Mummoudun liian aikaisin! Pojalle tulossa vauva..
Rakastan lapsia, on ihanaa kun on ollut omat lapset, sukulaislapset ja ystävien pienet joita passata. Pääsiäiseksi on kiva askarrella erityisiä namupusseja, kesäksi merirosvo aarteenetsintää, todistaa lasten auvoa ja naurua.. nautin siitä todella vaikka sanon rehellisesti että touhuilu on myös erittäin rankkaa. Mutta pointtina on se, että usein saattaa mennä kuukausikin kun en ole lasten kanssa tekemisissä eikä minulla käytännössä ole mitään velvoitteita. Minulla on kaksi ihanaa poikaa, 20v ja 18v, toinen yliopistossa, toinen kirjoittaa keväällä. Lapsuusaika oli ihanaa mutta on se kiva kun ovat jo nuoria miehiä.
Nyt sitten vanhempi pamautti että vauva tulee. Suunnitellusti. Ovat seutustelleet tytön kanssa kolme vuotta ja hemmetti soikoon rakastan tätä kuin omaani, kuin tytär jota minulla ei koskaan ollut ja tunne tuntuu olevan molemminpuolinen. Nähdään ilman poikaakin, hänellä ei omaa perhettä ole.
Nyt myönnän suuren syntini. Ei ei ei, ei vielä, en jaksa vielä. Olen tietysti iloinen heidän puolestaan. Mutta haaveilin että saisin viitisen vuotta rillutella omillani, matkustella ja olla juuri sellainen kauhujen keski-ikäinen kikattavan ystäväkatraani kanssa risteilyillä ja kanarialla, juoda viiniä kämppä tyhjillään ja viettää hiiiiljaisia viikonloppuja kun omat pojat rilluttelee omiaan. Siinä sitten kerran kk puuhailla naperoiden kanssa kun sekin on mieluisaa.
Nyt sitten nuorikko ihan innoissaan.. mummun kanssa muskariin, kerhoon, vklp kahveille, yhteisille lomille, mökille, vakkarihoitopaikka että vanhemmat pääsee romanttisille treffeille.. niin ja tietenkin autan hoitamaan jos äiti kipeä ja nopsasti kudon ja virkkaan ties mitkä vermeet juu-u. Haluan olla mukana lapsen elämässä aktiivisesti pikkulapsiaikana varsinkin. Se on taianomaista ja ihanaa aikaa, ja silloin se side kehittyy. Ja haluan auttaa rakasta perhettä, se on varma. Ei vaan tuo mummovaisto vielä vipata!
Voi kehveli. Ehkä tähän ajatukseen tottuu, annan mennä sitten kun olen 60v ja mummosekoilen häpeilemättä. Onhan se lapsenlapsi kuitenkin aina uskomaton lahja.
Kommentit (18)
Muista, että lapsi on heidän, ei sinun, ja voit sanoa, miten paljon olet valmis auttamaan. Älä suostu hoitoautomaatiksi, jos ei siltä tunnu, kyllä se side kehittyy vaikkei nyt päivittäin tai edes viikottain näkisi. Onnea mummoudesta!
Valitatko oikeasti siitä, että sinulla on terveitä lapsia ja lapsenlapsi tulossa? Olisinpa itse noin onnekas! Vituttaa, kun idiootit valittavat elämän ihanimmista asioista. Kaikki eivät saa lapsia. Toisten lapset ovat sairaita. Ei tule s n enempää iloista keski-iän rilluttelua kuin isoäitiyttäkään. Minä antaisin vaikka mitä, että saisin olla paikallasi. Kiittämätön ja kypsymätön olet.
Saat matkustella ihan niin paljon kuin haluat. Ja vauvaa hoidat silloin kun sinulle sopii. Tee asia ystävällisesti selväksi hyvissä ajoin.
Nauti!
Kyllä se mummovaihde sieltä iskee päälle! Itse tulin mummoksi 46vuotiaana, samoja tuntemuksia oli kuin sinullakin, mutta kyllä sitä vaan on niin innoissaan tuosta lapsenlapsesta! Ja omaa elämää ehdin hyvin viettää, sekä rillutella ystävien kanssa. Ei tyttäreni edes olettanut että työikäisenä olisin jatkuvasti passaamassa ja käytettävissä. Enemmän se on minun puolelta ehdottelua josko saisin lasta hoitaa että pääsevät vanhemmat kahdestaan viettämään aikaa.
Onnea tulevalle mummolle!
Ajattelitko sinä omia lapsia saadessasi asiaa äitisi näkökulmasta? Mietitkö, että joko äitisi on valmis mummoksi?
Onnea! Sama homma täällä, tosin tytär muutaman vuoden vanhempi. Suunnilleen samat aatokset viisivuotissuunnitelmineni. Ihanaahan tuo on, mutta pääsi ihan naurahdus kun niin on samat aatokset.
Minä ilmoitin kyllä aika lailla varhaisessa vaiheessa, että en aio luopua elämästäni lapsenlapsen takia. Hoidan, jos sopii omaan aikatauluun, mutta en todellakaan ole mikään automaatti, joka järjestää elämänsä sen mukaan, milloin tarvitaan.
Minulla on 3 lasta ja jos jokainen saa 2 lasta, niin se merkitsee jopa 15 vuoden omistautumista muiden elämän helpottamiseen. Kiitos ei! En aio olla ensimmäiselle lapsenlapselle yhtään enempää kuin viimeiselle ja tasapuolisuuden nimissä en tee ensimmäisestä mitään kaiken huomioni saajaa.
