Miksi kaikki n.30v. loukkaantuu ja suuttuu niin helposti? Ihan kuin huumorintaju olis kadonnu.

Ei noin kaksikymppisenä porukka ollut niin herkkänahkaista ja tulkinnut jokaista rivin väliä henkilökohtaisesti ja negatiivisesti!

t.kolmekymppinen, joka ei itse herkästi loukkaannu

nyt uusiosinkkuna, että noin 30v miehet on tosikoita...nuoremmat on paljon rennompia ja niiden kanssa on hauskempaa. En osaa analysoida mistä johtuu

ties kuinka pitkään, ja huomaan tosiaan tuon huumorintajuttomuuteni kasvavan nyt kun ikää karttuu... oon nyt 28. en halua että mun asioilla leikitään enää, enkä jaksa enää sättiä itseäni muille...

Mutta tunnen kyllä erään 22-vuotiaan tytön, joka suuttuu niin typeristä pikkuasioista että ei voi olla tottakaan. Aina saa olla miettimässä, mitä saa puhua ja mitä ei ettei tämä neiti vain loukkaannu. Myös katse voi suututtaa hänet, jos katsoo väärällä lailla.



Eli oisko kuitenkin ihmisen luonteesta kiinni, eikä iästä.

niin kaksimielinen ilopilleri = )

Minua ei saa suuttumaan letkautuksilla mutta epäoikeudenmukaisuus saa raivoni ylimmilleen.

mutta jokaisella se edessä on kuitenkin tuo 30v. ikä, joten sittenhän se nähdään =))

Ihan normaalia. Noin 30-vuotiaana ihminen ymmärtää monia asioita syvemmin kuin aikaisemmin. Elämä on usein näyttänyt myös ne ei niin kivat kasvonsa. 30 v. on jo joutunut huomaamaan, että ne 20-vuotiaan ruusuiset unelmat eivät olekaan ehkä toteutuneet tai jos ovat alkaa tuntua siltä, että viimeistään nyt alämässä pitäisi saada jotakin asiallista aikaan. Naurulla, bailaamalla, kepeällä huumorilla, valvomisella ja extemporejutuilla ei saa muuta aikaan kuin kulahtaneen lookin - toisin oli kymmenen vuotta sitten. 30-vuotias on monesti aika raskaassakin elämän vaiheessa. Vastuut painaa. Työssä ei ole vielä veteraani, on pieniä lapsia tai sitten niitä ei kuulu vaikka kuinka yrittäisi. Avioliitostakin pitäisi joillakin voimilla pitää huolta. Itse ei ole enää niin nuori, se jolta aina kysyttiin - no mitäs meinaat taas kekkaista - voi kun te nuoret olette sitten niin pirteitä ja energisiä.

Itse olen 31-vuotias, ja pari viimeistä vuotta on ollut 30 kriisiä lieveilmiöineen. Olen huomannut itsestäni ja muista samanikäisistä, että tähän ikään liittyy ainakin meidän sukupolvella aika huono itsetunto. Samoin huomaan, että tutut nelikymppiset ovat sitten jo päässeet tästä huonosta itsetunnosta ja osaavat jälleen arvostaa itseään.



Ehkä siis meihin kolmekymppisiin se kalikka kalahtaa jotenkin helpommin, kun oma kasvu ihmisenä on juuri sellaisessa vaiheessa että itsetunto on koietuksella.

Sitten vielä kysellään että miksi ei naurata... AP ei taida todella olla kolmekymppinen