Opettaja laittanut viestiä, että minkä verran kokeeseen on luettu, kun on mennyt huonosti?

Kuulostaa retoriselta vihjaukselta, että ette ole kiinnostunut lapsenne koulunkäynnistä.

No lähinnä haluaa tietää onko luettu vai ei. Oletteko tentanneet lasta, vai onko "lukenut" itsekseen huoneessaan, eikä vanhemmat edes kyselleet koealueelta mitään. Jos on, niin voi sitten miettiä miksi asiat eivät jää nuoren päähän.

Kerro miten asia on!

Jos on luettu kolme iltaa ja tehty muistiinpanoja ja kuulusteltu mutta koe on silti mennyt penkin alle, on syytä miettiä tukitoimia. Se on open velvollisuus.

Jos taas lukeminen jäi ja pelikone viehätti enemmän, se tieto kertoo opettajalle että huono numero johtuu opiskelemattomuudesta, ei oppimisvaikeuksista.

Kerrot tietenkin miten kokeeseen on valmistauduttu.

No mä vastaan, että harjoitellaan uusintakokeeseen ja katsotaan kuinka se menee.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot tietenkin miten kokeeseen on valmistauduttu.

Mun mielestä outoa kysyä tätä, siis kuulostaa kuin se olisi vanhemman syy, jos lapsen koe meni huonosti. Olisihan voinut sanoa, että toivottavasti kertaatte yhdessä, koska koe meni huonosti. Ap

Siis jos minä laittaisin vanhemmille tuollaisen kyselyn, siinä ei olisi piilomerkitystä, vaan suora kysymys. Jos ei luettu, se oli oma vika. Jos luettiin, mutta ei oppinut, aletaan miettiä missä vika. Siis tunnustelua siitä tarvitaanko tukitoimia.

Lapsi käy koulua, ei vanhemmat. En vastaisi yhtään mitään.

Puhuisin vain lapsen kanssa.

Olen seurannut tätä menoa omien lasten kavereiden kohdalla ja en ihan ymmärrä. Vanhemmat lukee läksyjä ja kokeisiin lapsen kanssa tuntikaupalla joka viikko. Meillä yhdellä lapsella lukivaikeus ja toki hänen kanssaan piti joka päivä kerrata tiettyjä asioita yhdessä, kun ei koulussa ehtinyt aina tehdä tarpeeksi. Noiden muiden kohdalla lapsi itse hoitaa läksyt ja kokeisin lukemisen, jos joku asia on epäselvä niin sitten yhdessä katsotaan. Ei mun lapsuudessa kenenkään vanhemmat ehtineet opiskella lapsen kanssa jatkuvasti, apua sai tarvittaessa, mutta se, että vanhempi osallistuisi jatkuvasti lapsen koulunkäyntiin on mulle aika vieras ajatus. Meneekö nää samat vanhemmat sit aikuisen lapsen kanssa töihin ja palavereihin, ja siellä sit tsemppaa sitä aikuista lasta hoitamaan työnsä ja auttelee?

Ja meillä on yliopistokoulutus molemmilla vanhemmilla, lasten koulunkäyntiä arvostetaan ja yhteistyötä koulun kanssa ollaan valmiit muuten tekemään ja lasten kanssa vietetään paljon aikaa, että ei ole välinpitämättömyydestä kyse, vaan sitä, että koulu on lapsen työtä. Toki uusi opetussuunnitelma on monilta osin heikko, joten on pitänyt lapsille korostaa sitä, että opettelevat itse lukemalla tietyt asiat ja kyselevät, jos jää epäselvyyksiä mutta silti koulu on lapsen oma homma.

Vierailija kirjoitti:

No mä vastaan, että harjoitellaan uusintakokeeseen ja katsotaan kuinka se menee.

Onko nykyään peruskoiluluissa jotain uusintakokeita? Ei kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot tietenkin miten kokeeseen on valmistauduttu.

Mun mielestä outoa kysyä tätä, siis kuulostaa kuin se olisi vanhemman syy, jos lapsen koe meni huonosti. Olisihan voinut sanoa, että toivottavasti kertaatte yhdessä, koska koe meni huonosti. Ap

Heh, ihan niinkun mun vanhemmat aikoinaan 🙈😂

Olis vain itte pitänyt tajuta ihan 7-vuotiaasta lähtien kuinka opetella asiat kokeeseen ja saada kymppejä. Sit kun se ei ihan mennyt niin niin otettiin se motivoinniksi ei raha vaan väkivalta 😊

”Yksikin kutonen vielä niin saat selkään”

Äiti ja isä ei hirveesti ollut kouluja itse käynyt. Ei meidän kanssa koskaan tehty mitään läksyjä, jos pyysi apua niin se ulkoistettiin vanhemmalle siskolle jonka kärsivällisyys ja pinna oli olematon.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut tätä menoa omien lasten kavereiden kohdalla ja en ihan ymmärrä. Vanhemmat lukee läksyjä ja kokeisiin lapsen kanssa tuntikaupalla joka viikko. Meillä yhdellä lapsella lukivaikeus ja toki hänen kanssaan piti joka päivä kerrata tiettyjä asioita yhdessä, kun ei koulussa ehtinyt aina tehdä tarpeeksi. Noiden muiden kohdalla lapsi itse hoitaa läksyt ja kokeisin lukemisen, jos joku asia on epäselvä niin sitten yhdessä katsotaan. Ei mun lapsuudessa kenenkään vanhemmat ehtineet opiskella lapsen kanssa jatkuvasti, apua sai tarvittaessa, mutta se, että vanhempi osallistuisi jatkuvasti lapsen koulunkäyntiin on mulle aika vieras ajatus. Meneekö nää samat vanhemmat sit aikuisen lapsen kanssa töihin ja palavereihin, ja siellä sit tsemppaa sitä aikuista lasta hoitamaan työnsä ja auttelee?

