Lue keskustelun säännöt.
Syyllisyys, kun lapset ei halua isälleen
08.12.2018 |
Onko muilla vastaavaa kokemusta?
Isä haluaa tavata lapsia ja ihan tavallinen ihminen hänkin. Mutta joka kerta joudun lahjomaan, maanittelemaan ja välillä pakottamaankin tapaamisiin (etenkin, jos mulla on jotain menoja kuten töitä) 😔
Tiedän, että isä yrittää. Siellä on lapsille kaikki mitä tarvii: leluja, kirjoja,omat hyvät sängyt, tabletti ja pelikonsoli niinkuin kotonakin. Pihalla kiva leikkipuisto. Isä laittaa ruokaa ja ilmeisesti vähän ulkoileekin heidän kanssaan. Tekee tuikitavallisia asioita. Mikä siis mättää?
Oon niin väsynyt tähän. Vuosia jo menty näin. Tuntuu joka kerta tosi pahalle jättää haluttomat lapset sinne. Vanhempien lasten ei ole enää pakko mennä isälleen tapaamisten mukaan, mutta pk ikäinen käy siellä sovitusti. Itkee koko matkan autossa ja kannan hänet isän luo sisään, kun isän syliin ei suostu autosta menemään. Viimeksi meni nurkkaan piiloon lohduttomasti itkien, kun hänen vetoomuksiaan jäädä äitin luo ei kuunneltu.. Isän mukaan lapsi piristyy heti, kun lähden ja on ihan erilainen. Mun oli niin vaikea jättää lapsi niin.
Musta tuntuu, että jotain lapsen sisällä särkyy, kun jätän hänet sinne. Ihankuin pettäisin hänet. En tiedä mistä nää tunteet tulee mulle? Ne on niin raskaita tunteita. Samanlaisia koin joskus pk aikana, kun piti jättää housunlahkeissa roikkuva lapsi sinne hoitoon. Mutta se meni ohi. Miksi nää isä-tapaamiset on aina yhtä vaikeita?
Lastenvalvojan mukaan tapaamisia on pakko olla, että isäsuhde kehittyy.
En vaan tajua mikä siinä on, että eivät sinne halua? Vanhemmat lapset sanoo, että siellä on niin tylsää.
Onko muilla tapaamiset tällaisia? Miten lasten ja isän suhdetta voisi edistää?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tässä juuri aloitettu ketju: kirje mieheni eksälle. Käypä lukemassa.
Luin aloituksesi enkä tajua sen pointtia?
Isä haluaa tavata lapsiaan ja soittelee, että onhan he tulossa. Mitään pysyvää nyxää siellä ei lasten aikaan ole ollut. Joskus joku tyttöystävä esittäytynyt. Olisi helpompi ymmärtää tapaamisten turhuus, jos isäkään ei niitä toivoisi. Mutta tässä tilanteessa tuntuu pahalta ihan isänkin puolesta.
Itse en ole sinänsä tapaamisia vastaan. Päinvastoin ne helpottaa arkea paljon: Teen vuorotyötä ja sovin vuorot mahdollisuuksien mukaan isäviikonlopuille.
Joskus on kiva myös saada ihan omaa aikaa ja esim siivota rauhassa tai remontoida taloa lasten hääräämättä siinä.
Toivoisin vaan, että lapsetkin haluaisi tavata isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ykkönen jatkaa:
Niin minunkin mieheni haluaa, että lapset tulevat. Mutta fakta on, että lapsilla on tylsää.
Koti on koti. Tylsäähän se on vieraiden nurkissa olla. Vastuu on isällä, että hän kuntelee lapsiaan ja tekee mitä nämä tahtovat.
Minulla on tässä juuri aloitettu ketju: kirje mieheni eksälle. Käypä lukemassa.