Miksi alkoholin käytön lopettaminen on näin vaikeaa?
Olen miettinyt lopettamista viimeiset pari kuukautta. Lähivuosina ei ole ollut montakaan kertaa milloin kunnon kännit ova olleet oikeasti paikallaan eikä jälkikäteen ole kaduttanut. Lisäksi minusta tuntuu että alkoholi vahingoittaa mielenterveyttäni.
Luulin olevani vahva ihminen, mutta tajusin että jatkan juomista sosiaalisen paineen vuoksi. En jaksa eikä minua huvita juhlia samalla tavalla selvin päin ja pelkään olevani tylsää seuraa. En myöskään osaa ottaa useinkaan kohtuudella, vaan usein menee 6+ annosta.
Tämä on aika kauheaa. Ikä on 30 eikä 15 kuten tekstistä voisi päätellä.
Kommentit (6)
Sosiaalinen paine on vain heikon ihmisen tekosyy.
On ihan helppoa jättää alkoholi kauppaan ja vähentää juhlimista. Mieti mitä kaikkea muuta sillä rahalla saa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen paine on vain heikon ihmisen tekosyy.
On ihan helppoa jättää alkoholi kauppaan ja vähentää juhlimista. Mieti mitä kaikkea muuta sillä rahalla saa.
Ihan naurattaa miten tyhmä vastaus :D
Lopetin kohta 3 vuotta sittä täysin alkon.
Kännikaverit on menneet ja muutama kunnon kaveri lapsuudesta asti jäljellä.
Ja olen tyytyväinen, nyt on tajunnut että kännikamujen kanssa kaikki keskittyi juomiseen tai sen suunnitteluun.
Vein aika rankasti melkein 20vuotta, aina vapaalla pää täyteen.
Nyt tilalla kuntosali + kuntonyrkkeily, ja ihan tavalliset asiat, osaan nauttia elokuvista kunnolla ja ruuasta.
Tsemppiä, alkutaipale on aina hankala, mutta raittius on sen arvoista.
N21, 1 kk raittiina.
Niinpä!! Täällä sama. En edes muista koska olisin ollut kokonaista kuukautta tipattomana. Ja se olisi nyt päämääränä. 2 viikkoa menee alkuinnostuksessa, kolmantena alan hiljaa mielessäni etsiä syitä ja perusteluja että ”voi kait jotain tosi hyvää viiniä nauttia”. Luen viiniesittelyjä ja -arvosteluja. Alan kiinnostua resepteistä, koska niissä suositellaan viinejä. Alan miettiä että jos teen noin hyvää ja isotöistä tuokaa niin ”pakkohan” siihen joku viini oltava.
Kuukautta en saa tipattomana täyteen millään.
Ja viinilipittely ja saunakaljat on ihan vakio. Viikonloppuna en mene selvänä nukkumaan ikinä.
Harmi, sillä vartalo ja ulkonäkö tästä kyllä kärsii, ikää liki 50 nimittäin.
Pelottaa kohdata totuus siitä, että menettäisin ne kaverit joiden kanssa ollaan totuttu käymään viinillä, brunsseilla ja juhlimassa.
Joku varmaan kohta sanoo ettei ne ole sitten oikeita kavereita. Kyllä ne on, mutta kun on yhdessä totuttu ensin näkemään ja purkamaan sydäntä, voidaan avata nutturat ja unohtaa arkihuolet, muuttuu kaverisuhde väistämättä erilaiseksi. Tuntemattomaksi.