isovanhempi ei koskaan saisi olla väsynyt tai sairas. Ei ainakaan saisi sanoa ääneen! Sanotaan heti että et välitä heistä. Eikö olekin sadistista. Nauravalta ihmiseltä.