Minä ilmoitin kyllä aika lailla varhaisessa vaiheessa, että en aio luopua elämästäni lapsenlapsen takia. Hoidan, jos sopii omaan aikatauluun, mutta en todellakaan ole mikään automaatti, joka järjestää elämänsä sen mukaan, milloin tarvitaan.
Minulla on 3 lasta ja jos jokainen saa 2 lasta, niin se merkitsee jopa 15 vuoden omistautumista muiden elämän helpottamiseen. Kiitos ei! En aio olla ensimmäiselle lapsenlapselle yhtään enempää kuin viimeiselle ja tasapuolisuuden nimissä en tee ensimmäisestä mitään kaiken huomioni saajaa.
Onnea mummulle!
En itse suunnitellut alta 5-kymppisenä olevani mummu, mutta noita pätkiä oli jo kaksi ennenkuin täytin 50. Ei noita lapsi-häppeninkejä jatkuvasti ole, ihan hyvin ehdit tehdä omia juttujasi.
Itse sain esikoiseni 21-vuotiaana, ja ei me vanhempiani nähty kuin kerran kuukaudessa tai kahdessa. Hoidossa ei vauvana ollut kertaakaan. Niin saattaa sinunkin pojallasi ja puolisollaan mieli muuttua, kun vauva syntyy. Se on yllättävän väsyttävää aikaa ja vauvastakaan ei haluaisi erossa olla.
Älä siis suotta ahdistu siitä, että et jaksaisi hoitaa mummovelvollisuuksia kuin kerran kuukaudessa. Koska kerran kuukaudessa on aivan riittävästi. Jos tuoreet vanhemmat edelleen vauvan synnyttyä ovat osallistamassa sinua liian usein, niin osoitat vain rajasi.
Kuule, mulla sai niskalrvat pystyyn sun kirjotus.
Oon suht liikuntakyvytön ja hoidin kesällä niin mielelläni lasten lasta joka oli 1v silloin. Ja mä en ole mikään äitityyppi mielestäni.
Kunpa se kesä olisi jatkunut loputtomiin.
Nyt olen sanonut että en pysty kahta pientä yhtäaikaa hoitamaan. Yhden kyllä otan hoitoon kerrallaan.
Mikäli noin koville ottaa, kerro ettet ole juurikaan käytettävissä. Eihän poikasi sulle pienokaistaan ole hankkimassa. Tai näin oletan.
Oman lapseni mummu ei koskaan ole tykännyt lapsestani eikä myöskään ottanut yökylään kuin 2 tai 3 kertaa. Hoitanut ei kuin ihan jos itsellä oli pakollinen meno.
Onneksi musta ei tule koskaan mummoa.
Vierailija kirjoitti:
Valitatko oikeasti siitä, että sinulla on terveitä lapsia ja lapsenlapsi tulossa? Olisinpa itse noin onnekas! Vituttaa, kun idiootit valittavat elämän ihanimmista asioista. Kaikki eivät saa lapsia. Toisten lapset ovat sairaita. Ei tule s n enempää iloista keski-iän rilluttelua kuin isoäitiyttäkään. Minä antaisin vaikka mitä, että saisin olla paikallasi. Kiittämätön ja kypsymätön olet.
Juurikin näin!!
Olen pahoillani puolestasi.
Ja te muut vttuako alapeukutatte. Isovanhemmuus on etuoikeus, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta.
Siriina kirjoitti:
Onnea mummulle!
En itse suunnitellut alta 5-kymppisenä olevani mummu, mutta noita pätkiä oli jo kaksi ennenkuin täytin 50. Ei noita lapsi-häppeninkejä jatkuvasti ole, ihan hyvin ehdit tehdä omia juttujasi.
Minulla on 2 poikaa, 2 miniää ja 2 lapsenlasta. Jokaisena viikonloppuna olen varattu lastenhoitajaksi, koska jos en suostu, niin olen epätasapuolinen enkä rakasta lapsenlapsia ja lapsiani samalla tavalla. Joulun olen yksin. Miniöiden vanhemmat ovat saavat nuoret perheet luokseen, koska "oman perheen kanssa joulu tuntuu parhaalta". Kieltämättä äärettömän ihanaa, mutta eihän sitä sovi ääneen sanoa!
Lahjat piti antaa etukäteen ja miniöiden piti nähdä kuitit, jotta tietävät, etten antanut toiselle lapsenlapselle enempää muin toiselle.
Tapanina tulee toinen lapsenlapsi luokseni, uutenavuotena toinen. Minulta ei edes kysytty, ilmoitettiin vain. Kun yritin selittää omista menoista, kysyi miniä, miksi olen niin kylmä ihminen, etten halua antaa lapsenlapsille mitään muistoja. Hankala siihen on mitään sanoa.
Tee niin kuin minun lapsen toinen nuorekas humputtelijamummo älä pidä yhteyttä kun muutaman kerran vuodessa puhelimitse.
Sinusta tulee ihana mummo! Vaikutat luovalta ja samalla tervejärkiseltä :)
Kysy yhdeltä Nakkilan "mummolta" kuinka asia hoidetaan
Eikä ikimaaillmassa tarvi nähdä lastenlasta.
Hyi kun oksettaa koko ihnisen ajattelukin.
Ihana kirjoitustyyli, oisitpa mun mummo. :D Puhkut energiaa!