Anoppila, vauva ja ongelmakoira

Mieheni vanhemmilla on ulkomailta adoptoitu sekarotuinen (katu)koira, joka räksyttää koko ajan. Välillä mustasukkaisuuttaan, välillä jostain muusta. On kuulemma arvaamaton ja joskus puraissut tai näykkäissyt jotain ihmistä. Ei ole tottunut lapsiin mutta on mieheni vanhempien lellitty kullannuppu.

Nyt meille on kuitenkin tänä syksynä syntynyt vauva. Vierailut anoppilassa ovat muodostumassa ongelmaksi tuon koiran takia. Mieheni vanhemmat eivät näytä ymmärtävän että koiran käytös on uhka vauvallemme. Koira räksyttää koko ajan ja tottelemattomasti säntää vauvaa kohti, muka haistelemaan ja tervehtimään. Olen ystävällisesti yrittänyt antaa ymmärtää etten halua koiraa vauvamme lähelle ja että en luota sen käytökseen. Mieheni isän mukaan "ei se mitään tee" ja "haluaa vain tervehtiä". Mieheni äiti sentään hieman ymmärtää ja yrittää estää koiran pääsyä vauvamme lähelle ja tajusi sentään laittaa koiran hihnaan. He eivät kummatkaan kuitenkaan halua laittaa koiraa muihin tiloihin vierailumme ajaksi, vaikka olen siitä vihjannut. En halua loukata heidän tunteitaan, mutta olen nyt tullut siihen tulokseen että minä ja vauvamme emme enää mene heille ellei koira ole toisessa huoneessa koko ajan kun olemme siellä. Miestäni olen pyytänyt puhumaan vanhemmilleen, mutta hänkään ei oikein halua heidän tunteitaan loukata. Se on kuitenkin heidän kotinsa. Miten tästä tilanteesta voisi selvitä mahdollisimman kivuttomasti? Lapseni turvallisuus on minulle kuitenkin kaikkein tärkeintä enkä ole valmis ottamaan riskejä sen suhteen. Mielestäni mieheni on se jonka pitää puhua heille asiasta ja saada vanhempansa ymmärtämään tilanne. Minua stressaa tämä asia, sillä isovanhemmat ovat muuten mukavia ja haluaisin että lapsellemme tulee heidän kanssaan hyvä suhde. Täytyy myös mainita että meillä itsellämmekin on koira, että mistään koiravihasta ei ole kyse.