Mun tuli taas pitkästä aikaa ikävä sua

Soittelen lauantaina. Onhan toi muija ja muksut mutta olit kiva sivupano silloin niin miksei vielä kerran vanhojen hyvien aikojen muistoksi.

En oo ollut moneen vuoteen naimisissa. Ota sä ensin yhteyttä. 

Kyllä olen vielä naimisissa, silti usein mietin sinua. Meillä jäi paljon asioita selvittämättä, kun sanoit että toivot etten olisi sinuun enää yhteydessä. Olen kunnioittanut toivettasi, joten on sinun tehtäväsi ottaa yhteyttä. Numeroni on edelleen sama.

Anteeksi, että olin osallisena, kun erosit miehestäsi ja pienet lapsesi joutuivat kärsimään. Viimeiset keskustelumme olivat niin ahdistuneita puolin ja toisin. Tunsin hirveää syyllisyyttä, vaikka tiedän, että päätökset omalta osaltasi teit sinä itse.

Olen itse vielä naimisissa. Vieläkään meillä ei ole lapsia, ja kohta se jo onkin myöhäistä. Kaipaan sinua joskus. En enää siinä mielessä, että kaipaisin kanssasi jotakin romanttista, saati sitten seksiä. Kummastakin saimme nauttia ja tuntea syyllisyyttä. Olet kuitenkin ihminen, johon rakastuin, kun omassa suhteessani meni huonosti. Olet niitä harvoja, joiden kanssa olen tuntenut olevani samalla aaltopituudella. Olet kaunis, olen joskus kyllä katsonut kuvaasi Facebookissa niiden tapahtumien jälkeen. Kuitenkin ajatukseni on, että haluaisin vain tietää, kuinka sinulla menee nyt, vuosia niiden myllerrysten jälkeen. Minä olen sairas ja vanhentunut ennen aikojani. En haikaile menneitä, mutta olen nyt kiitollinen niistäkin teoista, joihin ryhdyin arvostelukyvyttömyyttäni ja joita sittemmin häpesin.

Toivon sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää. En tyyten torju ajatusta yhteyden ottamisesta. Saat lähettää viestin, mitä kautta viisaimmaksi näet. Entiseen ei silti ole paluuta. Vanha suola janottaa enää hyvin vienosti, jos lainkaan. Et silti ole kuka tahansa satunnainen kävijä elämäni varrella. Sinulla on paikka sydämessäni niin kauan pystyn asioita muistamaan.