Lue keskustelun säännöt.
Voiko ylitunnollinen ihminen pärjätä lastentarhanopettajana?
29.01.2019 |
Opiskelen alaa, mutta olen perfektionisti, joka haluaa tehdä kaiken hyvin ja kunnolla ja ahdistuu jos on epävarma. Voiko minusta silti tulla hyvä lastentarhanopettaja vai tulenko vain kulkemaan ympäriinsä ihan paniikissa?
Kommentit (8)
Riippuu varmaan paljon siitäkin millaiseen paikkaan satut päätymään. Kyllä omassa työssäni vaivaa ajoittain tietty riittämättömyys. Jos on esim paljon tuentarpeisia lapsia, ei millään ehdi tehdä niin paljon heidän hyväkseen kuin haluaisi. Ja toisaalta taas ne "tavalliset" lapset tarvitsevat yhtä paljon aikuisen huomiota ja omalle kehitykselleen sopivaa toimintaa. Kyllähän työ sinua varmasti kuormittaa ainakin alkuun, myös tietty idealismi täytyy unohtaa ja kyetä tekemään työ niillä resursseilla kuin on. Se ei tarkoita, että työ tehtäisiin huonosti vaan sitä, että vaikka haluaisi, niin parempaan ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä uutinen on se, että tuollainen ylitunnollisuus voi iän myötä helpottua. Etköhän opi ottamaan elämän ja työn enemmän löysin rantein, niin et kuormitu liikaa.
Kyllä voi, lapsista saa energiaa, olettaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi, lapsista saa energiaa, olettaisin.
No ei saa kyllä tällä alalla mitään voimia lapsista vaan ne imee sun voimat, ryhmät niin suuria ja ainainen kiire😞
lastenhoitaja. kirjoitti:
Varmaan palat helposti loppuun ellet opi hölläämään ja priorisoimaan. Tällä alalla on kyllä paljon sellaisia "kympin tyttöjä", vertaistukea varmaan löytyy. Työn resurssit ei valitettavasti kohtaa asetettuja tavoitteita ja muutenkin työn luonne on sellainen että muuttuvia tekijöitä riittää. Joustavuus on tärkeämpi tekijä kuin pedanttisuus.
On niin paljon muuttujia jotka ei edes riipu itsestä (esim. hankala vanhempi, jonka kanssa saattaa hakata päätään seinään ja kokea epäonnistumista läpi vuoden, vaikka kuinka yrität parhaasi).
Kiitos vastauksesta. Joo nyt on alkanut huolesttuttamaan että tulenko pärjäämään :( alaa sinänsä pidän mielenkiintoisena, mutta ei musta ehkä vaan ole sitten kuitenkaan tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan paljon siitäkin millaiseen paikkaan satut päätymään. Kyllä omassa työssäni vaivaa ajoittain tietty riittämättömyys. Jos on esim paljon tuentarpeisia lapsia, ei millään ehdi tehdä niin paljon heidän hyväkseen kuin haluaisi. Ja toisaalta taas ne "tavalliset" lapset tarvitsevat yhtä paljon aikuisen huomiota ja omalle kehitykselleen sopivaa toimintaa. Kyllähän työ sinua varmasti kuormittaa ainakin alkuun, myös tietty idealismi täytyy unohtaa ja kyetä tekemään työ niillä resursseilla kuin on. Se ei tarkoita, että työ tehtäisiin huonosti vaan sitä, että vaikka haluaisi, niin parempaan ei pysty.
Kiitos vastauksesta. Täytyy nyt tosissaan miettiä keskeyttääkö opinnot vai jatkaako. Alaa pidän kyllä mielenkiintoisena, mutta työn kuormittavuus herkkänä luonteena kyllä saattaa olla liikaa, valitettavasti.
Pari vuotta jaksat ja sitten uuvut. Nähty on. Valitettavasti ala on rankka ja tulee riittämättömyyden tunne. Toivottavasti koulussasi osataan asiaan valmistaa. Ettet tule liian ruusuisin kuvitelmin.
Varmaan palat helposti loppuun ellet opi hölläämään ja priorisoimaan. Tällä alalla on kyllä paljon sellaisia "kympin tyttöjä", vertaistukea varmaan löytyy. Työn resurssit ei valitettavasti kohtaa asetettuja tavoitteita ja muutenkin työn luonne on sellainen että muuttuvia tekijöitä riittää. Joustavuus on tärkeämpi tekijä kuin pedanttisuus.
On niin paljon muuttujia jotka ei edes riipu itsestä (esim. hankala vanhempi, jonka kanssa saattaa hakata päätään seinään ja kokea epäonnistumista läpi vuoden, vaikka kuinka yrität parhaasi).