Mun sairaus ei näy, mutta tuntuu! Ärsyttää kun ihmiset kyseenalaistaa.

Ei pitäisi välittää muiden mielipiteistä, mutta joskus alkaa ärsyttää, kun ihmiset eivät ymmärrä etten pysty kaikkeen mihin ennen. Vaaditaan että pitäisi auttaa sitä, tätä ja tuota, kun ovat vanhoja tai jotain muuta.. kyllähän minä autan minkä jaksan, aina en jaksa. Saatan sairauteni takia tarvita 13-15 tuntia unta vuorokaudessa, ja silti olen väsynyt.
Jätän suosiolla väliin tapahtumat jossa seistään ja kävellään paljon; en siksi etten viihtyisi ystävien seurassa, vaan siksi etten pysty siihen enää.

En myöskään huvikseni vaadi ylimääräistä pissataukoa automatkalla, jonka muut pärjäävät hyvin. Minustakin olisi hauskaa pärjätä se yhtä hyvin kuin ennenkin.
Ehkä kaikista ärsyttävintä on se, että osa ihmisistä on kateellisia mun osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Joo, oon kuulemma onnekas kun mulla on paljon enemmän vapaa-aikaa kuin muilla. Eihän sillä ole merkitystä että tulot on paljon pienemmät kuin ennen, ja toipuminen töistä vie ison osan vapaa-ajasta koska jaksaminen on sairauden myötä heikentynyt ratkaisevasti.
Vaikka kaikki asiat eivät näy päällepäin, ei niitä osaeläkkeitä huvikseen jaeta, kyllä siellä on tarkkaan punnittu onko siihen perusteita vai ei.
Koittakaa siis pliis ymmärtää että vaikka ihminen näyttäisi terveeltä, hän ei todellakaan sitä välttämättä ole.