Tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne

Semmoinen tylsyys minkä koittaessa avataan televisio tai netti, tai kirja tai kuunnellaan musaa?

Tuttua on, valitettavasti. Nukkuminen toimii siihen. 

Itsellä pahenee tämä väsyneenä. 

Se myös pahenee, jos ei tee mitään. Jos alkaa vain tehdä jotain, niin helpottaa. nimim. työtön

Ei se oikein ole tylsyyttä. Se tuntuu erilaiselle. Ei edes väsytä yhtään. Ei vain kiinnosta mikään. Ei edes ne asiat, joista yleensä tykkään kovasti. Jos sitä ei ole koskaan tuntenut niin ei varmaan voi mitenkään kuvitella sitä tunnetta. Ja minulla on siis kaikki oikein hyvin muuten elämässä. Onko tämä masennusta? Miten se voi vain aamulla herätessä alkaa tuntuu ihan yhtäkkiä?

Vierailija kirjoitti:

Ei se oikein ole tylsyyttä. Se tuntuu erilaiselle. Ei edes väsytä yhtään. Ei vain kiinnosta mikään. Ei edes ne asiat, joista yleensä tykkään kovasti. Jos sitä ei ole koskaan tuntenut niin ei varmaan voi mitenkään kuvitella sitä tunnetta. Ja minulla on siis kaikki oikein hyvin muuten elämässä. Onko tämä masennusta? Miten se voi vain aamulla herätessä alkaa tuntuu ihan yhtäkkiä?

Oletko selvittänyt itsellesi päämääräsi elämässä? Elämänfilosofiasi?

Kiltinmiehen arkea. 

Autistic overload?

Vierailija kirjoitti:

Autistic overload?

Tai pikemminkin shutdown, tekee vain mieli paeta johonkin paikkaan ja matkalla on parasta ettei kukaan tuttu tule vastaan jolle joutuisi sosialisoida. Tilanne on vähän kuin juoksisi juoksuhaudassa jossain maailmansodassa.

Tavallisesti olen tyytyväinen ja onnellinen. En tiedä, mitä muuttaisin elämässäni, koska olen siihen tavallisesti tyytyväinen. Sitten vain herään joku aamu ja mikään ei tuota iloa tai edes pientä tyytyväisyyden tunnetta. Jos voisin niin nukkuisin koko ajan, että ei tarvitsisi tuntea tällaista, mutta eipä nukuta. Se tosiaan hivenen auttaa, kun pakottaa itsensä väkisin tekemään jotain (kuten joku sanoi), mutta edelleen kaikki tuntuu ihan merkityksettömälle.

Ei ole sellaista paikkaa minne haluaisi mennä. Ei halua mennä minnekään, mutta ei ole hyvä olla siinä missä on.

Vierailija kirjoitti:

Ei se oikein ole tylsyyttä. Se tuntuu erilaiselle. Ei edes väsytä yhtään. Ei vain kiinnosta mikään. Ei edes ne asiat, joista yleensä tykkään kovasti. Jos sitä ei ole koskaan tuntenut niin ei varmaan voi mitenkään kuvitella sitä tunnetta. Ja minulla on siis kaikki oikein hyvin muuten elämässä. Onko tämä masennusta? Miten se voi vain aamulla herätessä alkaa tuntuu ihan yhtäkkiä?

Voi olla masennusta tai voi olla että elämässäsi ei ole mitään mistä saisit iloa tai innostuisit. Tuttu tunne. Sitä voi yrittää auttaa niin, että löytää jotain sellaista tekemistä tai harrastuksen josta saa edes jotain mielihyvää elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Ei se oikein ole tylsyyttä. Se tuntuu erilaiselle. Ei edes väsytä yhtään. Ei vain kiinnosta mikään. Ei edes ne asiat, joista yleensä tykkään kovasti. Jos sitä ei ole koskaan tuntenut niin ei varmaan voi mitenkään kuvitella sitä tunnetta. Ja minulla on siis kaikki oikein hyvin muuten elämässä. Onko tämä masennusta? Miten se voi vain aamulla herätessä alkaa tuntuu ihan yhtäkkiä?

Ainakin ahdistuneilla ja masentuneilla ihmisillä erilaiset kehon kortisolipitoisuus on usein korkeimmillaan juuri aamuisin, minkä vuoksi tuo kuvailemasi tunne voi stressihormonin ansiosta ikään kuin kaapata mukaansa heti herätessä. Siihen voi kuitenkin onneksi myös vaikuttaa paljon ottamalla selvää keinoista jotka alentavat kortisonin eritystä. Esimerkiksi erilaiset hengitysharjoitukset, meditaatio, liikunta, ahdistusta lievittävä ruokavalio ja tunteiden terve purkaminen voivat auttaa lääkkeitä paremmin ja luonnonmukaisemmin. Jos tyhjä olo vaivaa erityisesti aamuisin, voisi olla hyvä idea laatia itselleen jokin sekä kehon että mielen rauhoittumista tukeva aamurutiini. Myös sillä on väliä, missä mielentilassa käyt nukkumaan. Se vaikuttaa siihen mistä mielentilasta seuraava päivä alkaa/jatkuu.

