Tekemätön surutyö: kokemuksia? Miten se on vaikuttanut elämään?

Luulis vaikuttavan paljonkin. Vihaa, ahdistusta, unettomuutta tai pelkkää nukkumista. Väsymystä, kiukuttelua, huonovointisuutta, vatsaoireita, hiukset lähtee, koko kroppa voi huonosti, pahoja selkäkipuja.

Vaikka mitä oireita voi tulla tai sitten ihminen porskuttaa eteenpäin ihan normaalisti.

Oon kylmempi kuin ennen. Kissanpennut ei ole enää söpöjä. Väillä mietin tuliko minusta psykopaatti tämän kaiken seurauksena.

Alkoholista pidän paljon koska humalassa tunteet tulevat esiin. Seurauksena en todellakaan ole enää hauskaa seuraa humalassa vaan joko korostetun agressiivisen energinen dominoiva persoona tai pikimustaan murheeseen hukkuva Hamlet.

Mielenkiintoinen tuo maininta selkäkivuista. Itsellä välillä niin pahoja, että joudun ottamaan Panacodia.

En nuku sanan normaalissa mielessä enää lainkaan vaan leponi on koiranunta, josta siirryn välittömästi valveeseen täsyin hereillä. Olen aina väsynyt.

Olen tietoinen syistä ja seurauksista, mutta en pysty auttamaan asiaa. Jos yritän miettiä tapahtuneita mieleni muuttuu kankeaksi, käteni puutuvat ja minulla on suuria vaikeuksia muistaa tapahtumia. Mieleni ei halua auttaa minua.

Elämässä ja työssä pärjään hyvin. Olen hyvä puoliso ja vvanhempi. Tämä on risti, jota tulen kantamaan lopun ikääni hiljaa.