Masennus/ahdistus töissä

Vähän tukea teiltä kaverit kaipaisin. Tässä kirjoitan keskustelupalstalle kesken työpäivän..

Olen tehnyt töitä nyt putkeen pari vuotta, kahdessa eri yrityksessä. Ensimmäisestä irtisanouduin, sillä koin työni liian kuormittavaksi ja päivystysvastuu söi haluani olla työssäni ja lisäksi työskentelin kaupungissa ainoana työntekijänä. Työpaikan vaihdoksen jälkeen koin tehneeni oikein, mutta nyt olen taas ahdistunut ja masentunut. Tuntuu etten saa töissä tehtyä mitään muuta kuin välttämättömän. Ihmisiä on ympärillä, mutta en ole ystävystynyt kenenkään kanssa. Kaikki kollegat ovat minua kymmeniä vuosia vanhempia. Minulla on kollega, joka on osoittautunut hallitsevaksi tyypiksi, hieman narsistisia piirteitä. Koen vajonneeni hänen määräilyvaltansa alle, vaikkei mitään esimiesasemaa hänellä olekaan. Normaalist en alistuisi, mutta nyt kun olen ollut masentunut ja ajoittain ahdistunut, olen vain ajautunut tähän.

Kotona olen kuitenkin useimmiten iloinen, jos ei lasketa työasioiden pyörittelyä. Hupsutteleva mieheni ja kannustavat harrasteurheilukaverit tekevät minut iloiseksi.
Yöllä kuitenkin jo heräilen ja ahdistusta koen työpäivinä aamusta alkaen.

Tänään on poikkeuksellisen huono päivä. Todella tuntuu, että sermi ympärilläni kaatuu niskaan enkä jaksa tehdä kuin välttämättömät.

Työni on vastuullista ja itsenäistä. Minun pitäisi kyetä oma-aloitteisesti kehittämään ja kommunikoimaan sidosryhmien kanssa, mutta en vaan nyt pysty. Ahdistaa entistä enemmän, kun tunnollisena työntekijänä saan aikaan vaan varmaan n. 40% siitä mihin pystyisin. Olen tällä hetkellä todella surkea työntekijä.

Työterveyshuoltoon minulla on kontakti ja käyn työterveyspsykologilla kerran kuussa, mutta mitään konkreettista apua siitä ei ole. Ei näihin päiviin, kun tahtoisin vaan pois töistä, kurkusta ahdistaa ja päätä särkee.

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Onko sinua auttanut mikä, työpaikan vaihto, loma, lääkitys, mikä?
Haaveilen itse töiden vähentämisestä (esim 80% työaika), mutten usko lähipiirini sellaista ymmärtävän. Tekisi myös mieli mennä pyytämään vaikka pari päivää sairaslomaa, mutta sekin tuntuu vain oman huonouden ruokkimiselta...