Lue keskustelun säännöt.
Olen vääränlainen ja elän väärin
03.01.2019 |
Olen tylsä tuppisuu möllöttäjä jolla ei ole mitään sanottavaa kenellekään ja joka mieluiten vain välttelee muita. Vietän kaiken aikani yksin, yleensä kotona pysytellen, käyn ulkona vain lenkillä (senkin teen talvella pimeän aikaan) ja kaupassa, joskus kahvilla jossain. Töissäkään en nykyään halua puhua muiden kanssa vaan tehdä vain omat hommani rauhassa ja palata mahdollisimman pian kotiin.
Näin, lueskelin tuossa psykiatrisia diagnooseja ja mulla on olemisen ja elämisen tavastani päätellen siis persoonallisuushäiriö jos ei useampiakin.
Kommentit (10)
Jos nautit elämästäsi, mitä haittaa siitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen ihminen saadaan kyllä persoonallisuushäiriöiseksi jos niin halutaan. Niiltähän loppuvat muuten työt.
Vierailija kirjoitti:
Ai, minä olen aina ollut samanlainen enkä ole ajatellut sen olevan mitään vääränlaista elämistä saati sairaus. Ihmisiä on erilaisia, kaikki meistä ei ole järin sosiaalisia luonteita ja se on ihan ok. Suomessa meitä on varmaan ihan tosi paljon jotka ei juuri käydä kuin töissä, ruokakaupassa ja kotona ja vietämme ajan itseksemme tai perheen kanssa kotona vaan.
Jostain syystä usein annetaan ymmärtää että se ei ole ok. Pelottaako se laumaihmisiä että tuo ei ole jonkin sosiaalisen kontrollin piirissä, ei tiedä mitä se ajattelee, vai mikä siinä on että yksin viihtyviä pitää usein parjata?
Enkä mä kyllä nauti tästä elämästäni mutta en pahemmin osaa muutostakaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa ole mitään vikaa etkä ole vääränlainen etkä elä väärin. Jos esim. vahingoittaisit muita ja sinulla olisi rikollinen elämäntyyli, tekisit väärin.
Minusta ei voi olla sitä paitsi kovin tylsäkään, jos tulee pohtineeksi tällaisia asioita.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minä oon samantyyppinen!!
Teen etätöitä kotonta koska nautin kun saa olla rauhassa.
Mulla oli masennus mutta paranin siitä. Käyn vielä kontrollikäynneillä lääkärissä ja kun kerron elämästäni että tapaan pari kertaa viikossa kavereita maximissaan.
Niin sepä ei kuulemma ole normaalia. Pitäisi olla joka päivä ihmiskontaktissa, monta tuntia.
Eikä sekään riittänyt kun sanoin että kahvitellaan ja jauhetaan paskaa monta tuntia.
Pitäisi kuulemma tehdä jotain muuta.
Silleen öööööööööö. Asun miehen kanssa maalla. Nautin ja tykkään elämästäni. Miksi sitä pitäisi muuttaa??
Naureskeltiin kaverin kanssa että ens kerralla sanon että hypätään laskuvarjohyppyjä joka päivä kun tapaan häntä, jos se riittäisi lääkärille.
En ymmärrä miksi Superihmiseksi pitäisi muuttua masennuksen jälkeen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, minä olen aina ollut samanlainen enkä ole ajatellut sen olevan mitään vääränlaista elämistä saati sairaus. Ihmisiä on erilaisia, kaikki meistä ei ole järin sosiaalisia luonteita ja se on ihan ok. Suomessa meitä on varmaan ihan tosi paljon jotka ei juuri käydä kuin töissä, ruokakaupassa ja kotona ja vietämme ajan itseksemme tai perheen kanssa kotona vaan.
Jostain syystä usein annetaan ymmärtää että se ei ole ok. Pelottaako se laumaihmisiä että tuo ei ole jonkin sosiaalisen kontrollin piirissä, ei tiedä mitä se ajattelee, vai mikä siinä on että yksin viihtyviä pitää usein parjata?
Enkä mä kyllä nauti tästä elämästäni mutta en pahemmin osaa muutostakaan tehdä.
Ehkä se sosiaalinen lokerointi on joillekin tärkeää. Niiden pitää tietää missä ne on ja missä muut on. Äärimmäistä epävarmuutta siis.
Juuri lomalla näin yhden joka tiesi mut koulusta. Vuosikymmenten takaa. Oli lähes vihainen kun "sinua ei näe facebookista" ?? Ja epäili että minulla on joku salainen elämä, uus sukunimi tms. No ei ole. Ei vaan voisi vähempää kiinnostaa, mitä mieltä muut on olemisestani tai olemattomuudestani.
Olen vapaa kun en someta.
Onnellinen se jolle riittää olla aivan tavallinen.
Lääkärille jos menee kaikki saa jonkun diagnoosin. Vaikka olisivat onnellisia.
Ai, minä olen aina ollut samanlainen enkä ole ajatellut sen olevan mitään vääränlaista elämistä saati sairaus. Ihmisiä on erilaisia, kaikki meistä ei ole järin sosiaalisia luonteita ja se on ihan ok. Suomessa meitä on varmaan ihan tosi paljon jotka ei juuri käydä kuin töissä, ruokakaupassa ja kotona ja vietämme ajan itseksemme tai perheen kanssa kotona vaan.