Minulla on harrastuksia, joista normaalisti kovasti pidän. Sitten tämä olo vain jyrää päälle ja kaikki (ihan kaikki) tuntuu järjettömälle. Se on oikeasti käsittämätöntä.

Tuo on yksi syy siihen miksi avantouinti on niin suosittua. Kylmä antaa keholle tarpeellisen boostin ja laittaa kerrasta liikkeelle energiat.  Hyvänolontunne palaa emotionaaliseen järjestelmään .

Mulla toi iski just nyt joulun jälkeen. Koko kuukausi on ollut joulun odotusta ja valmistelua, kokkausta, koristelua, kaikkea hauskaa. Itse jouluna sukulaisten näkemistä ja iloista tunnelmaa. Mutta nyt: ei ole mitään mitä odottaa. Oon yksin kotona, lapset isällään viikon. Kaverit ties missä, vielä matkoillaan tai sukulaisillaan. Yksinäinen ja kurja olo.  Avattujen joululahjojen käärepaperit pyörii vielä nurkassa muistuttamassa siitä että hauskuus ja sen odotus on ohi. Harmaa arki ja kiire vaan edessä. Väsyttää vaan ja tää päivä onkin mennyt enimmäkseen sängyssä loikoillen, oon yrittänyt lukea kirjaa mutta ei kiinnosta...

Mullakin on sellasia päiviä, ei onneks usein, mutta ehkä 1-2 päivänä kuussa. Muina päivinä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Luulen, että se saattaa olla hormonaalista, tulee tietyssä vaiheessa kiertoa.

Samaa tääl. Koen olevani merkiryksetön. Aivan sama onko työkkäripummi vai saako sen 5000e palkkaa. Elämä on joka päivä sitä samaa. Ei vaa jaksa enää ja pahinta on ettei edes rahalla saa mitään tyydyttävää.

Vois Brasiliaan muuttaa missä ihmiset ovat viel eloisia ja läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla toi iski just nyt joulun jälkeen. Koko kuukausi on ollut joulun odotusta ja valmistelua, kokkausta, koristelua, kaikkea hauskaa. Itse jouluna sukulaisten näkemistä ja iloista tunnelmaa. Mutta nyt: ei ole mitään mitä odottaa. Oon yksin kotona, lapset isällään viikon. Kaverit ties missä, vielä matkoillaan tai sukulaisillaan. Yksinäinen ja kurja olo.  Avattujen joululahjojen käärepaperit pyörii vielä nurkassa muistuttamassa siitä että hauskuus ja sen odotus on ohi. Harmaa arki ja kiire vaan edessä. Väsyttää vaan ja tää päivä onkin mennyt enimmäkseen sängyssä loikoillen, oon yrittänyt lukea kirjaa mutta ei kiinnosta...

Toi on uskomaton juttu. Eli aina kun on huolia niin en pysty lukemaan kirjaa enkä katsomaan leffaa.

Minäkin olen huomannut, että tämä outo kauhea olo iskee monesti, kun on ensin tapahtunut paljon hyviä asioita. Muistan tätä tapahtuneen jo kauan kauan sitten. Olen välillä vähän pelännyt, että jostain kumman syystä hyvät asiat ruokkivat minulla tätä tyhjyyttä. Ihan hullua. Ja surullista. Miksi ihmisen pitää tuntea tällaista, kun kaikki on niin hyvin kuitenkin.

Mullakin on kesken pari kiinnostavaa kirjaa ja oli tarkoitus lukea niitä tänään, kun oli sitä varten aikaa. Ei vain yhtään kiinnosta. Ihan mietin, miten olen ikinä voinut mitään noin tyhmää lukea. Eilen se oli vielä tosi hyvä kirja mielestäni. Ihan kuin olisin joku eri ihminen tänään. Ja edelleen siis en ole väsynyt ollenkaan. Kunpa olisinkin niin voisin alkaa nukkumaan. Yleensä en millään malta alkaa nukkumaan, kun on niin paljon kivaa tekemistä. Tästä voi ehkä ymmärtää, että olotila on tosi poikkeava.

Ja siis minulla ei ole mitään huolia vaan olen lomalla ja kaikki on siis äärimmäisen hyvin. Päässä vain olo, että on aivan sama onko elävä vai kuollut.