Kun olin lukion tokalla

lähetin jonkin nuorten lehden kautta kirjeenvaihtoilmoituksen. Toivoin etupäässä usa:sta, Ranskasta tms. Ja ennenkaikkea tyrtöjä (olen itsekin) No anyway sainkin kirjeen silloisesta DDRstä ja Ranskasta. Eipä mitään. Kirjoiteltiin kirjeitä puolin ja toisin ahkerasti. Se oli kivaa.

Sitten tuli kolmaskin kirje. Irakista. Mukana oli pojan valokuva. Kaikkein eniten mua oudoksutti se tyyli, jolla tyyppi kirjoitti kirjeessä: I love you, I love you, I love you luki joka puolella kirjettä. Mietin itsekseni, että: onpa epätoivoinen kaveri, eihän se oo edes nähny mun kuvaa, saatikka en oo lähettäny edes kirjettä. Enkä kyllä lähettänyt ainuttakaan.
Sen pituinen se,