Lue keskustelun säännöt.
Eskarilaisen älytön käytös
19.01.2019 |
Vaatii itselleen älyttömiä etuja, ei usko ollenkaan mitä sanotaan, kädestä pitäen pitää hoitaa moni asia nykyään. Välillä itkee ja ulisee kuin vauva. Saa aivan älyttömiä päähänpistoja, niinkuin joku suodatin puuttuisi kokonaan. Esim. tuli olohuoneeseen ja ruiskutti vettä suoraan naamaani (ennen ei todellakaan tehnyt tälläistä ja todellakin tietää että vesileikit ei kuulu sisälle). Nauroi vaan päälle. Ulkona kieltäytyy kävelemästä ja häntä saa kantaa kotiin. Kerran lähti omille teilleen.
Välillä taas on ihan ns. normaali ja "luotettava" toimissaan.
Tiedän että tämä on sellainen "kuningasvuosi" ja eskari taiteilee isona olemisen ja pienenä olemisen rajalla. Mutta vertaistuki olisi tarpeen!
Kommentit (15)
Onko tapahtunut isoja muutoksia elämässä viimeisen parin vuoden aikana? Onko molemmat vanhemmat kuvioissa? Onko hyviä kaverisuhteita?Meillä on eskarilainen myös ja luonne on haastava. Uhmaa myös, mutta ei toki noin. Yleensä sylissä olo, hiusten silittely ym. Kunnon hellyys ja huomio saa lapsen rauhoittumaan. Ehkä unohdetaan joskus että hän on vielä pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tapahtunut isoja muutoksia elämässä viimeisen parin vuoden aikana? Onko molemmat vanhemmat kuvioissa? Onko hyviä kaverisuhteita?Meillä on eskarilainen myös ja luonne on haastava. Uhmaa myös, mutta ei toki noin. Yleensä sylissä olo, hiusten silittely ym. Kunnon hellyys ja huomio saa lapsen rauhoittumaan. Ehkä unohdetaan joskus että hän on vielä pieni.
Kuule älä vielä huokaise. Se tulee toisille vasta siinä ekanluokan kynnyksellä ja toiset on ekalla mahdottomia.
Mun lapsi on nyt ekalla ja eroa siihen hirveään eskarikakaraan on kuin yöllä ja päivällä. Raivostuttavasta eskarikusipäästä kuoriutui yhteistyökykyinen ja kohtuullinen ekaluokkalainen. Muuten olisi mukavaa, mutta pelkään jo etukäteen kuopuksen (jonka tunnettu ase on suora huuto) eskariuhmaa.
Vertaistukeni taitaa siis olla, että kyllä se aika pian helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Myötätuntoaaltoja. Nyt kun muksu on 18, edelleen tuo äkyvapaa eskarivuosi on mielessä toiseksi raskaimpana. Kirkkain sija on 15. ikävuodella, järki oli lähteä päästä muiltakin.
Jooh, tosta eskarivuodesta se meillä sitten lähti... Lapsi on pian täysikäinen, ja olen iloinen, että nyt tuntuu, että alkaa helpottamaan hieman, eihän tässä olla kärvennelty kuin sen yli kymmenen vuotta.
Ja silti, ns terveestä lapsesta on kyse. Uskoo ken haluaa :)
-kohta tuuletellaan-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tapahtunut isoja muutoksia elämässä viimeisen parin vuoden aikana? Onko molemmat vanhemmat kuvioissa? Onko hyviä kaverisuhteita?Meillä on eskarilainen myös ja luonne on haastava. Uhmaa myös, mutta ei toki noin. Yleensä sylissä olo, hiusten silittely ym. Kunnon hellyys ja huomio saa lapsen rauhoittumaan. Ehkä unohdetaan joskus että hän on vielä pieni.
Kuule älä vielä huokaise. Se tulee toisille vasta siinä ekanluokan kynnyksellä ja toiset on ekalla mahdottomia.
