Mielipiteeni

...noin farmaseuttina on seuraava:

Asiakaspalvelutyötä on hyvin saatavilla ja myös yliopistokaupunkien ulkopuolella, jos mieli vetää maalle asumaan. Muita tehtäviä on hankalampi saada, koska alalla on myös paljon niitä opiskelijoita, jotka eivät halua asiakaspalvelutyöhön tai jotka haluavat vaihtelevampia tehtäviä.

Asiakkaat ovat valtaosin kiitollisia saamastaan avusta ja arvostavat ammattitaitoasi, mutta porukkaan mahtuu myös ihan riittävästi niitä, joiden mielestä olemme vaan pummaamassa asiakkaiden ja yhteiskunnan rahoja ylihinnoitelluilla palveluillamme ja tuotteillamme.

Työ apteekissa on silleen kivaa, että asiakkaat vaihtuu ja tapaa monenlaisia ihmisiä. Asiakaspalvelu toisaalta vaatii työntekijältä pitkää pinnaa ja sietokykyä huonollekin käytökselle.

Apteekkityössä (en ole päässyt alalla muihin hommiin) kelan sääntöjen opettelu ja noudattaminen vievät suht paljon aikaa, esim. lääkeneuvonta vie useasti vähemmän aikaa, vaikka on työn mielenkiintoisin osuus.

Opiskelu on sikäli hyvä, että harva kolmevuotinen tutkinto antaa koulutuksen ammattiin. Lisäksi se, että tutkinto johtaa laillistettuun ammattinimikkeeseen varmistaa hyvin sen, että epäpäteviä ei voi palkata farmaseutin hommaan vaan avautuvat työpaikat ovat vain farmaseuteille/proviisoreille.

Työ itsessään on tosiaan aika monotoonista, eikä sovellu mielestäni esim. kunnianhimoisille nuorille aikuisille. Työn etu on kuitenkin se, että työt jäävät työpaikalle, eikä niitä tarvitse kotiin viedä. Palkkaus on aina suhteellinen käsite: varmasti monessa työssä joutuu ekemään enemmän palkkansa eteen, mutta taas jos ajattelee, että pohjana on lukio+3-vuotinen tutkinto, niin silloin palkka ei ole mikään hyvä, niinkuin nyt yleensä naisvaltaisilla aloilla ei muuallakaan ole. Monessa duunariammatissakin tienaa paremmin, varsinkin kun huomioi koulutukseen meneväna ajan.