Ja meillä on yliopistokoulutus molemmilla vanhemmilla, lasten koulunkäyntiä arvostetaan ja yhteistyötä koulun kanssa ollaan valmiit muuten tekemään ja lasten kanssa vietetään paljon aikaa, että ei ole välinpitämättömyydestä kyse, vaan sitä, että koulu on lapsen työtä. Toki uusi opetussuunnitelma on monilta osin heikko, joten on pitänyt lapsille korostaa sitä, että opettelevat itse lukemalla tietyt asiat ja kyselevät, jos jää epäselvyyksiä mutta silti koulu on lapsen oma homma.

Tuskin tässä on kyse siitä, että opettaja haluiaisi vanhempien lukevan lasten kanssa. Oppilaan vastaus samaan kysymykseen on voinut olla "joojoo kyllä mä luin jonku verra", niin vanhemmilta kysytään osaisko ne vastata tähän.

Huono tulos lukemisesta huolimatta voi kieliä erinäisistä vaikeuksista, joten tukitoimia tulisi miettiä. Lukemattomuudesta johtuva huono tulos on vain kiinnostuksen puutetta, mitä ratkotaan eri tavalla. Vissi ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot tietenkin miten kokeeseen on valmistauduttu.

Mun mielestä outoa kysyä tätä, siis kuulostaa kuin se olisi vanhemman syy, jos lapsen koe meni huonosti. Olisihan voinut sanoa, että toivottavasti kertaatte yhdessä, koska koe meni huonosti. Ap

No joulupukin vastuullako se lapsen koulunkäynti on? Kai sinä luit kokeeseen lapsesi kanssa?

Vaikken lukisikaan lapsen kanssa, osaan kyllä sanoa, paljonko ja miten hän on lukenut kokeeseen.

Yleensä aina käyn vähintään kieliopin ja sanastot kielissä, kertauslaskut matikassa ja kertauskysymykset reaaleissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut tätä menoa omien lasten kavereiden kohdalla ja en ihan ymmärrä. Vanhemmat lukee läksyjä ja kokeisiin lapsen kanssa tuntikaupalla joka viikko. Meillä yhdellä lapsella lukivaikeus ja toki hänen kanssaan piti joka päivä kerrata tiettyjä asioita yhdessä, kun ei koulussa ehtinyt aina tehdä tarpeeksi. Noiden muiden kohdalla lapsi itse hoitaa läksyt ja kokeisin lukemisen, jos joku asia on epäselvä niin sitten yhdessä katsotaan. Ei mun lapsuudessa kenenkään vanhemmat ehtineet opiskella lapsen kanssa jatkuvasti, apua sai tarvittaessa, mutta se, että vanhempi osallistuisi jatkuvasti lapsen koulunkäyntiin on mulle aika vieras ajatus. Meneekö nää samat vanhemmat sit aikuisen lapsen kanssa töihin ja palavereihin, ja siellä sit tsemppaa sitä aikuista lasta hoitamaan työnsä ja auttelee?

Ja meillä on yliopistokoulutus molemmilla vanhemmilla, lasten koulunkäyntiä arvostetaan ja yhteistyötä koulun kanssa ollaan valmiit muuten tekemään ja lasten kanssa vietetään paljon aikaa, että ei ole välinpitämättömyydestä kyse, vaan sitä, että koulu on lapsen työtä. Toki uusi opetussuunnitelma on monilta osin heikko, joten on pitänyt lapsille korostaa sitä, että opettelevat itse lukemalla tietyt asiat ja kyselevät, jos jää epäselvyyksiä mutta silti koulu on lapsen oma homma.

Varmaan kuitenkin kiinni aika paljon siitä, minkä ikäisestä on kysymys. Se ei tästä aloituksesta selvinnyr. Kyllä eka-toka-kolmasluokkalainen tarvitsee aikuisen apua opiskeluun kotonakin, jotta vähitellen löytyy se oikea tapa oppia asiat. Vähitellen alakoulun sikana vastuu koulusta siirtyy kokonaan lapselle itselleen.

Opettajana voin sanoa, ettei omissa viesteissäni ole mitään kätkettyjä merkityksiä tai vihjauksia. Jos kysyn jotain, haluan tietää ihan vain suoran vastauksen.

On opettajalle aika oleellinen tieto, paljonko oppilas joutuu tekemään töitä arvosanansa eteen. Joku saattaa raataa seiskan eteen peppu ruvella. Toinen saa seiskan, koska laiskottelee, Opettaja antaa palautetta ja esittää vaatimuksia ihan eri tavoin näille kahdelle, jotka päällisin puolin menestyvät samalla tavalla. Toista pitää potkia takamukselle, toista taas pitää kehua, tukea ja rauhoitella.