ei ois voinu louhimiehen tuntematon ankeempi olla

Komediaako odotit.

Olisiko pitänyt olla "Pekka ja Pätkä jatkosodassa"?

Katohan Pätkä, tuo tankkihjan jyrrää meijät!

Asiahan ei tietystl minulle kuulu, mutta ei se mitään jyrää.

Saanen ehdottaa kasapanosta!

Itse kunkin on hyvä pysähtyä pohtimaan mitä sota on aiemmille sukupolville ollut.

Ankea on erittäin lievä ilmaisu siitä mitä ovat joutuneet kokemaan.

Silloin ei ollut mahdollisuutta valita kahlatako tapahtumia vai ei.

Sitkeästi valtaosa kansasta jaksoi sen eteen ettei meidän nyt tarvitse äänestää Putinia.

 

Pekka Puupää oissii ollu ihan yliveto vittuilemasza Lammiolle.

"Pua kenttäoikeutee! Miul Justiina leikkoo alepan-lappuja Vantaan sanomista raskaana...."

Olihan se ankeampi kuin totuttu "kesäteatteriversio" mitä näytetään itsenäisyyspäivänä.

1. elokuvsovitus on monille pyhä.

Sen totuudenmukaisuutta perustellaan sillä, että näyttelijät olivat sodan käynyttä sukupolvea.

Kuva kuitenkin korostaa kirjan humoristista puolta ja näyttelijätyö on ajalleen tyypillistä.

Kertokaapa mitä parempaa tuossa on verrattuna 1985 versioon?

Mihin? Niin, siihen mykistävään sotaelokuvaan, josta "yllättäen" vaiettiin vuosi sitten uutta Tuntematonta hypetettäessä...

Louhimiehen leffat on ankeita, vastenmielisiä ja turhia.

Haitallisia katsojan hyvinvoinnille.

No ilmankos aitä on myyty maailmallekin.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa mitä parempaa tuossa on verrattuna 1985 versioon?

Mihin? Niin, siihen mykistävään sotaelokuvaan, josta "yllättäen" vaiettiin vuosi sitten uutta Tuntematonta hypetettäessä...

No vaikkapa kuvaustekniikka, äänitys ja näyttelijätyö.

Eero Aho oli niin hieno Rokka että ei kummassakaan aiemmassa elokuvassa päästy lähellekään. Aivan mahtava roolityö. En muista saiko Jussin mutta olisi kyllä sen ansainnut.

Lähempänä 1985- versiota oli kuin Laineen näkemystä.

Mollbergin versio on ainoa oikea, mutta Louhimiehen tekelekään ei ole huono.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa mitä parempaa tuossa on verrattuna 1985 versioon?

Mihin? Niin, siihen mykistävään sotaelokuvaan, josta "yllättäen" vaiettiin vuosi sitten uutta Tuntematonta hypetettäessä...

No vaikkapa kuvaustekniikka, äänitys ja näyttelijätyö.

Kaksi ensimmäistä on tietenkin itsestäänselviä, mutta tuntuuko jostakin tätä uusinta katsoessa oikeasti että on 40-luku? Mulle tulee tuosta ensimmäisestä uudesta Tuntemattomasta hyvin vahvasti tunnelma kuin katsoisi oikeasti kuvaa rintamalta. Enemmän kuin minkään muun sotaelokuvan kohdalla.

Louhimiehen versiossa eniten ärsytti se turha Hietanen/Vera-naintikohtaus, joka vielä oli alkuperäisteoksen vastainen. Olen ainakin itse aina ymmärtänyt sen Äänislinna-osuuden niin, että Hietanen nimenomaan EI harrastanut mitään katsomista kummempaa, ikään kuin vastakohtana Rahikaiselle. Toinen nussi ympäri kaupunkia paritustoimensa ohella, käyttäen hyväkseen paikallisten naisten hätää ja nälkää. Toinen taas tyytyi vain ihailemaan, vieläpä erityisen ylpeää naista. Linnahan erityisesti korosti Veran itsenäisyyttä, älyä ja ylpeyttä, eikä sellaiselta naiselta olisi mennyt ohi miten irvokas asetelma olisi ollut, jos hän johonkin olisi Hietasen (miehittäjä/valloittaja) kanssa ryhtynyt.

Muutenkin ne Louhimiehen "alastomia naisia + seksiä"-kohtaukset olivat muuten aika hyvän elokuvan turhimpia pätkiä, niin juonellisesti kuin kuvauksellisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa mitä parempaa tuossa on verrattuna 1985 versioon?

Mihin? Niin, siihen mykistävään sotaelokuvaan, josta "yllättäen" vaiettiin vuosi sitten uutta Tuntematonta hypetettäessä...

No vaikkapa kuvaustekniikka, äänitys ja näyttelijätyö.

Kaksi ensimmäistä on tietenkin itsestäänselviä, mutta tuntuuko jostakin tätä uusinta katsoessa oikeasti että on 40-luku? Mulle tulee tuosta ensimmäisestä uudesta Tuntemattomasta hyvin vahvasti tunnelma kuin katsoisi oikeasti kuvaa rintamalta. Enemmän kuin minkään muun sotaelokuvan kohdalla.

Mitä kauempana kuvattava aika on,

sitä suuremmaksi tulee ongelma: ihmiset käyttäytyivät ennen eri tavalla, suhtautuivat toisiinsa eri tavoin.

Olen katsonut tämän uusimman vain kerran elokuvateatterissa.

Muutamissa kohdin häiritsi tunne jonkinlaisesta anakronismista nimenomaan ihmisten käyttäytymisen suhteen.

Louhimiehen Tuntemattomassa johtoajatuksena näyttäisi olevan tehdä kunniaa suomalaisen sotilaan ihannetyypille eli Rokalle, joka sodassa tekee mitä pitää mutta kieltäytyy kaikesta pokkuroinnista. Eero Aho täyttää hienosti tämän ison roolin - hän oikeastaan vastaa koko elokuvan sisällöstä. Sen jälkeen kun leffaa katsoessa ymmärsin, että kannattaa keskittyä täysin Rokkaan ja jättää koko muu porukka vähemmälle huomiolle, niin kokemus jäi plussan puolelle.

Erityisen vaivaannuttava ja päälleliimattu oli Hietasen flaksi Veran kanssa - kaikki muut sovitusratkaisut leffassa vielä jotenkin ymmärrän, mutta tämä oli kyllä suoranaista vääristelyä ja ehkä jonkin käsikirjoittajien henkilökohtaisen fantasian toteuttamista.

Mollbergin versio on lähimpänä Linnan romaania, ja koska kirja on mestarillinen, on myös tämä elokuvaversio minulle ykkönen. Keskeisistä henkilöistä valtaosa tekee ensiluokkaista näyttelijäntyötä - en osaa kuvitella, miten esimerkiksi Kaarna, Lehto, Lammio ja Rahikainen voisivat mitenkään tulla paremmin esitetyiksi. 

Louhimies on tehnyt tulkintansa tähän aikaan ja nuorempia ikäryhmiä varten, ok niin. Tällaista täti-ihmistä tarinassa sykähdyttää enemmän koko henkilöjoukon sävykkyys, hieno inhimillisten piirteiden kirjo, ei kukaan yksittäinen hahmo. 

Kappas vaan, aamulla kirjoittamani mielipide ja kannanotto onkin kadonnut...

No enpä viitsi sitten enempää ottaa kantaa tähän keskusteluun.