Lue keskustelun säännöt.
Mies ei haluais olla yhtään erossa, alkuseurustelua, läheisriippuvuutta vai mitä?
10.02.2019 |
Olen yhden miehen kanssa seurustellut nyt vajaan 3kk. Muutoin hän vaikuttaa hyvältä mieheltä, mutta ei haluais olla yhtään erossa, hyvä ettei vessaan tule kanssani samaan aikaan.
Asiasta on keskusteltu useammankin kerran, koska mies haluais olla luonani 24/7 ja tämä ei mahdollista ihan jo siitä syystä, että asun vuokralla ja tietyn ajan jälkeen, jos vierailu jatkuvaa niin se luokitellaan yhdessä asumiseks ja tiedän, että tässä pihapiirissä riittää uteliaita ihmisiä, jotka voi ilmottaa asian eteenpäin. Yhteen en siis vielä halua muuttaa virallisesti.
Asiasta keskustellessa mies on sanonut, ettei pysty olemaan musta erossa x määrää päiviä, koska tulee ikävä jne. Itse kaipaan kuitenkin ihan parisuhteessakin sitä omaa aikaa, esim. lenkillä käyn mieluummin yksin, tämä siis riittäis itselle omaksi ajaksi ja olis se välillä kiva nähdä kavereita ilman, että mies on mukana. Olen sanonut useammankin kerran, että menen nyt yksin kavereideni kanssa, mutta puoliväkisin on tullut mukaan enkä ole jakanut alkaa tapella asiasta.
Mies käy siis kyllä töissä, kuten minäkin, mutta kaiken muun ajan on kanssani. Viihdyn kyllä miehen seurassa, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että haluaisin välillä olla yksinkin ja mies voisi olla omien kaveriansa kanssa tai omalla asunnollaan. Tästä keskustelu päättyy kuitenkin aina itkuun ja ruikutukseen, ettei mies halua olla minusta erossa. Mies ei myöskään näe omassa käytöksessään mitään outoa, vaikka käytännössä seuraa kuin koira minua kaikkialle.
Voiko tällainen olla läheisriippuvuutta? Tai eipä sillä diagnoosilla nyt sinänsä väliä, mutta eihän tuollainen käytös normaalia ole, ainakaan omasta mielestäni.
Kommentit (12)
Ups, olet jo antanut periksi miehelle. Ei vaikuta hyvältä. On huomannut että manipuloimalla saa sinut taipumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistavaa, päättäisin suhteen heti jos ei puhumalla kerta ratkea.
Ei ole normaalia..on toki naisiakin, jotka haluaa liimautua kumppaniinsa 24/7 mutta jollet ole sen sortin naisia, niin onhan tuollainen tosi ahdistavaa.
Ei tietenkään ole hyvä, jos se ei tunnu susta hyvältä eikä mies välitä, miltä susta tuntuu!!! Erittäin huonot lähtökohdat millekään parisuhteelle.
Suhteeseen tauko ja heti. Et jousta ja et anna periksi piiruakaan, vaan sanot, että haluat kuukauden miettimistauon. Jos mies siihen ränkättäå, niin pidennät aikaa aina viikolla. Teet selväksi, että et halua mitään kyyläriä niskaasi huohottamaan nyt etkä tästä eteenpäinkään, joten tämä on sinun ehtosi. Tarvitset ajan tai homma on ohi
Olin nuorena miehen kanssa, joka oli samanlainen ja ei hän siitä muuksi muuttunut. Mukaan tuli hänen puoleltaan minun kontrollointi, suorastaan sairas mustasukkaisuus, määräily, syyllistäminen ja myös uhriutuminen. Olin silloin kiltti ja halusin välttää riitaa, joten muutuin juuri sellaiseksi kuin mies halusi, ulkonäköä myöten. Muiden edessä mies oli mukava ja nauravainen tyyppi, mutta kahden kesken hän oli mukava vain jos olin osannut käyttäytyä kunnolla. Onneksi tälle miehelle tuli töiden kautta niin isoja asioita hoidettavaksi, että hän hölläsi minusta ja pääsin karkuun.
