Kellään muulla sellainen olo että ei halua lapsia koska ei halua siirtää geenejään eteenpäin?

Adoptoi.

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi.

Tämä meillä onkin harkinnassa. -Ap

Mielestäni maailma ei ole vielä siinä pisteessä, että tuontasoinen eugeniikka olisi tarpeen. Jos haluatte lapsen, hankkikaa sellainen. Kyllä sinulla ja miehelläsi varmasti on myös hyviä ominaisuuksia joita voi siirtää lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni maailma ei ole vielä siinä pisteessä, että tuontasoinen eugeniikka olisi tarpeen. Jos haluatte lapsen, hankkikaa sellainen. Kyllä sinulla ja miehelläsi varmasti on myös hyviä ominaisuuksia joita voi siirtää lapselle.

Kyse ei ole vain eugeniikasta, vaan olen myös huolissani onko lapsen hyvä elää meidän geeneillämme. Jos esim. se Asperger sattuisi periytymään (ja todennäköisestihän se periytyy, jos molemmilla vanhemmilla on se) niin aika ikäväähän lapselle tulisi lapsuus ja teini-ikä olemaan, ainakin jos minun ja mieheni kokemukset ovat mikään indikaattori. Olen myös lyhyt. -Ap

Jaahas--- olet lyhyt. 

Siinä tapauksessa ei todellakaan lähdetä lisääntymään. 

Perustuslaissa tätä ei tarkkaan ole määritelty, mutta kyllä moraalinen vastuu on tästä. 

Mies vähintään 180 cm ja nainen 165 cm. Tästä lähtisin. 

Minulla suurin syy lasten hankkimattomuuten on se, etten halua lapsia. Mutta jos leikitään ajatuksella, että haluaisin äidiksi, en haluaisi kuitenkaan siirtää geenejäni eteenpäin. Minullakin on Asperger, ja varsinkin lapsuudessa ja teini-iässä se oli suoraan sanottuna yhtä h*lvettiä. Lapset osaavat ovat pelottavan julmia, vaikka olenkin aina ollut varsin kiltti ja harmiton.

Familiaalinen hyperkolesterolemia löytyy myös.

Olen hyvin keskinkertainen geeneiltäni, keskeyttänyt yliopisto-opintoni, ei mainittavaa työuraa. Kuinka ollakaan, molemmat lapseni ovat akateemisia ja edenneet urallaan kansainvälisiin tehtäviin. Älkää menettäkö toivoa, puolisonkin geenit vaikuttavat...

Asperger on hyödyllinen ominaisuus, eihän sitä muuten olisi geenipoolissa. Einsteinkin oli asperger.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin keskinkertainen geeneiltäni, keskeyttänyt yliopisto-opintoni, ei mainittavaa työuraa. Kuinka ollakaan, molemmat lapseni ovat akateemisia ja edenneet urallaan kansainvälisiin tehtäviin. Älkää menettäkö toivoa, puolisonkin geenit vaikuttavat...

Tämä puoli meillä on kyllä kunnossa, molemmilta löytyy yliopistotutkinto. Pelkään vain että lapsesta tulee sosiaalisesti täysin pärjäämätön otus. -Ap

Minulla on se että olin tosi arka ja ujo lapsi ja näiden ominaisuuksien takia koulukiusattu. Siskoni oli myös arka, mutta on jo lisääntynyt ja hänen lapsensa ovat myös ujoja, mutta reippaampia kuin mitä me olimme lapsena, mutta silti näitä siskoni lapsia on pitänyt kuljettaa toimintaterapiassa ja missä kaikkialla, kun eivät ole riittävän sosiaalisia ja menevät isossa porukassa lukkoon (eskarissa on jo opettajien/ohjaajien toimesta suositeltu ko. palveluihin). Jotenkin tuntuu että nykyään ujo lapsi on tosi viallinen, jota yritetään korjata. Mun lapsilla olisi sama ruljanssi varmasti edessä. Ei tämä nyt mikään sairaus ole, mutta en haluaisi siirtää arkuutta eteenpäin.

Hep! Minä en halua, että lapsestani tulisi samanlainen kuin itse olen, eli ujo, herkkä, hiljainen pohdiskelija. Ihan kidutustahan tämä elämä on, ja olen noin 10-vuotiaasta asti miettinyt miten kehtaisin lähteä täältä. Muistan myös lapsena kyselleeni äidiltä, miksi ihmeessä minut oiti tehdä tänne maailmaan. En kestäisi, jos oma lapsi kyselisi samalla tavalla. Mies ei halua lasta, joten senkin puolesta asia on selvä. Jos minulla olisi mies, joka ehdottomasti haluaisi lapsia, ja suhde olisi kaikin puolin kunnossa, niin voisin harkita. On minulla kuitenkin välillä ollut vauvakuume. Mut ehkä parempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Asperger on hyödyllinen ominaisuus, eihän sitä muuten olisi geenipoolissa. Einsteinkin oli asperger.

