Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tiedättekö mikä inhottaa siinä kun on aina ollut yksin, ulkopuolinen, kiusattu ja torjuttu?

Vierailija
05.02.2019 |

Kun lopulta pääsee normaaleihin sosiaalisiin kuvioihin, tapaa normaalit käytöstavat omaavia ja ystävällisiä ihmisiä, ei osaa enää tulkita niitä oikein. Niin helposti alkaa kuvitella että ystävällisuus tarkoittaa jotain syvempää kiinnostusta, kun ei ole aikaisemmin kohdannut mitään vastaavaa.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

:D

Vierailija
2/8 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän. Kun on ollut paitsiossa koko elämänsä, niin kaikki "normaali ystävällisyys" tuntuu ainoastaan puukon kääntämiseltä haavassa. Siihen lisäksi vielä ihmettelyt että "kuin se nyt noin reagoi??? :o"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

selevä

Vierailija
4/8 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai sitten epäilee, että ystävällisyydessä on jotain kieroa ja sillä peitetään jotain kamalaa.

Vierailija
5/8 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten epäilee, että ystävällisyydessä on jotain kieroa ja sillä peitetään jotain kamalaa.

tämä

Vierailija
6/8 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

UP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on vastaava ongelma. Olen kasvanut ja kehittynyt yksinäisyydessä. Asuttiin aikanaan maalla ja minulla ei ollit lapsena kavereita, joten olin jos illoin paljon yksikseen kotona. Näin eksyrovertin psyykkeelle sellainen ei tosin tee kovin hyvää, joten olen vähän "seko" eli mökkihöperö niinkuin sitä sanotaan. Eksentrinen ja omaleimainen. Olen valitettavasti silti "liian erillainen." Oltuani pitkään eristyksistä. Kun olen muiden kanssa, maailmamme en kohtaa ja olen pienemmässäkin seurassa ulkopuolinen pintaliitäjä. En koe missään seurassa kuuluvani joukkoon vaikka kaipaan palavasti läheisiä hyviä ystäviä ja paljon sosiaalista kanssakäymistä. Pelkkä pinnallinen tuttavuus ei riitä tyydyttämään.

Vierailija
8/8 |
05.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun mä vuosia sitten menin toisesta koulusta toiseen kouluun ja siellä edellisessä koulussa ei paljon juteltu tai sitten vaan moikattiin jos sitäkään niin oli tosi outoa että mulle oli jotkut ystävällisiä, jutteli ja moikkasi ja halusi mut tekemään ryhmätyötä. Oon myös käyny tosi paljon konserteissa ja festareilla ja bändit huomaa jos käy usein ja saattaa moikata ja kun moikkasi niin en välttämättä moikannu takasin vaan olin siellä reunassa takana ??????! kun ihmettelin moikkasiko mulle enkä tiennyt miten tähän suhtautuisin

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi neljä