mikä äitiydessä on nautittavaa?

mistä olette nauttineet äitiydessä ja lapsen vauva-aikana?



Mun on pakko kysyä tätä, koska mulle on oman lapsen vauva-aika jäänyt mieleen rasittavana epävarmuuden aikana, vaikka meillä oli ihan terve vauva. Mieheni muistaa sen samanlaisena. Meillä meni varmaan noin viisi vuotta ennen kuin aloimme kokea, että lapsesta alkaa olla jotain iloakin.



Vauva-aika on jäänyt mieleen aikana, jolloin lapsi itkee ja kiukuttelee ilman että osaa kertoa syytä. Lapselle ei voi perustella, miksi sen täytyy syödä vaikka se inhoaa kiinteitä, miksi täytyy pukea, vaikka se inhoaa vaatteita, miksi täytyy kylpeä, vaikka se on inhottavaa. Vauva inhosi myös omassa pinnasängyssä nukuttamista ja kaikenmoista yksinoloa. Ulkona se ei oppinut koskaan nukkumaan.



Mitä nautittavaa tuossa oikein on?



Olin aika naiivi, ennen kuin sain vauvan, myönnän sen. Uskoin juttuja, että äitiys on ihanaa. Se onkin kokemus vailla vertaa, mutta ihanaksi en sitä sanoisi!