On tässä kyllä puolensa, mutta toivottavasti et nyt tarkoittanut tätä elokuvien ja TV-sarjojen luomaa harhakuvaa, että kaikki aspergerit olisivat huippuälykkäitä tiedemiehiä. Lisäksi jotkin asseille tyypilliset hyvät ominaisuudet (esim. omistautuneisuus) voivat altistaa hyväksikäytölle. Minä halusin lapsena niin kipeästi saada hyväksyntää neurotyypillisiltä, että siedin käytännössä kuinka p*skamaista käytöstä tahansa.

En nyt väitä, että assina eläminen olisi yhtä synkistelyä koko ajan :D Kommentistasi tuli vain mieleen oma äitini, joka vähättelee kohtaamiani vaikeuksia. Kun esimerkiksi kerron hänelle, miten vieraiden ihmisten tulkitseminen on vaikeaa, hän vain toteaa, miten "se ei haittaa", koska olen "niin kiva tyyppi". Jos siis aiheutan väärinkäsityksiä edes itse tajuamatta tai teen jotain sosiaalisesta kiusallista, se on ok. Olenhan niin kiva tyyppi.

Tästä aiheesta saisin vaikka romaanin poikineen :D

Ja niin muuten, tusta edellisestä viestistä puuttui se olennainen: olen sama henkilö kuin viestissä 6. :)

Jos katsoo maapallon nykytilaa, niin millähän perusteella se on eduksi jos lapsesta tulee älykäs ja kunnianhimoinen tuotantoa lisäävä menestyjä joka lentelee saastuttavalla lentsikalla ympäri maailmaa sosiaalisissa tilaisuuksissa?

Kun puhutaan huonoista geeneistä, puhutaan naisten kilpailusta toisia naisia vastaan. Kellä on pisin ja rikkain mies, kellä on pisimmät ja menestyvimmät lapset, jne.

Olisi ehkä aika luopua ajattelumallista joka sopi paremmin kivikaudelle jolloin piti olla iso ja vahva että selvisi.

Tehkää lapsia vain jos haluatte. Voisin itse kuvitella luopuvani lisääntymisestä jos olisi joku todella paljon kärsimystä aiheuttava periytyvä sairaus.

ps. ja sillä helvetin pituudella nyt ei ole mitään väliä enää. Ei eletä viidakossa.

Kaikkia geneettisiä riesoja ei voi aavistaakaan etukäteen. Meillä selvisi kovin myöhään, että on vanhemmiten taipumusta esim. diabetekseen. Lähisuvussa ilmeni myös varhainen dementiasairaus joka on perinnöllinen.

Mielestäni asperger on monella tapaa hyvä ominaisuus, ja lapsuus sekä nuoruus voivat olla tosi onnellisia, kun piirre on tiedossa ja vanhemmat osaavat tukea.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas--- olet lyhyt. 

Siinä tapauksessa ei todellakaan lähdetä lisääntymään. 

Perustuslaissa tätä ei tarkkaan ole määritelty, mutta kyllä moraalinen vastuu on tästä. 

Mies vähintään 180 cm ja nainen 165 cm. Tästä lähtisin. 

Miksi?

Keskipituudet on miehet 179cm ja naiset 166cm.

Laitetaan 185cm/172cm nyt ainakin minimipituuksiksi että saadaan keskipituus kasvuun.

En halua siirtää geenejäni. Perheessäni on paljon neurologista poikkeamakirjoa: autismia, adhd:ta, dysfasiaa. Itselläni on add ja aistiyliherkkyyttä. Kaikenlaisia muitakin kehnoja geenejä on. Isän suvun puolelta tanakka ruumminrakenne ja taipumus lihomiseen sekä addiktioherkkyys, ns. alkoholistigeeni.

Lapsesta tulisi luultavasti niin hakalakin, etten jaksaisi hänen kanssaan (veljeni lapset ovat mahdottomia, adhd ja autismia).

On minulla tietysti hyviäkin ominaisuuksia, mutta nuo huonot ovat voimakkaammin periytyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas--- olet lyhyt. 

Siinä tapauksessa ei todellakaan lähdetä lisääntymään. 

Perustuslaissa tätä ei tarkkaan ole määritelty, mutta kyllä moraalinen vastuu on tästä. 

Mies vähintään 180 cm ja nainen 165 cm. Tästä lähtisin. 

Miksi?

Keskipituudet on miehet 179cm ja naiset 166cm.

Laitetaan 185cm/172cm nyt ainakin minimipituuksiksi että saadaan keskipituus kasvuun.

Mitä hyötyä tuosta olisi? En ole nähnyt montaa työpaikkailmoitusta, jossa haettaisiin asiantuntijatyöhön ihmistä, jolla on himpun verran pitempi reisiluu, sääri tai selkäranka kuin jollain toisella. Juomaravintolan ovella seistessä pituudesta voi olla hyötyä, mutta kaikki eivät voi olla järjestyksenvalvojia. 

Ei todellakaan. Itsellä on asperger ja mietin itsemurhaa joka päivä. Kiroan usein vanhempiani että miksi lisääntyivät kun heilläkin samat virheelliset geenit.