Jos joulunvalmistelustasi tai -vietostasi tehtäisiin lehtijuttu naistenlehteen, niin miten otsikoisit sen?
Kaikki tietysti haaveilevat, että juttu olisi koko aukeman himmennetyillä valokuvilla: "Harmonista joulunviettoa koko perheen voimin" - kuvissa kynttilöitä, ehkä takkatulta, erikseen esiteltäisiin emännän perintöhopeat tai joku kulho "isoäidin perintöä" tai jokin silliruoka "anopin isoäidin xx kartanosta tuoma suvun resepti".
Tekstiin ujutetaan mielellään jotain ulkomaanmatkoja tai ulkomailla asumista, "viime joulun suku viettikin aasiassa vuokraamassa huvilassa". Tai jotain muuta.
Minun joulunvietosta taikka valmisteluista ei saa muunlaista juttua kuin että "yksinäisesn joulu on pienimuotoinen" ja sitten siihen ehkä jotain hiljentymisestä (no kun ei ole ketään kenen kanssa puhua") taikka jos yrittäisin oikein teeskennellä, niin väittäisin välttäväni kulutusta ja "ajattelevani maapallon kestävyyttä": Toki siitä en yksin istueassni, ja syödessäni minimaalisia eineslaatikoita, en välitä paskan vertaa.
Kommentit (66)
Pirkon radikaali ratkaisu: ”En vietä joulua - kinkun sijaan uunissa paistuu nachopiirakka.”
Laiskan perheen puolivalmistejoulu
"Aaton seksitreffit kruunaavat Susannan joulun"
Kartanon perinteinen joulu
Ja sitten olisi ne kliseiset kuvat isovanhempien häälahjaksi saamasta astiastosta sekä kristallilaseista, pöytähopeista ja valkoisista kynttilöistä. Olisi aito joulukuusi omasta metsästä (tietty voisi olla juttua siitä kuusen hakemisesta) ja ilman muuta olisi pari kuvaa siitä, miten eläimilläkin on joulu.
Pihassa ei olisi mitään sähkövirityksiä vaan aitoja kynttilöitä lyhdyissään. Kaikki olisi kaunista ja ihanaa eikä missään mainittaisi, että laatikot on tuunattuja eineksiä.
Kyllä meiltä saisi oikeastaan aika lailla Gloria-joulun, jos niin haluaisi.
Sinkkunaisen stressivapaa ja helppo joulu: "Kerrankin on aikaa hemmotella itseäni aamusta iltaan".
"Sukujoulua vanhoilla ja uusilla perinteillä" Kuvia melko pröystäilevästä joulupöydästä, yhdeksänkymppisistä vanhuksista lapsenlapsenlapset sylissään, joulupukista (taaperoiden isän serkku ) lahjasäkkeineen, kansainvälisyyttä ( minä meksikolaisen miniäni kanssa ) jne
Kun en ole ammatiltani toimittaja, niin en pysty kykenemään otskikoimaan. Tässä kuitenkin ammattilaisille elementit: Minä ja mies töistämme äärimmäisen stressaantuneita. Äitini, joka on toki jo leski on tässä vuoden aikana sairastanut muistisairauttaan, joka muuttaa häntä jos mahdollista, vielä vittumaisemmaksi kuin tavallisesti. Eikä ilmeisesti siinä kehityksessä olekaan mitään perälautaa... Haluaa välttämättä kuitenkin jouluksi juuri meille. En tiedä minkä takia.Eikä muita vapaaehtoisia näy eikä kuulu.
Aikuset lapsemme eivät todellakaan halua tulla viettämään, eli käkkimään, meidän kanssa jouluna, vaan pyrkivät tyttöystäviensä kanssa pitämään ihan omia kekkereitään. Väkisin tulevat kun lahjon ne.
Ruoka on aika helppa ja osa pakollisista puuttuu kokonaan.
Mitään perintöhopeita, tai jo muinaisista kartanoista perittyjä mööpeleitä ja reseptejä ei ole. Se mitä jäi Karjalaan rajan taka vuosikymmeniä sitten, on jo täällä länsi-suomessa suomettunut jonnekin manan majoille.
” hauska ja kiireetön joulu onnistuu myös lapsiperheessä, lue kuinka ”Kylli” sen tekee.
Joulukapinallinen Milja ei pistä tikkua ristiin joulun vuoksi: "Päivä muiden joukossa"
Rennompi joulu suvun parissa.
