Joka ilta mietin sinkkuuden hyviä puolia verrattuna

Varmaan niitä on hyvä miettiä monien suhteiden jälkeen, mutta ikisinkkua tuollainen ajattelu ei lohduta.

Kaikki loppuu aikanaan, mutta jokaisen pitäisi kokea parisuhde edes kerran elämässään. 

On ollut kolme parisuhdetta, viimeisin avioliitto josta ero 2006 ja lapsi 14v. 3 vuotta sitten on ollut jotain ja sittemmin mietiskellyt asiain tiimoilta.

Lapsi on ykkösasia minulle enkä eroa ottanut hetken mielijohteesta. On ollut välillä hyvin rankkaa mutta silti olen tehnyt ajatuksen kanssa valintani ja seuraukset kantanut.

Ajattelen että olisi mukava kokea tosirakkaus jossa tulee ymmärretyksi ja arvostetuksi ja jossa on ilo ja luottamus.

Kun katselen näitä kertakäyttösuhteita joista näkee jo heti että ei tule kestämään, mietin että ei enää tuota lajia mulle. Se hyvä tässä on että tiedän nyt mikä ei missään muodossa sopisi koska alkaisi vain kuluttaa voimiani. Ja mitä iloa minusta sitten enää olisi? On kuin yrittäisi nukkua huonossa sängyssä. Siis kovin epämukavaa...

Tuntuu että olen muuttunut ja muutun lisää. Tuntuu että jutut mitkä ei itsessäni ja vuorovaikutuksessani toisiin toimi alkaa haipua pois.

En edes muista mitä tapahtui viime viikolla saatikka viime vuonna. Kaipa sieluni vapauttelee mieltäni omista kahleistaan.

Vähän kuin menisi kylmään järveen ja laittaisi varpaita veteen ja keskittyisi vain ajatukseen kylmästä vedestä. Sitten etenisi asiassa ja tajuis mikä nautinto on uida ja alkaisi nähdä muut uimarit ja joutsenet ja vesikirput.

Ja vastarannan komeet kelopuut. Ja kuulla suopursujen laulun.