No meillä on vanhin nelosella. Sillä oli uhmaa joskus 4-5 vuotiaana, mutta sen jälkeen on ollut ihan ok. Että ei kaikilla ole mitään oireilua eskarissa tai ekalla. Kyllä varmasti muillakin asioilla on vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti todella helpottavaa kuulla että en ole asian kanssa yksin! Sehän siinä onkin vaikeaa, kun tuntuu että tekee kaikkensa (esim. tuon huomioinnin suhteen) ja silti toinen käyttäytyy välillä kuin mikäkin pölhöpää. Tulee sellainen tunne että koko kuuden vuoden kasvatus on mennyt ihan hukkaan/ mönkään yhtäkkiä.
Mutta toisaalta poika on välillä hyvinkin rauhallinen, empaattinen, hauska ja avulias/ luotettava. Joten melkoista vuoristorataa ja nimenomaan älytöntä se meno on välillä, kun yhtään ei tiedä millä tuulella se milloinkin kävelee.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tapahtunut isoja muutoksia elämässä viimeisen parin vuoden aikana? Onko molemmat vanhemmat kuvioissa? Onko hyviä kaverisuhteita?Meillä on eskarilainen myös ja luonne on haastava. Uhmaa myös, mutta ei toki noin. Yleensä sylissä olo, hiusten silittely ym. Kunnon hellyys ja huomio saa lapsen rauhoittumaan. Ehkä unohdetaan joskus että hän on vielä pieni.
Kuule älä vielä huokaise. Se tulee toisille vasta siinä ekanluokan kynnyksellä ja toiset on ekalla mahdottomia.
No meillä on vanhin nelosella. Sillä oli uhmaa joskus 4-5 vuotiaana, mutta sen jälkeen on ollut ihan ok. Että ei kaikilla ole mitään oireilua eskarissa tai ekalla. Kyllä varmasti muillakin asioilla on vaikutusta.
Ei kaikilla ole samaa eikä kamppailla samojen asioiden kanssa.
Silti. Ehtii ne uhmat ja teini-iät teillekkin vielä laskeutua kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan kuuluu asiaan. Lapsi alkaa uhmaamaan ja kokeilemaan rajojaan pikkuisen rajummin. Se on osa itsenäistymistä ja itsenäiseksi yksilöksi kehittymistä, uhma ja kapina kuuluu prosessiin. Aikuisen thtävä on vaan pysyä rauhallisena ja luotettavana, säilytä asettamasi rajat ja kuri johdonmukaisesti ja anna lapsen olla oma itsensä, liikaa ei pidä suitsia tai saa vain aikaiseksi miellyttämishaluisen vässykän. Luotat vaan itseesi ja vaistoihisi ja katsot ettei homma mene yli.
Siinä on vielä murrosikä , tappelut mennäkö lukioon vai amikseen jne. Helepottaa 15 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko liittyä enemmänkin siihen millaista eskarissa on. Onko siellä levotonta, millaisia muut ryhmäläiset on? Liittyykö niinkään ikään? Ekana selvittäisin, että onko jotain ikävää häiriötekijää päivittäisessä elämässään eskarissa.
Omat lapseni ovat olleet tosi seesteisiä eskarissa ja koko akakoulun myös - paitsi sellaisina aikoina, kun luokalle on ilmaantunut joku uusi häirikkö, koulussa on ollut epäpätevä sijainen pidempään jne..
Tuon ikäiset kuvittelevat olevansa omnipotentteja, kotka osaavat kaiken ja tietävät kaiken eivätkä alistu minkäänlaisiin ohjeisiin. Se on sitä napanuoran katkaisua. Rajoja pitää testata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olet muksusi kasvattanut. Katso peiliin ja mieti uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että vanhemmat eronneet ym. Lapsi oireilee sen vuoksi.
Myötätuntoaaltoja. Nyt kun muksu on 18, edelleen tuo äkyvapaa eskarivuosi on mielessä toiseksi raskaimpana. Kirkkain sija on 15. ikävuodella, järki oli lähteä päästä muiltakin.