Pääsetkö sinä ap siis karkuun tuon miehen kynsistä syyllistymättä? Oletko enää oma itsesi hänen seurassaan? Joudutko selittelemään ystävillesi miksi mies on tuollainen? Joudutko selittelemään itsellesi miehen tekemisiä ja sanomisia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteessa usein toinen hullaantuu toisesta enemmän kuin toisesta, olet varmaankin tosi hurmaava ja valovoimainen. Me miehethän pelätään naisille puhumistakin jo, voisin hyvin kuvitella että sinä et
asiaa ole hoksannu ajatella. oletko tunnustanut rakkautesi hänelle, haiskahtaa että vaikka olet ollut läsnä et oikeasti ole ollut. Ei sun akut vaa ole voinut olla hyvässä mallissa jos se yksin olo jäänyt liikaa liian nopeasti pois :/
Vierailija kirjoitti:
Suhteeseen tauko ja heti. Et jousta ja et anna periksi piiruakaan, vaan sanot, että haluat kuukauden miettimistauon. Jos mies siihen ränkättäå, niin pidennät aikaa aina viikolla. Teet selväksi, että et halua mitään kyyläriä niskaasi huohottamaan nyt etkä tästä eteenpäinkään, joten tämä on sinun ehtosi. Tarvitset ajan tai homma on ohi
Olin nuorena miehen kanssa, joka oli samanlainen ja ei hän siitä muuksi muuttunut. Mukaan tuli hänen puoleltaan minun kontrollointi, suorastaan sairas mustasukkaisuus, määräily, syyllistäminen ja myös uhriutuminen. Olin silloin kiltti ja halusin välttää riitaa, joten muutuin juuri sellaiseksi kuin mies halusi, ulkonäköä myöten. Muiden edessä mies oli mukava ja nauravainen tyyppi, mutta kahden kesken hän oli mukava vain jos olin osannut käyttäytyä kunnolla. Onneksi tälle miehelle tuli töiden kautta niin isoja asioita hoidettavaksi, että hän hölläsi minusta ja pääsin karkuun.
Pääsetkö sinä ap siis karkuun tuon miehen kynsistä syyllistymättä? Oletko enää oma itsesi hänen seurassaan? Joudutko selittelemään ystävillesi miksi mies on tuollainen? Joudutko selittelemään itsellesi miehen tekemisiä ja sanomisia??
Hyviä pointteja ja vähän tämän suuntaista miettinytkin tai sitten suhteen kokonaan lopettamista, jota joku toinen ehdotti. Tällaisenaan en näe suhteellamme tulevaisuutta, en halua, että joku on koko ajan ihan iholla ja nippa nappa vessaan pääsee yksin. Eipä sillä, itsekin pidän kyllä läheisyydestä (ei tarkoita pelkkää seksiä) suhteessa ja kaipaan sitä hyvinkin paljon parisuhteessa, mutta en kuitenkaan niin paljon, etten mitään voi tehdä ilman miestä.
Nyt alkaa tuntua, etten ole miehen seurassa enää täysin oma itseni, koska ahdistaa se, että hän on aina lähelläni. Samoin ystäväni ovat huomanneet, että mies liimautuu minuun kuin magneetti ja että se ei ole mulle ok.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
J.J kirjoitti:
Suhteessa usein toinen hullaantuu toisesta enemmän kuin toisesta, olet varmaankin tosi hurmaava ja valovoimainen. Me miehethän pelätään naisille puhumistakin jo, voisin hyvin kuvitella että sinä et
asiaa ole hoksannu ajatella. oletko tunnustanut rakkautesi hänelle, haiskahtaa että vaikka olet ollut läsnä et oikeasti ole ollut. Ei sun akut vaa ole voinut olla hyvässä mallissa jos se yksin olo jäänyt liikaa liian nopeasti pois :/
Siis mitä tarkoitat? Kyllä olen tunnustanut tunteeni miehelle ja ollut ihan oikeasti läsnä, mutta nyt välillä alkaa miehen läsnäolo ahdistaa, koska hän on iholla koko ajan ja vaikka itsekin pidän paljon läheisyydestä (en tarkota pelkkää seksiä) niin tämä on jo liikaa. Lisäksi on tullut tunne, että mies ei halua olla erossa, koska tällöin ei tietäis mitä milläkin sekunnilla teen.
ap
Narsistimies yrittää ottaa sut hallintaansa. Ei hyvä.
Sit kohta teet jotain väärin ja eka lyönti...
Eroon moisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pääty hyvin. Itse seurustelin aikoinaan miehen kanssa jolla oli samanlaista käytöstä, jotenkin en edes tajunnut asiaa ennen kuin ystäväni vähän hankalana pyysi, etten toisi miestä hänen synttäreilleen, kun olisi kiva kerrankin olla ihan meidän tyttöjen kesken vaan.. Tajusin etten ollut kuukausiin käynyt missään ilman miestä, koska hän änkesi aina mukaan, monesti ihan oletusarvoisesti.
Lopulta oli pakko erota, koska mies ahdisti minua niin pahasti etten voinut enää edes koskea häntä. Mitä enemmän hänen tunkeilunsa sai minut perääntymään ja sulkeutumaan, sitä epätoivoisemmin hän yritti roikkua minussa. Sellainen tukahduttaa kenet vaan, ja niin tukahtui myös tunteeni häntä kohtaan.
Kontrollointia, luultavasti eskaloituu väkivaltaiseksi mustasukkaisuudeksi.