Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, jolle joululahjojen antaminen muille on ilo?
15.11.2018 |
Olen 40+ naimisissa oleva lapseton nainen. Olen aina ollut hyvä hankkimaan lahjoja tärkeille ihmisille ja pidän kunnia-asiana, etten hanki turhia lahjoja ja lahjon muita vain niin kauan kuin se on minulle ilo. En tarvitse muilta mitään, en varsinkaan väkisin tuskalla ja valituksella (mistä täällä saa lukea marraskuun alusta jouluun saakka) hankittua, enkä mitään turhakkeita, mitkä vain kuluttavat luonnonvaroja tai lisäävät roskan määrää. Mutta tykkään hankkia muille lahjoja. Joidenkin kohdalla on stoppi kyllä tullut, ellei lahjan saajalla ole alkeellisiakaan käytöstapoja, eli jos en kuule kiitosta saati kommenttia lahjasta myöhemmin. Harvoin kun olen ollut paikalla kun muut avaavat jouluna lahjojaan. Lahjon lähisukulaiset ja parhaat ystäväni ja lahjoihin menee yhteensä noin 300 euroa vuosittain. Kaikki on hankittu jo hyvissä ajoin pitkin vuotta, joten rahanmeno ei ole yllättävää.
Kommentit (10)
No et ole ainoa. Eiköhän useimmat, jotka lahjoja hankkii, tee sen ihan antamisen ilosta. Toivottavasti ainakin ne on vain pieni vähemmistö, kenelle se on "pakko". Itse rakastan antaa lahjoja, enemmän kuin saada. Tottakai on ihanaa myös saada muutama paketti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. Minä myös nautin lahjojen antamisesta. Tykkään suunnitella, ja minulla on muistio johon kirjoitan ylös heti kun huomaan jonkun tarpeen tai keksin jonkin hyvän lahjaidean. Samoin myös hankin lahjoja pitkin vuotta. Keksin helposti lahjoja ihmisille, laidasta laitaan tarpeellisesta tavarasta mukaviin elämyksiin. Iso osa tätä nautintoa on nimenomaan lahjojen suunnittelu.
Parin kaverin kanssa vaihdettiin aiemmin joululahjoja mutta koska siitä syntyi toiselle niin paljon ahdistusta, sovittiin sitten yhteisesti että ei osteta toisillemme mitään.
Olen lahjanantajahullu. Minusta on kivaa suunnitella, ostaa, paketoida ja antaa lahjoja. Aloitan lahjojen oston usein jo loppukesällä ja kerään niitä lisää syksyn mittaan kaappiin. Aina en edes muista mitä kaikkea olen ostanut joten yllätyksiä tulee kun otan ne esille ja alan paketoimaan. Vietän myös aina perinteistä lahjanvalvojais-iltaa jolloin paketoin kaiken ja samalla otan glögiä kynttilänvalossa ja radiossa soi joululaulut. Saan paljon enemmän antamisesta kuin saamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Parin kaverin kanssa vaihdettiin aiemmin joululahjoja mutta koska siitä syntyi toiselle niin paljon ahdistusta, sovittiin sitten yhteisesti että ei osteta toisillemme mitään.
Oikeesti, toi on just oikein. Ei lahjojen antamisesta saa tulla ahdistus.
Nähtävästi valittajat on vain kovaäänisempiä ja saavat enemmän palstanäkyvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et ole ainoa. Eiköhän useimmat, jotka lahjoja hankkii, tee sen ihan antamisen ilosta. Toivottavasti ainakin ne on vain pieni vähemmistö, kenelle se on "pakko". Itse rakastan antaa lahjoja, enemmän kuin saada. Tottakai on ihanaa myös saada muutama paketti!
Valitettavasti enemmistölle se vaikuttaa olevan pakko. Suurin osa ipanoista hukkuu siihen lahjamäärään, joten pakotetut voisivat jättää kummilahjat yms. antamatta.
Tykkäsin joululahjojen antamisesta silloin, kun kaikilla ei vielä ollut kaikkea ja kun lahjatoiveet olivat vielä yksinkertaisia (esim toiveena 2 litran kattila, mutta ei erikseen mainittu merkkiä, mallia ja ties mitä kaikkia muita ominaisuuksia, joita kattilassa pitää olla). En tykkää siitä, että joudun julkisilla liikkuen etsimään ympäri pääkaupunkiseutua jotain ihan tiettyä esinettä ja kaupoissa tarjotaan vain ei-oota. Sama juttu lasten suosikkilelujen kanssa eli pitäisi tietää, mistä niitä saa ja onko niitä enää vai myytiinkö jo loppuun. Lahjatoiveet alkavat olla yhä haastavampia, koska joko ne ovat kalliita tai niitä on vaikea saada. Toki ymmärrän tuon, koska muutenhan toivoja olisi jo ostanut itse itselleen sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan mielelläni lahjoja etenkin lapsille. Minulla on useita kummilapsia ja sukulaislapsia ja lisäksi annan joka vuosi 4-6 pakettia Joulupuu-keräykseen. Joskus saattaa tulla ideapula, jolloin saatan pyytää lapsen vanhemmalta lahjavinkkejä, mutta yleensä en arvosta näitä "pyytämättä" tulevia lahjatoivelistoja. Sehän vie lahjan etsimisen ilon aivan täysin! Onneksi lähipiiri on nyt vuosien varrella oppinut, että minä kyllä kysyn jos haluan kuulla lahjatoiveita. Varmasti osa lahjoista ei ole ollut aina hittejä, mutta mitä siitä! Ei lahjojen antamista pidä ottaa liian vakavasti.
Taidankin alkaa viettää myös tuota lahjanvalvojaisiltaa, jolloin paketoin lahjat ja maistelen glögiä. Se kuulostaa kivalta. =)
Minä olen sopinut itseni kanssa, että aloitan joululahjojen ostelun vasta marraskuussa. Mutta nyttenkin on jo hankittuna kaikille lahjat viime silauksia lukuunottamatta. Eläinihmisenä lahjon myös niiden ihmisten lemmikit joille olen ostamassa lahjaa. :) (Lapsia ei "lahjottavilla" ole.) Muutama hyväksi tiedetty herkku + lelu. Tänä vuonna olen myös ostanut purkit löytämääni eettistä ja ekologista freerange -karjasta tehtyä lemmikinruokaa.
Teen yleensä lahjoista aineettomia tai sellaisia mitkä kuluvat loppuun. Hyvin harvoin ostan tavaraa, paitsi lemmikille lelun. Tänä vuonna esimerkiksi herkkuja ja ravintolalahjakortteja. Omaan maailmankatsomukseeni kuuluvat ekologiset ja cruelty free -valinnat joten siinä asiassa ajattelen tuovani myös omaa vakaumustani lahjaan vaikka aina pitäisi ensisijaisesti ajatella myös lahjansaajaa. Jos joku tykkää kahvista, hankin reilun kaupan kahvia jne. :)
Alue: Aihe vapaa
Et ole yksin! Minä myös rakastan antaa lahjoja, mutta itse en varsinaisesti tarvitse mitään, annan pelkästä antamisen ilosta. Tykkään antaa elämyslahjoja.
Stoppi minulle on tullut sellaisten ihmisten kohdalla, joilla on niin paljon tavaraa, että koti on aina sekaisin ja jotka ostavat koko ajan kaikkea, ”kun halvalla sai”.