Anna arvio meidän suhteen kestävyydestä

Ennustajat ovat huuhaata.

Ehkä vähän tylsän kuuloista

Onhan tuossa vastakkaisuuksia, mutta ehkä sitten myös toisiaan täydentäviä ominaisuuksia. Kompromisseja varmasti vaatii, mutta tietenkin voi kestää.

50-60

Siinä ja siinä..

Vierailija kirjoitti:

Nainen

Ulospäinsuuntautunut

Sosiaalinen

Uusista asioista innostuva

Kaipaa vaihtelua

Toisaalta viihtyy vain kotosalla

Haaveileva

Ei hyvin rahojaan hallitseva

Monta ammattia ja

Opiskelee jatkuvasti jotain uutta

Vaihtelevia harrastuksia

Mies

Introvertti

Harrastanut ja tehnyt samaa työtä 20 v

Tarkka rahasta

Ei juuri ystäviä

Päättäväinen

Rehellinen

Ei opiskele

Kehittää muilla tavoilla, esim opettelee tekemään uusia vegaanisia / kasvisruokia

Kuulostaa meidän parisuhteelta. 13vuoden aikana mies on oppinut avautumaan ja elämään ja mä taas ehkä olemaan enemmän jalat maassa. Meillä on hyvä suhde. tasapainotetaan toisiamme. Mut toisen erilaisuudelle täytyy antaa tilaa. Mies edelleen rakastaa juurikin mun persoonaa, elävyyttäni, lapsenmielisyyttä, luovuutta, innokkuutta.

ja mä rakastan miehessä sitä turvaa ja järkeä mitä löytyy. Innokkuutta niihin omiin mielenkiinnonkohteisiin. jos löytää jonkun jutun mist tykkää niin hänest kuoriutuu pieni poika joka on innoissaan ja opettelee kaikkea uutta. ihan parasta.

eli ennustan hyvää, rakasta, lämmintä, pitkää parisuhdetta.

Jos ette ihan ääripäät kuitenkaan ole eli nainen todella viihtyy välillä kotonakin, eikä aina tarvitse olla vaihtelua ja mies suostuu sieltä myös välillä lähtemään ja kumpikin tulee vastaan, ymmärtää ja hyväksyy toisen erilaisen temperamentin, niin no problem.

Aika erilaiset odotukset teillä varmaan on sen suhteen, minkälaista elämäntyyliä noudatetaan, mitä yhdessä tehdään jne. Se voi aiheuttaa ristiriitoja. Mutta hei, tutkitusti samankaltainen arvomaailma ja keskinäiset tunteet ovat suhteen kestävyyden kannalta olennaisempia

No just ton tyylinen pariskunta erosi ja en yhtään ihmettele. Nainen haihattelija, koko ajan menossa eikä kestä yksinoloa yhtään, mies introvertti eikä mihinkään haluaisi lähteä. Ei tule kestämään ellette anna tilaa toisillenne ja elää omannäköistä elämää. Ja vielä siedäkin sitä aidosti, että toinen on ihan erilainen. Siitä kai se kaikki lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen

Oooohhhh

Ulospäinsuuntautunut

Sosiaalinen

Uusista asioista innostuva

Kaipaa vaihtelua

Toisaalta viihtyy vain kotosalla

Haaveileva

Ei hyvin rahojaan hallitseva

Monta ammattia ja

Opiskelee jatkuvasti jotain uutta

Vaihtelevia harrastuksia

Mies

Introvertti

Harrastanut ja tehnyt samaa työtä 20 v

Tarkka rahasta

Ei juuri ystäviä

Päättäväinen

Rehellinen

Ei opiskele

Kehittää muilla tavoilla, esim opettelee tekemään uusia vegaanisia / kasvisruokia

Kuulostaa meidän parisuhteelta. 13vuoden aikana mies on oppinut avautumaan ja elämään ja mä taas ehkä olemaan enemmän jalat maassa. Meillä on hyvä suhde. tasapainotetaan toisiamme. Mut toisen erilaisuudelle täytyy antaa tilaa. Mies edelleen rakastaa juurikin mun persoonaa, elävyyttäni, lapsenmielisyyttä, luovuutta, innokkuutta.

ja mä rakastan miehessä sitä turvaa ja järkeä mitä löytyy. Innokkuutta niihin omiin mielenkiinnonkohteisiin. jos löytää jonkun jutun mist tykkää niin hänest kuoriutuu pieni poika joka on innoissaan ja opettelee kaikkea uutta. ihan parasta.

eli ennustan hyvää, rakasta, lämmintä, pitkää parisuhdetta.[/

Oooooooh

Itsekin introverttina, ei-niin-sosiaalisena naisena olen välillä seurannut tuontapaisen pariskunnan yhteiseloa tai kuullut siitä ja tunnen sympatiaa miestä kohtaan (joka on siis se introvertimpi osapuoli) ja ärtymystä tätä naista kohtaan. Pidempi suhde jo, mutta vaikuttaa ettei naikkonen ole hyväksynyt toisen erilaisuutta eikä ymmärrä sitä, vaan saa tämän tuntemaan itsensä vääränlaiseksi, oudoksi, vaikeaksi... Että jos toivot/kuvittelet muuttavasi sen miehen menevämmäksi etkä oikeasti hyväksy, niin älä lähde koko juttuun.

Kuulostaa vähän meiltä. Taisteluja on ollut, eli erilaisuutta. Mutta yhdessä on oltu 17 vuotta.

..meillä ennemminkin se mies joka on yrittänyt muuttaa minua, naista.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin introverttina, ei-niin-sosiaalisena naisena olen välillä seurannut tuontapaisen pariskunnan yhteiseloa tai kuullut siitä ja tunnen sympatiaa miestä kohtaan (joka on siis se introvertimpi osapuoli) ja ärtymystä tätä naista kohtaan. Pidempi suhde jo, mutta vaikuttaa ettei naikkonen ole hyväksynyt toisen erilaisuutta eikä ymmärrä sitä, vaan saa tämän tuntemaan itsensä vääränlaiseksi, oudoksi, vaikeaksi... Että jos toivot/kuvittelet muuttavasi sen miehen menevämmäksi etkä oikeasti hyväksy, niin älä lähde koko juttuun.

Tää on muuten hankalaa. et osaa ymmärtää ettei sitä toista kiinnosta kyläilyt yms. lähtee mukaan mut on useimmiten aika vaisu. eikä sitä saa alkaa painostamaan erilaiseks. eikä hänkään käske minua olemaan hiljaa tms. kun hyväksyy toisen erilaisuuden. toisaalta onhan se välillä ihan sairaan raivostuttavaa kun toiselle monet sosiaaliset ihan normaalit tilanteet on jotenkin monimutkaisia, pitkäsyisiä ja vaikeita. tästä hyvänä esimerkkinä tavaran lainaaminen. jos mä tartten auton akkulaturin ja mulla ei sitä ole niin voin hyvin mennä naapuriin lainaamaan. mut mies rakentaa vaikka pattereista, pölkypyörästä ja käynnistyskaapeleista ydinvoimalan ennemmin kuin kysyy lainaan :D

Miksi miehen pitäisi opiskella lisää, jos hänellä on jo vakityö?

Ihme vaatimus. :D

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän meiltä. Taisteluja on ollut, eli erilaisuutta. Mutta yhdessä on oltu 17 vuotta.

..meillä ennemminkin se mies joka on yrittänyt muuttaa minua, naista.

Samoin kuulostaa vähän meidän parisuhteelta ja jo 15 vuotta avoliitossa.