Meillä kaikki saa joulupöytään jotain toiveruokaa, poika siis nugetteja. Siivotaan toki ja tehdään ruuat itse, porukalla ja kaikki osallistuvat miten taitavat.
"Äidin ja pojan rennosti kinkuton joulu"
Sukulaisten ja ystävien kesken stressitön ja helppo nyyttikesti joulu.
Lesken joulu
Joulu 2017 jää ikuisesti Liisa 46 vuotta mieleen hänen miehensä menehtyessä äkillisesti joulun alla. Joulua ei enää silloin ollut, eikä sitä ole vieläkään Liisan kodittomuuden vuoksi. Riitaisan kuolinpesän vuoksi Liisan oikeudet omaan kotiin ja uuden elämän aloittamiseksi ovat rajatut. Odotellaan vain oikeuden käsittelyä vuodesta toiseen.
Liisa on kuitenkin istahtanut tuolille ja katselee haikein mielin ympärilleen. Juristien neuvosta vanhaa kotia ei saa asuttaa ja siellä voi korkeintaan käydä muutaman päivän oleilemassa, joten tuntuisi kuin kävelisi museossa. Lyhyet oleilut eivät kuitenkaan estä sytyttämästä punaista kynttilää sisäänkäynnin isoon lyhtyyn miehen muistoksi. Joulu on tarkoitus viettää vanhassa kodissa kaiken uhallakin.
Liisa istuu yksin ruokapöydän ääressä uskaltamatta ryhtyä perinteiseen tapaan joulun viettoon niin kuin miehen kanssa tottui.
Olen kuitenkin ostanut jotakin valmista joulueinestä ja muistelen aikaa, jolloin jouluinen häärääminen täytti kotimme, toteaa Liisa ääni hieman särkyen. Ja nyt on vain tällainen joulu ja jopa helpompi kuin monella muulla todella hätää kärsivällä, jatkaa Liisa reippaammin.
Liisa lakaisee pihatien vasta sataneesta puuterilumesta. Naapurit eivät tervehdi kokiessaan olonsa vaivautuneeksi Liisan tilanteesta. Liisa kuitenkin huikkaa joulun toivotukset. Elämä jatkuu.
"Sinkkumiehen joulu - eväkään ei värähtänyt!".
Vierailija kirjoitti:
Katso kuvat ja järkyty.
Mä olisin tää tänä vuonna! Tosin otsikoksi voisi tulla myös: "Uraäiti, näin otat jouluvalmistelut rennosti." Tulisi tosin aika lyhyt juttu, kun sisältö olisi, että ollaan joulunalusviikot töissä iltoja ja jopa viikonloppuja ja sitten ei jakseta tehdä mitään vaan käydään äkkiä kaupassa hakemassa kaikki valmiina ja löhötään sohvalla.
Aikuinen tytär saapuu valmiiseen pöytään - ainostaan lahjoja mukana
Vierailija kirjoitti:
Kun en ole ammatiltani toimittaja, niin en pysty kykenemään otskikoimaan. Tässä kuitenkin ammattilaisille elementit: Minä ja mies töistämme äärimmäisen stressaantuneita. Äitini, joka on toki jo leski on tässä vuoden aikana sairastanut muistisairauttaan, joka muuttaa häntä jos mahdollista, vielä vittumaisemmaksi kuin tavallisesti. Eikä ilmeisesti siinä kehityksessä olekaan mitään perälautaa... Haluaa välttämättä kuitenkin jouluksi juuri meille. En tiedä minkä takia.Eikä muita vapaaehtoisia näy eikä kuulu.
Aikuset lapsemme eivät todellakaan halua tulla viettämään, eli käkkimään, meidän kanssa jouluna, vaan pyrkivät tyttöystäviensä kanssa pitämään ihan omia kekkereitään. Väkisin tulevat kun lahjon ne.
Ruoka on aika helppa ja osa pakollisista puuttuu kokonaan.
Mitään perintöhopeita, tai jo muinaisista kartanoista perittyjä mööpeleitä ja reseptejä ei ole. Se mitä jäi Karjalaan rajan taka vuosikymmeniä sitten, on jo täällä länsi-suomessa suomettunut jonnekin manan majoille.
Joulun pyhät tuo kaivatun hengähdystauon Marttisten arjen keskelle kun kolme sukupolvea kerääntyy herkkujen ja lahjojen ääreen "Aikuistuneiden lasten silmistä paistaa sama ilo ja jännitys kuin 20 vuotta sitten"
"Kuokkiva humalainen suvun joulujuhlien kauhu"