Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilla ei ole mitään yhteistä miehensä kanssa?
16.03.2013 |
Ihmettelen silloin tällöin miksi meillä menee niin perus-hyvin ja miksi olemme olleet jo pitkään yhdessä (tai pitkään ja pitkään, 6 vuotta) koska meitä ei taida yhdistää yhtään mikään, paitsi ehkä samanlaiset elämän perusarvot. Mutta meillä ei ole yhteisiä harrastuksia eikä mielenkiinnon kohteita. Olemme siksi oppineet toisiltamme ihan valtavasti ja täydennämme toisiamme, mutta silti on pelottavaa ajatella asiaa ja huomata, että mikään ns. järkisyy ei pidä meitä yhdessä. Jos harrastaisimme molemmat vaikka kilpapyöräilyä, historiallisia elokuvia, venäläistä klassikkokirjallisuutta tai mökkeilyä, voisi sanoa että meitä yhdistää jokin.
Tunnistaako kukaan omaa suhdettaan tästä kuvauksesta?
Kommentit (8)
Tunnistaa.. tosin ollaan oltu yhdessä 7v ja kaksi lasta jo. Lasten myötä en kyllä yhtään ihmettele miten puolisot erkaantuvat toisistaan. Mihinkään ei pääse kahdestaan, muuta ei voi tehdä kuin sohvalla elokuvaa hiljaa katsoa iltaisin kun lapset nukkuvat niin että eivät herää. Ei ole lastenvahteja tai varaa niihin. Ennen lapsia kävimme kävelyllä, elokuvissa, ja silloin tällöin matkustimme. Tällä hetkellä molemmat käy kuntosalilla mutta ei koskaan samaan aikaan, vuorotyö ja se lastenhoito-ongelma. Välillä käy mielessä että millon sitä meidänkin suhde näivettyy vaikka haluan liittomme kestävän ja haluan olla mieheni kanssa. Kuitenkin arjesta on tullut sellaista puurtamista että jotain äksöniä haluaisi elämään miesrintamallekin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeasti ei ole varaa lastenvahtiin? Kaksi tuntia MLLn hoitajalle maksaa 16,40 euroa. Tuo ei liene paha esim. kerran kuussa kaksin tehtävään kävelylenkkiin tms?
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 19:49"]
Tunnistaa.. tosin ollaan oltu yhdessä 7v ja kaksi lasta jo. Lasten myötä en kyllä yhtään ihmettele miten puolisot erkaantuvat toisistaan. Mihinkään ei pääse kahdestaan, muuta ei voi tehdä kuin sohvalla elokuvaa hiljaa katsoa iltaisin kun lapset nukkuvat niin että eivät herää. Ei ole lastenvahteja tai varaa niihin. Ennen lapsia kävimme kävelyllä, elokuvissa, ja silloin tällöin matkustimme. Tällä hetkellä molemmat käy kuntosalilla mutta ei koskaan samaan aikaan, vuorotyö ja se lastenhoito-ongelma. Välillä käy mielessä että millon sitä meidänkin suhde näivettyy vaikka haluan liittomme kestävän ja haluan olla mieheni kanssa. Kuitenkin arjesta on tullut sellaista puurtamista että jotain äksöniä haluaisi elämään miesrintamallekin..
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 19:49"]
Tunnistaa.. tosin ollaan oltu yhdessä 7v ja kaksi lasta jo. Lasten myötä en kyllä yhtään ihmettele miten puolisot erkaantuvat toisistaan. Mihinkään ei pääse kahdestaan, muuta ei voi tehdä kuin sohvalla elokuvaa hiljaa katsoa iltaisin kun lapset nukkuvat niin että eivät herää. Ei ole lastenvahteja tai varaa niihin. Ennen lapsia kävimme kävelyllä, elokuvissa, ja silloin tällöin matkustimme. Tällä hetkellä molemmat käy kuntosalilla mutta ei koskaan samaan aikaan, vuorotyö ja se lastenhoito-ongelma. Välillä käy mielessä että millon sitä meidänkin suhde näivettyy vaikka haluan liittomme kestävän ja haluan olla mieheni kanssa. Kuitenkin arjesta on tullut sellaista puurtamista että jotain äksöniä haluaisi elämään miesrintamallekin..
[/quote]
Ihan kuin mun näppikseltä. Ei meilläkään ole miehen kanssa enää mitään yhteistä kodin ulkopuolista tekemistä. Tässä sitä vain ollaan ja mietitään mitä telkkariohjelmaa tänään katseltaisiin. Mekin muistellaan viikottain mitä kaikkea tehtiin yhdessä ennen lapsia. Nyt ei enää mitään. Emme ole eroamassa, päinvastoin olemme rakastamme toisiamme enemmän kuin koskaan, mutta parisuhde on niin arkista kuin olla vain voi.
En mäkään tiedä yhdistääkö meitä oikein mikään muu kuin se, että tykätään toisistamme valtavasti. Kummallakin on omat mielenkiinnon kohteet. Mua ei ihan hirveenä kiinnosta puolison urheiluharrastukset tai hinku lähteä vaeltamaan, mutta koska tykkään hänestä, niin tuen ja osallistun. Mulle tulee hyvä mieli, kun näen että puolisolla on mukavaa. Se riittää mulle nyt. Tulevaisuudesta en osaa sanoa.
Meillä ei miehen kanssa ole mitään yhteistä, paitsi osa elämänarvoista ja lapset. 17 vuotta ollaan oltu yhdessä ja valitettavasti pariskunnat, joilla paljon yhteistä eroaa paljo helpommin. En silti voi yleistää, mutta kyllä omallakohdalla vastakohdat täydentää. Olen mieheni kanssa vain siksi, että pidän hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monipiippuinen juttu. Meillä on aika paljon yhteistä nyt, mutta olemma siihen kasvaneet ja olemme tietoisesti siihen pyrkineet. Liikuntaa harrastamme yhdessä, lasten harrasteet yhdistää, teemme yleensäkin kaiken yhdessä. Vaatii yrittämistä ja tahtoa. eoi itsestään selvää juttua.
Meillä vuosia kanssa takana 6 ja mitään yhteistä ei ole eikä ole ikinä olutkaan.
Musiikkimaku täysin erilainen, harrastukset täysin erilaisia (minä urheilullinen, mies taiteilija. ei yhteisiä harrastuksia)
Täysin erilainen työ, erilaiset makumieltymykset ruokien ja ravintoloiden suhteen, samoin elokuvien ja tv-ohjelmien jne..
Silti rakkautta on riittänyt ja varmasti tulee riittämään. Käymme paljon ulkona syömässä, vaihtelemme kohteita koska molemmat pitää erilaisesta ruoasta. Elokuvissa emme käy koska aina toinen tylsistyy. Katselemme yhdessä jotain sarjoja, housea tai simpsoneita. Musiikkikeikoilla emm käy koska inhoamme musiikkia josta toinen pitää mutta välillä käymme katsomassa jotain komiikkaa tai teatteria (joka on suht neutraali molempien mielestä). Eniten kuitenkin teemme yhdessä arkisia asioita ja se meitä yhdistää, ei niinkään se ns vapaa-aika. Teemme yhdessä ruokaa. Ulkoilutamme koiraa. Syömme aamupalaa. Harrastamme seksiä. Me jaamme elämän, emme yhteisiä kiinnostuksen kohteita :) Ja se on ihan okei
Alue: Aihe vapaa
ei ketään? :(