Onko se rakkautta, jos on hyvä olla yhdessä?

Onko rakkautta, jos täytyy kysyä, onko se rakkautta?
Meillä on hyvä olla yhdessä. Näemme usein, on paljon hellyyttä ja seksiä. Oleminen on luontevaa ja aitoa. Henkisesti on hienoa.
Mies ei vain sano rakastavansa. Ei sano rakas, tai kulta.
On hellä ja huomaavainen. Samaa mieltä, että on maailman paras paikka olla sylikkäin.
Voiko olla vain kiintynyt? Onko se jonkin sortin rakkautta?
Itse olen rakastunut ja sanon sen. Hän on silloin hiljaa.
No joskus on sanonut, että rakastaisi. Useammin, että tykkää. Ei mitenkään usein todellakaan.
Onko liikaa, että haluaisin hänen olevan rakastunut minuun?
Suunnittelemme ensi kesää ym. eli molemmat näkevät, että olemme yhdessä tulevaisuudessakin.
Olen keski-ikäinen nainen.
Näen hänen teoistaan, että hän välittää. Olenko typerä kun haluaisin kuulla sen? Haluaisin hänen olevan hullaantunut minuun niin kuin minä olen häneen.
Aikaisemmissa suhteissaan hän on ollutkin.
Haluan olla hänen kanssaan, koska se tuntuu hyvältä. Molemmista.
Mutta. Mutta.
Eikö miehen tarvitse olla rakastunut, että voi olla pitkässä suhteessa?